Kohtaamisia

Mielenkiintoinen viikko takana. Maanantai tosiaan lähti sillain käyntiin että aamulla lenkillä käydessä mieleen pulpahti idea kirjeen kirjoittamisesta koska tässä on viime aikoina syntynyt pientä väärinkäsitystä meikäläisen käyttäytymisen suhteen. Päällimmäisenä ajatuksena oli siis se että saan puhdistaa meidän kahden välisen ilma. Okei, pari edellistä lähettämääni kirjettä oli tyystin eri henkilölle ja loppupeleissä niiden sisältö liittyi elämäntapamuutoksen ja kuinka minun oli pakko ottaa ne ensimmäiset askeleet oman hyvinvoinnin puolesta poistaen itseni toisen ihmisen elämästä. Tällä kertaa kirjeen sisältönä oli ymmärrys siitä mitä hän käy lävitse mutta toisaalta hänen on prosessoitava tunteensa ja pään sisältö omalla näkemällään tavalla.

Kirje lähti postiin keskiviikkona ja vastaus tuli seuraavana päivänä tekstiviestin muodossa jossa hän kiitti kirjeestä ja kertoi saman toteamuksen että hän ei pysty lupaamaan meidän kahden suhteen mitään. Mikä on kuitenkin ihan ymmärrettävää hänen tämän hetkisessä asemassa. Tunteet ovat edelleenkin joskus perseestä mutta niiden kanssa on vaan elettävä. Ja se vaatii aikaa. Valehtelisin jos väittäisin etten tuntisi tällä hetkellä mitään. Lievä haikeus on vieläkin päällimmäisenä tunteena pinnalla, mikä johtaa siihen että itsekin on alettava pitämään jonkinlainen etäisyys häneen. Hänen puskiessaan minua poispäin kuin myös ihan omankin pään sisällön takia.

Maanantai oli muutenkin sellainen päivä että synttäreiden kunniaksi otin muutaman alkoholipitoisen juoman iltavuoron päätteeksi. Minulla on ollut ainakin kolme vuotta sellainen tapa esim. kirjoittamisen suhteen että jos tulee lievä blokki tekstiä kaivertaessa, loggaudun tietyn webbisivun äärelle ja käyn pelaamassa erinäisiä java-pelejä ihan sen takia että saa ajatukset hetkeksi aikaa muualle. Kello oli jo yli yksi yöllä kun päätin että pelaan vielä yhden pelin ennen nukkumaanmenoa mutta en ihan odottanut tällaista tapahtuvan.

Pelasin toista pelaaja vastaan ja siinä tervehtiessä hän sanoi: "onnea peliin". Mikä tietenkin aiheutti omistamassani kieroutuneessa huumorintajussa sen reaktion että vastasin takaisin: "onni on luusereita varten". Meikäläisen huulenheitto näköjään puri sen verran ärhäkkäästi että siinä sanoja vaihdettaessa kuin myös kaksimielisten läppien heittämisen aikana hän yhtäkkiä kysyi minun puhelinnumeroa. Tuli kieltämättä puun takaa tuollainen pyyntö. Normaalissa tapauksessa en olisi antanut mutta tällä kertaa jokin vaistossa sanoi ihan muuta. Plus hän vielä kiusasi minua sillä etten uskalla antaa sitä.

Numeroa antaessa lupasin ettei se ole jonkun iäkkään ihmisen numero ja hän lupasi ettei hänellä ole möreää ääntä. Puhelinsoitto seurasi perässä ja siinä sanoja vaihdellessa sitä vaan ihmetteli että mitä helvettiä justiinsa tapahtui. Nimittäin itselläni on aina ollut mm. se periaate etten edes kerro oikeaa nimeäni chatissa tai tarkkaa sijaintia ja nyt sitä lörpöttelee tyystin tuntemattoman ihmisen kanssa puhelimessa 15 minuutin tuttavuuden jälkeen. Keskellä yötä. Pakkohan se oli ensimmäisenä kysyä että mikä sai hänen kysymään meikäläisen puhelinnumeroa.

"Se sinun tyly kommentti onnesta ja pikainen jutustelu sai minut vakuuttuneeksi että minä haluan jutella tuon ihmisen kanssa puhelimessa. Tuollaisen kovan kuoren alla on pakko olla myös sitä pehmeää kudosta ja herkempi puoli."

Elämäntarinat vaihdetaan. Saan kuulla että hän on minua pari vuotta vanhempi ja että hänkin on sairastellut. Nimittäin saanut alle 30-vuotiaana aivoinfarktin. Fucking auts. Keuhkojen tyhjentymisen aikana silmissäni vilahti flashbackin muodossa omat sairaalareissut. Saan kuulla miten hän esim. selvinnyt tuosta halvauksesta, löytänyt uuden miehen elämäänsä kun edellinen jätti sairastumisen takia ja jatkanut hiljalleen opiskelua.

Keskustelun aikana tajusin että tällaista yhteyttä toiseen ihmiseen olen kaivannut parin viimeisen vuoden kun saa jutella mistä vaan oikeilla nimillä eikä mikään ole tabu. Elämä, ihmissuhteet, seksi ja kaikista noiden välillä ja mitä vaan mieleen juolahtaa. Hänen mielenkiintoiset ilmaisut ovat täydentäneet meikäläisen sanavarastoa, kuten esim. "viiden päivän disco-pillu". Toikin ilmaisu liittyi oraaliseksiin. Muutenkin tämä kohtaaminen muistutti rankalla tavalla meikäläisen ihmissuhteissa sen että sitä vaan aina onnistuu jollain tavalla löytämään itsensä rikkinäisten ihmisten parissa koska he ymmärtävät sataprosenttisesti mitä itsekin on läpikäynyt elämän aikana. Ja sama toisinpäin.

Jossain vaiheessa keskustelun aikana sitä havahtuu että kello on yli neljä aamuyöstä. Onneksi oli vapaapäivä edessä ettei tarvinnut raahautua zombiena töihin.

Leave a Comment