Addiktioni 39/12

Sabled Sun: 2145 (2012)

Sabled Sun: 2145Kun Atrium Carcerin kautta mainetta saanutta Simon Heathin uusinta projektia Sabled Sun ja sen debyyttiä 2145 lähtee kuuntelemaan, varsin hyvissä ajoin tulee huomaamaan että ollaan jälleen hyvinkin tutuissa äänimaailmoissa, toimintatavoissa ja ennenkaikkea siinä helposti sisäänsä kaappaavan tunnelman ytimessä. Mies osaa edelleenkin loihtia taidokkaasti vuolaasti virtaavaa ääntä pysytellen dark ambient genren yhtenä mielenkiintoisimmista tuottajista. Monituista kertoja albumia läpikuunneltuaan, musiikista ja vihjailevasti jätetyistä teksteistä alkaa löytämään sellaisia pieniä viitteitä sille että joko jonkinlainen sairaus on tuhonnut ihmiskunnan täysin tai se klassinen skenaario jossa ydinisku on pyyhkinyt ihmiskunnan pois kartalta ja taakse ovat jääneet rakenteelliset todisteet ihmisyyden olemassaolosta ja kaiken tuon keskellä on vain yksi ihminen joka myöskin pahimmillaan tekee hidasta kuolemaa. Simon Heath jatkaa siis tunnetulla ja tehokkaalla linjalla ettei hän halua paljasta kaikkia yksityiskohtia kerrallaan vaan iso osa piilevästä taustatarinasta jätetään kuuntelijan mielikuvituksen pähkäiltäväksi. Hyvä niin koska se taas pakottaa kuuntelijan kurkottamaan kohti albumin syvyyksiä ja löytämään kaivattuja vastauksia. Muutenkin Atrium Carceriin verrattuna, ensimmäisenä huomaa miten maailman hiljentyminen korostuu tällä albumilla useampaan potenssiin. Tarkoitan sillä sitä että kuinka paljon albumi nojautuu luomaan maailmaa joka on ihmisyydestä hiljainen ja sen myötä aikakin on suorastaan pysähtynyt. Oli kyseessä luonnon itsensä luomaa tuulen suhinaa ja siinä ohella sateen hapollisesti polttavaa ropinaa tai insinöörien aikaansaamien rakennusten kolkko kaiku tai taakse jääneiden teknologisten saavutusten sähköisesti vapautuva viimeinen purkaus, luonnollisuuden ja ei-eläväisen ympäristön voimakkaasti luova immersio yksinäisyydestä rappeutuneen kaupungin raunioiden keskellä on miltei käsin kosketeltavissa. Sabled Sun on myös siinäkin mielessä rinnastettavissa Atrium Carceriin että siitä löytyy soundillisesti samanlaista eteenpäin vievää musikaallista kokeilua ohjelmoinnin ja elokuvamaisten tekstuurien kautta jotka vahvistavat tätä futuristisen kolkkoa ja sen jälkipolttavaa olemusta albumin ylle. Hyytävän synkkää post-apokalyptista ambientia siis parhaimmillaan ja ehdottomasti yksi Simon Heathin parhaimmista töistä moniin vuosiin. 2145 on saatavilla 300:n kappaleen rajoitettuna CD-painoksena Old Europa Cafen kautta tai suoraan Simon Heathin omalta Cryo Chamber nettilevy-yhtiöltä digitaalisessa, 24-bittisessä formaatissa.

Depeche Mode: Precious

Seuraamus

Sitä taas huomasi millaisissa fiiliksien pohjamudissa tuli vellottua kun oli onnistunut satuttamaan yhtä henkilöä täysin tahattomasti. Ajattelemattomuus johti vitutukseen, itsesyytösten määrään ja vaikka kuinka hyvä ystäväni yritti takoa päähäni jonkinlaista järkeä siitä miten kirjoitan omasta näkökulmasta koetuista asioita mainitsematta ihmisten todellisia nimiä, silti sisällä pysyvä tunne oli… täyskusipää taisi olla se termi jolla luonnehdin taas itseäni. Kun siihen lisätään aikaisempi täysin toiselta suunnalta tapahtuneen internetin ja todellisen elämän kohtaamiseen, soppa oli valmis. Varpaillaan olevasta tunnelmasta lähtenyt vyörytys muuntautui kolmen päivän aikana lopulta kahdella sormella päähän syyttävästi osoittavaksi meteliksi. Klik.

Minun oli pakko ottaa etäisyys kaikesta.

Syöksykierre vaatii myös täysin totutusta poikkeavaa käyttäytymistä ja rajojensa ulkopuolle hyppäämistä minkä myötä sitä hieman hämmästelee että sisältäni löytyi myös tällainen puoli. Tulipahan siis myös testattua ystäväni taannoinen toteamus meikäläisestä ja sai taas huomata miten oikeassa hän oli. Eihän se tule mitenkään riittämään että saan tuon alapään tyydytettyä hetkeksi aikaa random panojen kautta. Hetken huvit muuttuivat taas ihmissuhteiden kolkoksi kaiuksi.

