Drift/Fade

Ethän sä ole oikeasti hajoamassa?

Tapaus A oli loppupeleissä pakollinen, rankka mutta hyvä kokemus totaalisesta hajoamisesta ja miten siitä noustiin taas omille jaloilleen mutta nyt ei tarvitse pelätä että historia toistuisi samalla kaavalla. Kasaan parsittu sydän, uudelleenkoottu sirpaleinen pää ja rakentamani vahvistus suojamuuriini pitää minut tukevasti jaloillaan. Samalla vetäydyn askeleen, parin takaisin anti-sosiaalisempaan suuntaan koska minulla on edelleenkin tekemistä ja korjattavissa olevia asioita itseni ja oman hyvinvoinnin suhteen.

Lenkkipolun asvaltoitu kova luonne saa alkaa taas nollaamaan aivojen eri lohkoja tehokkaammin ja siihen onneksi auttaa se että nyt viime aikoina on alkanut huomaamaan miten talven aikana unohtunut kihelmöivä tunne on palautunut juoksun aikana. Suoranainen puhdas ilo juoksemisen suhteen ja erityisesti se mahti fiilis kun tajuaa parin kilsan kohdalla että jaloista lähtee enemmän irti ja 50 minuutin jälkeen tuntuu koko kropassa kuinka on antanut itsestään kaiken. Minun huumeeni. Lohduttaja. Pään tyhjentäjä. Elämäntapamuutokseni tukipilari johon olen tarttunut kaksinkäsin kiinni.

Et sitten yhtään helpompaa tapausta löytänyt?

Olihan se kieltämättä aikamoisella pikakelauksella edennyt tutustuminen meidän kahden suhteen mutta minusta se edelleenkin oli hyvä asia. No bullshit, only the harsh truth. Hänen edellinen suhde on virallista paperia vailla ohi mutta tässä on viikkojen aikana on tullut hyvin selväksi että hänen sisimmissään paikoitellen myrskyisästi vellovat tunteet ovat vieläkin kuitenkin vahvasti läsnä. Niille ei tunnetusti aina voi mitään ja se on syy epästabiilimpaan käyttäytymiseen. Minä tiedän. Itse tuli prosessoitua toi samankaltainen tunneskaala puolentoista vuoden aikana hyvinkin raa'alla tavalla pään sisällä läpi.

Eihän se oikein natsaa kun kaksi ihmistä haluaa omien elämäntilanteiden takia eri asioita. Se on sitä elämää. Aina kaikki ei vaan luonnistu tai klikkaa sillä hetkellä yhteen vaikka miten haluaisi ja yrittäisi. Meikäläisen on ihan turha alkaa nillittämään siitä että jos hän haluaa ottaa etäisyyttä saadakseen pään sisällön fiksattua. Omat kokemukset tuovat myös henkilökohtaisen ymmärryksen tuohon ratkaisuun. Toivottavasti hän saa elämänsä jossain vaiheessa takaisin raiteilleen ja jatketaan mihin jäätiin. Mut hei, meidän ensimmäisestä kohtaamisestä lähtien... Minä olen sinulle kiitollinen itsetuntoni kohottamisesta. Sanojen kuin myös kosketuksen kautta. Se tuli tarpeeseen.

Syvälle meikäläiseen ohjelmoitu puolustusmekanismi aktivoituu siten että alan jälleen verhoutumaan omaan hiljaisuuteeni ja suojamuurini taakse.

Leave a Comment