But when I called your name you disappeared

Heinäkuussa tulee viisi vuotta täyteen nykyisessä työpaikassa tai kuten osuvasti minulle todettiin eilisiltana, kyseessä taitaa olla elämäni pisin suhde. Tuon viiden vuoden aikana minä olen kieltäytynyt menemästä yhteenkään pikkujoulu yms. pippaloon koska minua ei yksinkertaisesti kiinnostanut olla mitenkään yhteydessä tiettyihin henkilöihin työpaikan ulkopuolella. Työ työnä ja oma elämä erikseen. Muutenkin yhdessä vaiheessa elämääni suhde alkoholiin ei ollut mikään paras mahdollinen.

Joulukuussa kun sain tietooni tämän kämpän saamisesta, ensimmäisenä toteamuksena tuli työpaikalla kahdelta eri suunnalta (toisin sanoen naisilta ja miehiltä) että saan järjestää tuparit. Eipä siinä ollut paljon mahdollisuutta kieltäytymiseen ollut ja toisaalta, tuon viiden vuoden aikana on tullut sen verran läheisiksi tiettyjen ihmisten kanssa että olihan se ihan loogistakin purkaa paineita ja ajatuksia ryyppäämisen merkeissä. Ja nyt kun viinan suhteen on taas pitkästä aikaa kivaa ja viinapää on parantunut uuden kunnon myötä, itseasiassa odotin näitä tupareita pienellä innolla.

Ensimmäisenä oli neuvonnan tyyppien vuoro tai kuten olin naapureille ennakkovaroituksena kirjoittanut ilmoitustaululle, työpaikan akkalauma. Omanlainen tiivis misfits-ryhmä johon itse lukeudun. Kieltämättä hieman jännitti nähdä nämä tyypit humalassa mutta onneksi se tapahtui tällaisessa rauhallisessa ympäristössä eikä esim. jossain baarin sekavassa ja ylimääräistä meteliä ylläpitävässä vilskeessä. Kaikki natsasi loistavasti. Pääsi näkemään tutuista ihmisistä toisenlaisen puolen ja kämpässä raikui sellainen jatkuva naurunremakka että saa nähdä miten naapurit reagoivat. Toisaalta fuck them. Onhan tässä itse joutunut kuuntelemaan muutamien tupareiden tuomat vaimeat biletykset.

Ah ja niin paljon hyvää läppää tuli heitettyä. Ihmissuhteista, työelämästä, meistä ihmisinä. Tulihan se odotettu kommentti sieltä myös jossain vaiheessa iltaa.

Sä oot outo.

Tai taistelutoverin toteamus siitä miten hänellä on tapana ostaa kukkakimppu maailman vittumaisimmille ihmisille joita hän on kohdannut. Kaksi kimppua on ainakin ostettu neljän vuoden aikana ja ne tarjotut esimerkit edelleenkin aiheuttaa pientä naurun hyrähdystä. Saatiin myös kuulla että nuorimmaisella meistä oli jotain sutinaa vanhemman miehen kanssa ja kun hän kyseli että pitäisikö hänen mennä tämän miehen luokse yöksi, naisilta tuli yksipuolisena vastauksena että pidä vaan hauskaa. Itse löin kondomin hänen kouraan sanomatta sanaakaan.

Hyvät pippalot siis oli ja jatkoa ehdittiin jo suunnitella. Voi helvetti… Rappiollehan tässä suorastaan joutuu.

Sitä seurannut krapula on perus-krapula. Siinä kello seitsemän pintaan puolittain valvemaisessa tilassa ensimmäisenä ajatuksissa oli tämä henkilö jonka olen hiljattain tavannut ja miettien hänen sanojaan siitä että tuleeko meidän jutusta yhtään mitään. Meidän pikakelauksena edennyt tutustuminen oli minusta hyvä asia siinä mielessä että me ei syötetty toisillemme mitään bullshittiä. Meillä kummallakin on ne omat raskaat painolastit joita me kannetaan mukaan. Me oltiin brutaalin rehellisiä toisillemme ja sen johdosta me tiedetään tasan tarkkaan sieluamme rikkovat haavat. Toisaalta itselläni on sellainen vahva tunne että jos minä päästän hänet tässä vaiheessa sormistani, minä tulen katumaan sitä koko loppuelämääni ja minä en halua sitä. Katumuslistani on jo muutenkin täynnä.

Ja sitten vielä krapulassa piti lähteä Ikeassa käymään. Ei mitenkään järin miehekäs olotila.

Leave a Comment