Olenko oppinut mitään tämän räjähtävän ketjureaktion jälkeen? Tietyt asiat ovat naisille henkilökohtaisia ja liian vaikeita aiheita käsitellä vaikka sitä on kysynyt joskus pitemmän keskustelun aikana että onko hän sinut asian suhteen ja saanut vastauksena että elämässä on menty eteenpäin. Tai näin ainakin olin itse ymmärtänyt mutta silti päin naamaa iskeytyi sellainen kakkosneloselta tuntuva osuma minkä myötä sitä miltei vaan katseli vierestä miten yksi ihmissuhde murentui suorastaan käsissä. Voimaton mutta kuitenkin tajuten että itse olen siihen täysin syypää. Toisena asiana tuli hyvänä muistutuksena se että minulla on edelleenkin tekemistä itseni suhteen. Se on iso, huutava kysymysmerkki että pääsenkö koskaan eheäksi ihmiseksi. 29 vuotta on vielä maksimissaan elinaikaa jäljellä joten se jää nähtäväksi. Mutta tässä on nyt parin vuoden aikana saatu edes jotain edistystä aikaiseksi. Monenlaisen vaiheiden jälkeen olen löytänyt jonkinlaisen kunnioituksen omaa kroppaani kohtaan mutta myös pään sisällön suhteen on vielä pitkä matka. Se että pääsin yhdestä ihmisestä täysin yli oli vasta toinen askel uudessa elämässäni. Vaikka tämä blogi on varsinkin tuon muutoksen aikana ollut tärkeä apu omien ajatuksien pullottamisessa, minun on kuitenkin pakko alkaa vähentämään tätä oman elämän raapustamista ja keskittyä muuhun kirjoittamiseen. Joskus sanatkin uppoavat liian syvälle ja nyt tuli raskas opetus siitä.

2.0 (Reprise)

Tässä elämäntapamuutoksen kaksivuotispäivän kunniaksi ja viime päivinä tapahtuneiden asioiden myötä on parempi että vetäydyn omaan hiljaisuuteeni. Palaillaan. Ehkä sitten joskus. Ja anteeksi vielä kerran.

Boxcutter: Chiral

  • Half-Life modin Black Mesan virallinen soundtrack on julkaistu. Pelin ensimmäinen versio on tulossa ulos neljästoista päivä tätä kuuta. Wooo… (02/09/12 - 0  # )

Addiktioni 35/12

Lustmord: Heresy (Sixtystone Edition) (2012)

Lustmord: Heresy (Sixtystone Edition)Alunperin vuonna 1990 julkaistu dark ambientin virallisesti synnyttänyt Heresy sai yllättäen tänä vuonna uudenlaisen kasvojenkohotuksen kun Soleilmoon Recordings päätti itse artistin kanssa julkaista kolmannen version tästä klassisesta albumista. Vaikka uudelleenmasteroitu albumi ilmestyi vuonna 2004, Heresy on nyt jälleen tekniikan kehityksen myötä läpikäynyt jo toisen uudelleenmasteroinnin, saanut arkistojen kätköistä rinnalleen varhaisemman version albumista nimeltään Heretic ja koko paketti on kääritty näyttävästi kiviseen astiaan joka painaa kuin pienimuotoinen synti. Unohtamatta tietenkään sitä että kaiken kaikkiaan tätä herkkua on tarjolla ainoastaan 333 kappaleen numeroituna ja artistin itsensä signeeramana painoksena. Nopeat syövät hitaat periaatteella ollaan siis jälleen liikkeellä vaikka kyljessä komeileekin näyttävän näköinen hintalappu ($153.99 sisältäen postikulut tänne rapakon toiselle puolelle). Sitä on tullut jo monet kerrat todettua että kerran se vaan kirpaisee. Kuten elektronisen musiikin suhteen on varsin yleistä, vanheneminen tuo joskus hyvinkin raa’alla tavalla esiin sen että monet julkaisut eivät kestä nykypäivänä samanlailla valoa ilman lisäämättä sanoja ‘nostalgia’ tai ‘juustomaisuus’. Heresy itsessään ei ole juurikaan muuttunut vaikka ikää julkaisun päälle on tällä hetkellä langennut kiitettävät 22 vuotta ja uudelleenmasterointien myötä albumi on saanut kaivattua pientä pintakiiltoa. Toisin sanoen, kuten dark ambient perusluonteeseen kuuluu, julkaisu edelleenkin omaa synkän peittelevästi maalailevan luonteen mutta yhä näiden vuosien jälkeen Heresy osaa myös edelleenkin puhutella albumissa vahvasti vellovan immersion ja mustaan syvyyteen tuijottavasti kurkottavan kadotuksen kautta. Raapustus viiden vuoden takaa kertonee ehkä lisää. Kuten sanoin jo aiemmin, klassikko joka antoi elintärkeän lähtölaukauksen tyystin uuteen genreeseen ja sen myötä on tähän päivään mennessä poikinut myös lukemattomia hiilipaperikopioita rinnalleen. Albumi osaa siis näiden vuosien jälkeenkin seisoa pelottavan vakuuttavasti ja tukevasti omilla jaloillaan vaikka totuus on kuitenkin se että loppupeleissä Heresy ei ole kuitenkaan Lustmordin paras työ. Hän on tehnyt huomattavasti mielenkiintoisempia matkoja pimeyden ytimeen mutta tämä kyseinen julkaisu on kuitenkin kiistatta se tärkein piste hänen urallaan ja mihin suuntaan hän alkoi menestyksekkäästi kuljettaa omaa soundiaan kuin myös tästä albumista virtaavasti leviävää genrettä.