• “For five years, no one cared about it, no one was interested.” – Beyond lies the wub: a history of dubstep. (30/08/12 - 0  # )

Pimeyden ruhtinas kutsuu taas…

Sigur Rós: Varúð

Pysäyttävä, varsinkin pitkän työpäivän päätteeksi jolloin tuntuu ettei saa itseään vaihdettua takaisin vapaalle.

DJ Shadow: Border Crossing

Hänen edellinen kokeily hyphyn parissa oli kieltämättä aikamoista itsensä jalkaan ampumista minkä johdosta "The Less You Know, The Better" ei ollut mitenkään odotuslistan kärjessä. Kaukana siitä mutta onneksi itse julkaisu kuitenkin osoittautui odotettua paremmaksi. Erilaista, raivokasta mutta kuitenkin DJ Shadow'n tyylistä biittivelhoilua kuitenkaan sortumatta Endtroducing kopiontiin koska täydellisyyttä on turha alkaa replikoimaan. Niin, tämä(kin) levy pitäisi siis vihdoista viimein hankkia.

Tulkinta

Universumin säätäjällä on unien tulkinta hieman hit-or-miss osastoa mutta jotenkin tämä oli ajatuksia herättävä analyysi viime yön unestani jossa olin kasvattanut hiukset takaisin.

Hiukset symbolisoivat tarvettasi henkiseen kasvuun, sillä ne sikiävät päästäsi. Sinulla on myös tarve tuoda ajatuksesi julki. Hiusten leikkuu taas päästää sinut irti menneisyyteen liittyvistä ahdistavista ajatuksista. Hiukset ovat siis vapaus, koska voit itse hallita niitä.

Joo-o. Pysyttelen edelleenkin kaljuna. Täytyy tätä viime vuonna syntynyttä imagoa edelleenkin vaalia. Plus se on osoitus siitä että pidän itsestäni huolta.

Johnny Cash: Hurt

Ajatuksissa se ensimmäinen kohtaaminen.

Poppy Ackroyd: Seven

Denovali Records mainosti tulevista julkaisuista ja tämä artisti ilmestyi täysin puun takaa. Kaunista, hyvin kaunista ja sielukasta.

Heräilyä

Urheilija ei tervettä päivää näe.

Tuota toteamusta se lekuri jaksoi muistuttaa viime kesänä samalla kun kirjoitti tulehduslääkettä meikäläiselle. Muutenkin viime kesä meni opetellessa perusteellisesti sitä miten helposti oman kehonsa saa rikottua. Opetus joka oli pakko läpikäydä kun samanaikasesti alkoi kuuntelemaan ja ymmärtämään mitä keho yritti toistamiseen kertoa. Vuosi sitten hurahtikin nopeasti eteenpäin kuunnellessa kehon ääniä ja nyt viimeisen kolmen kuukauden aikana juoksemisen suhteen on mennyt loistavasti ilman minkäänlaista loukkaantumista ja nyt oikean jalan pohje on alkanut ilmoittamaan erinäisistä kivusta. Sentään polvet ja nilkat ovat säästyneet ja kävely ei sentään ole tuskallista. Se tästä olotilasta vielä puuttuisi.

Viime sunnuntaina jalka ei selkeästi ollut sata prosenttinen, toisin sanoen siinä ei varsinaisesti ollut kipua mutta kuitenkin sellainen tunnistettavissa oleva puristava fiilis että jalka ei täysin kunnossa. Huolimatta tuosta tunteesta, se kuitenkin kesti sen normaalin rääkin ja yllättävästi venyin jopa yhteen parhaimpaan suoritukseen tänä kesänä. Tätäkö ne todelliset urheilijat sitten kokevat kun pienistä kivuista huolimatta pitäisi edetä treenin suhteen. No kuitenkin se ei ollut loppupeleissä täysin viisas veto lähteä lenkille kun se outo tunne oli kuitenkin jalassa vielä läsnä ja nyt sitä saa taas todeta että jalan rasvausta ja lepopäiviä olisi taas enemmänkin edessä.

Viime aikoina on alkanut näkemään taas hämäriä unia. Viestejä kännykässä ja koneen ruudulla joita ei sitten todellisuudessa löydykään kun niitä hereillä ollessaan yrittää tuijottaen etsiä. Unet saavat pahimmillaan epäilemään kesällä tapahtuneita asioita kunnes itseään herättelevästi aukeavat silmät palauttavat takaisin todellisuuteen. Pitäisiköhän ihan rohkeasti tehdä itse se aloite ja tarjota kurkottavaa kättä...

Bassline Baseline – TB-303 Documentary

Reunalla

Jospa sinä löytäisit sen kautta jonkun vanhemman fuckbuddyn.

Sen pienen palasen mitä olen oppinut sinusta näiden viikkojen aikana, tiedän että se ei tule riittämään sinulle. Saisit yhden asian tyydytettyä mutta sinä kaipaat paljon muutakin.

