Addiktioni 17/13

Oyaarss: Bads (2012)

Oyaarss: BadsRehellisesti sanottuna viime vuosina meikäläiseen kolahtaneet dubstep-julkaisut voidaan laskea yhden käden sormilla ja niistäkin kolme on tullut suoraan Ad Noiseam levymerkin kautta. Yksi näistä kolmesta on vuosi sitten julkaistu latvialaisen Oyaarssin debyytti joka huikean mahtipontisen luovalla ja uniikilla otannallaan näyttää mihin suuntaan dubstepia osataan parhaimmillaan kuljettaa käyttämättä yhtään kliseisyyden jälkipolttoja. Kokonaisuutena Bads on erittäin äänekkäästi möykkäävä ja ylläpitäen täydellisesti kohti siedettävyyden rajoja raahaavalla järkkymättömällä asenteella jonka rauhaa nopeasti järkyttävä ryminä vääristää, turmelee, repii puristaen rajulla tavalla riekaleiksi ja täydentää vaurioita aiheuttavaa teollista äänimattoa terävästi piikittelevällä sekä pystyyn räjähtävällä kohinallaan kuitenkin unohtamatta melodisuuden kitkerän suloista vastavirtausta joka luo kaaoksen keskelle millilleen tarkan tasapainon. Huolimatta ensialkuun karhealta ja ankaralta tuntuvalta käsittelyn jälkeen, tästä julkaisusta kuitenkin alkaa kovan pinnan alta löytymään harvinaislaatuisempaa sielukkuutta ja pulssimaisesti sykähtelevää eloisuutta jotka osaavat yhdessä herätellä voimakkaasti esiintulevan tunteenkirjon värisevällään olomuodollaan. Käytettiin sitten ihan mitä tahansa helposti lokeroivaa termiä kuvaillessaan tätä albumia - noise, dubstep, iDM - Bads rymistelee tyystin omanlaisessa tendenssissä ja reagoidessaan häiriötä aiheuttavaan ja sääntöjä rikkovaan pommitukseen, se pakostakin luo dynaamisesti laajenevan auran julkaisun ylle joka heittää ilmaan yhden mutta tärkeän kysymyksen eli mitä tämän jälkeen voidaan enää tarjota itse genren sisällä? Nimittäin näin radikaalisen raivoisasti kalskahtavan albumin jälkeen kaupallinen dubstep kuulostaa vieläkin enemmän hengettömältä ja kauan sitten aikaansa eläneeltä.

Producers House: Goldie

I want to make a record that is twenty-two minutes long, I'm gonna fuck with your head and you're gonna accept this fucking music. I'm gonna shove it down your fucking throat, drum and bass music, because it does have arrangements. It does have great song, it does have... you know... but it's not on necesseraly structured what you're used to. Times are changing my friends. - Goldie on track "Timeless"

Addiktioni 15/13

36: Hollow (2013)

36: HollowBrittiläinen Dennis Huddleston a.k.a. 36 on luonut vakuuttavan repertuaarin neljässä vuodessa. Oman levy-yhtiön kautta ja muutenkin yhden miehen operaationa hän on puskenut ulos seitsemän virallista täyspitkää, pari singleä ja julkaisu-formaatteina on käytetty nykypäivän standardin mukaisesti digitaalisuuden vaivattomuus kuin myös perinteisesti CD sekä vinyyli ja jopa menneisyydestä kumpuava reliikki eli C-kasetti on valjastettu käyttöön ja nämä fyysiset formaatit ovat kaiken lisäksi kappale määrin rajoitettuja eikä miehen omien sanojen mukaan uusintapainoksia tulla tekemään. Osaa kertoa aika selväsanaisesti sen että mies haluaa pitäytyä pääasiallisesti digitaalisessa mediassa mutta kuitenkin arvostaen sen verran muita formaatteja että hän antaa ostosmahdollisuuden fyysisistä formaateista innostuvalle fanikunnalle. Miehen rikastetusti ambientissa louhittua äänimaailmaa voisi kuvailla näillä sanoilla; siinä on jotain tuttua, jotain lainattua mutta kuitenkin onnistuneesti luoden teknillisesti tunnistettavan ja persoonallisen soundin ylleen joka yllättävästi laajentui Tape Seriesin kautta uudenlaiseen elävöitymiseen tuoden mukanaan dub technon sumuisuudessa tasaisesti sykähtelevää impulssia sekä '70-'80-luvun taitteen kokeellisuudesta ammentavan krautrockin mekaanisesti tuotettuun helinään. Alunperin vuonna 2010 julkaistu ja nyt kolme vuotta myöhemmin 250 kappaleen rajoitettuna tupla-vinyylinä tarjoiltuna Hollow edustanee turvallisemmasta päästä miehen soundissa mutta kuitenkin luoden onnistuneesti valokuvamaisia otoksia aikoihin ja paikkoihin kuin myös muistoihin jossa onnistuneesti kurotellaan lapsuuden ajan maisemiin minkä johdosta muistuttanee pienineen pilkahduksineen Eluviumin kaltaista voimakasta heijastumista inhimillisyyden positiivisiin puoliin. Hollow maalailee tunteenomaisesta väriskaalasta esiin melankolisuutta, kaipuuden tunnetta, viattomuutta ja on loppupeleissä hyvin vieroksumaton tuodessaan äänipalettien pyyhkäisyjä kautta esiin tunnerikkaan ja väreilevästi ylittävän matkan omien muistojen sävyttämiin mielikuviin. Kerta kaikkiaan kaunista, oli kyse sitten huoliteltusta paketoinnista tai loppuun asti viimeistellystä musiikista.

Kettel: Poblesec

Xanopticon (Live @ Maschinenfest 2012)

51 minutes of pure madness.