Seuraamus

Sitä taas huomasi millaisissa fiiliksien pohjamudissa tuli vellottua kun oli onnistunut satuttamaan yhtä henkilöä täysin tahattomasti. Ajattelemattomuus johti vitutukseen, itsesyytösten määrään ja vaikka kuinka hyvä ystäväni yritti takoa päähäni jonkinlaista järkeä siitä miten kirjoitan omasta näkökulmasta koetuista asioita mainitsematta ihmisten todellisia nimiä, silti sisällä pysyvä tunne oli… täyskusipää taisi olla se termi jolla luonnehdin taas itseäni. Kun siihen lisätään aikaisempi täysin toiselta suunnalta tapahtuneen internetin ja todellisen elämän kohtaamiseen, soppa oli valmis. Varpaillaan olevasta tunnelmasta lähtenyt vyörytys muuntautui kolmen päivän aikana lopulta kahdella sormella päähän syyttävästi osoittavaksi meteliksi. Klik.

Minun oli pakko ottaa etäisyys kaikesta.

Syöksykierre vaatii myös täysin totutusta poikkeavaa käyttäytymistä ja rajojensa ulkopuolle hyppäämistä minkä myötä sitä hieman hämmästelee että sisältäni löytyi myös tällainen puoli. Tulipahan siis myös testattua ystäväni taannoinen toteamus meikäläisestä ja sai taas huomata miten oikeassa hän oli. Eihän se tule mitenkään riittämään että saan tuon alapään tyydytettyä hetkeksi aikaa random panojen kautta. Hetken huvit muuttuivat taas ihmissuhteiden kolkoksi kaiuksi.

Olenko oppinut mitään tämän räjähtävän ketjureaktion jälkeen? Tietyt asiat ovat naisille henkilökohtaisia ja liian vaikeita aiheita käsitellä vaikka sitä on kysynyt joskus pitemmän keskustelun aikana että onko hän sinut asian suhteen ja saanut vastauksena että elämässä on menty eteenpäin. Tai näin ainakin olin itse ymmärtänyt mutta silti päin naamaa iskeytyi sellainen kakkosneloselta tuntuva osuma minkä myötä sitä miltei vaan katseli vierestä miten yksi ihmissuhde murentui suorastaan käsissä. Voimaton mutta kuitenkin tajuten että itse olen siihen täysin syypää. Toisena asiana tuli hyvänä muistutuksena se että minulla on edelleenkin tekemistä itseni suhteen. Se on iso, huutava kysymysmerkki että pääsenkö koskaan eheäksi ihmiseksi. 29 vuotta on vielä maksimissaan elinaikaa jäljellä joten se jää nähtäväksi. Mutta tässä on nyt parin vuoden aikana saatu edes jotain edistystä aikaiseksi. Monenlaisen vaiheiden jälkeen olen löytänyt jonkinlaisen kunnioituksen omaa kroppaani kohtaan mutta myös pään sisällön suhteen on vielä pitkä matka. Se että pääsin yhdestä ihmisestä täysin yli oli vasta toinen askel uudessa elämässäni. Vaikka tämä blogi on varsinkin tuon muutoksen aikana ollut tärkeä apu omien ajatuksien pullottamisessa, minun on kuitenkin pakko alkaa vähentämään tätä oman elämän raapustamista ja keskittyä muuhun kirjoittamiseen. Joskus sanatkin uppoavat liian syvälle ja nyt tuli raskas opetus siitä.

Leave a Comment