Tässä on kuluvan viikon aikana läpikäynyt monenlaista analyysia itsestäni, pöydällä lojuvista vaihtoehdoistani yhden ihmisen ja kuin myös itseni suhteen. Oikeassahan hän on ollut lukuisan asian suhteen minkä johdosta olen yhtä vaihtoehtoa pyöritellyt päänsisällä jo monet kerrat ja kysellyt itseltäni tosissaan että olenko valmis sellaiseen pyöritykseen. Varsinkin kun olen sellainen ihminen joka ei aina kuitenkaan ole helposti lähestettyvä. Toisaalta, tässä viime kuukausien aikana on tapahtunut asioita jotka ovat herätelleet tunteitani ja vahvistanut haluja sisälläni - mm. tämä uuteen ystävään tutustuminen on kieltämättä rikkonut taas tuota itsestäni luotua vankkaa muottia ja samalla tuonut kaivattua lisäväriä keskusteluihin kuin myös toisenlaista näkökulmaa mitä en välttämättä saisi tuolta naapurirapussa sijaitsevalta parvekkeelta. Olenpahan myös saanut yllätettyä hänet pariin otteeseen keskustelun aikana kun hän on ihmetellyt sitä etten ole mitenkään hätkähtänyt hänen suorille kuvauksilleen sairauksistaan ja vastoinkäymisistä. Omat kokemukset luovat vahvan linkin hänen sanoihin ja olemme todenneet toisillemme jo ties kuinka moneen otteeseen että tällaiset suorasanaiset kohtaamiset ovat todella harvinaislaatuisia tapauksia. Ainakin kummallekin.

- Montako ihmistä sinulla on elämässäsi jolle pystyt juttelemaan suoraan tällaisista asioista?
- Nolla... Tai oli minulla yhdessä vaiheessa elämääni yksi ihminen jolle pystyin kertomaan joistakin asioista.
- Mikä on hänen nimensä?

Onhan tässä tullut verrattua tätä lyhyttä ystävyyssuhdetta toiseen, kaksi vuotta sitten taakse jääneeseen ystävyyteen ja kyllähän siitä pakostakin löytää samoja yhtäläisyyksiä. Kun kumpainenkin on omalla tasolla läpikäynyt kipua ja samalla haukannut sitä paskaa elämänsä aikana, oli kyse sitten esim. sairauksista tai narsisti kusipäiden hyväksikäytöstä eli fyysisesti tai tunnetasolla, sitä on helpompi avautua sellaiselle ihmiselle kun ei tarvitse pelätä että se muuttaisi tutustumisen aikana luotua perspektiiviä toisesta. Meidän kahden väliset keskustelut ovat avoimia ja henkilökohtaisia minkä johdosta on kieltämättä hieman outoa kuulla olleensa puheenaihe ja miten hän on pääpiirteisesti kuvaillut elämäntarinani kolmannelle osapuolelle. Tässä tapauksessa psykiatrille. Ei minulla ole mitään sitä vastaan että hän on kertonut minusta eteenpäin mutta jotenkin on tottunut siihen että saan itse kertoa omin tarkoin valituilla sanoilla ja omalla rauhallisella äänenpainollani mutta kuitenkaan paljastamatta liikaa sisintäni.

Kuten esim. kuluneella viikolla kerroin yhdelle työmaalla sijaitsevalle ihmiselle miten esim. tapasin Minnan, totuuden siitä mitä meidän suhteen kuuluu, elämäntapamuutoksestani tai suojamuurista jonka hän yllättävästi itse otti aiheekseen. Se oli sinänsä absurdi ja mieltä-avaava keskustelu että kyseessä on ihminen joka ei monesti edes ajattele vaan päästää blondimaisen yksinkertaisia toteamuksia suustaan minkä johdosta olen jo monet kerrat ihmetellyt että onko tuollaisia ihmisiä oikeasti olemassa. Siis suoranainen karikatyyrimäisesti väritetty blondi tosielämässä (vahvoja meikkejä ja värjättyä hiusväriä myöten). Pitkän keskustelun aikana tuli läpikäytyä ihmissuhteiden koukeroita, onnellisuudesta, itsensä avaamisesta läheisille ihmisille ja miten vaikeata tuon sisimmän paljastaminen todellisuudessa on. Sitten se iski kun kuuntelin hänen sanoja. Meillä kaikilla on jonkinlainen suojamuuri. Joillakin se on vahvistettu tai suorastaan päästä varpaisiin rakennettu että se muuttaa persoonan täysin toisenlaiseksi. Aavistelin ensiksi että hänen suojamuurinsa on juurikin toi blondina oleminen ja kun lopulta kysyin häneltä suoraan tästä, sain vahvistuksen aavistukseeni. Varsinainen kameleontti.