Almost unbreakable

Tuossa yli kuukausi taaksepäin tajusin yhden huomattavan asian josta olen onnistunut katkaisemaan jokavuotisen ärsyttävän kierteen joka on jatkunut pikkukakarasta lähtien. Ollaan jo pitkälti huhtikuun puolella joten voin jo turvallisesti sanoa ääneen sen että en ole sairastellut tänä kuluvana talvena kertaakaan. Vanhalla minällä oli se paska tapa aina saada flunssan ja kuumeen joulukuussa tai viimeistään tammikuun puolella ja sitten sairasteltiin se vähintään viikko sängyn pohjalla. Nyt en edes onnistunut hankkimaan nuhaa. Fucking weird.

Syy-yhteyden tajuaa ilman minkäänlaista pähkäilyä ja se on minun nykyinen terveys. Se että olen puskenut itseni puolentoista vuoden aikana hyvään kuntoon eikä sekään ole tehnyt pahaa että olen käynyt talvellakin vilauttamassa nenän päätä tuolla pakkasella ja tehnyt sen tunnin juoksulenkin. Tosin minullakin on ollut ne muutamat rajat jossa olen järkeä käyttäen pitäytynyt. Esim. jos pakkasta on yli 6 astetta, en lähde lenkille. Keuhkot ovat ainakin kiitelleet siitä etten ole hengittänyt kylmempää ilmaa sisään kovan rasituksen aikana. Muutenkin nyt on helppo huomata miten paljon energiaa minulla on vaikka olen käynyt aamulla lenkillä ja sen jälkeen olisi esim. ilta-osastoa töissä. Ja parasta siinä on se että työpaikalla kun repii itseään purkamalla lavalta tavaraa montakin tuntia hyvässä tahdissa, ei tule edes pientä hikeä pintaan. Toisin sanoen pukukaapissa olevat dödö-purkit ovat menettäneet täysin virkansa. Muutenkin tuon energian lisäyksen myötä monenlaiset halut ovat lisääntyneet.

Ehkä tämän yhden asian suhteen minulla on pienimuotoista harhaa mutta jotenkin tuntuu että kokonaisuudessa kaikki ruoka maistuu paremmalta. Vieläkin naurattaa se kun viime vuonna vedin ensimmäisen purilaisen 8 kuukauden hiljaisuuden jälkeen. Ja kyse oli vieläpä kaupan hyllyllä myytävästä täyslihapurilaisesta johon itse lisäsin tomaattia, kurkku-sipulisalaattia ja jotain kastiketta. Valehtelematta se tuntui sillä hetkellä parhaimmalta purilaiselta jonka olen ikinä vetänyt. Kyllähän sitä nyt myös ymmärtää kun vanha minä latoi kaikenlaista epäterveellistä skeidaa kurkusta alas että siihen yksinkertaisesti turtui. Nyt kun sitä syö tuota epäterveellisempää tavaraa vain harvakseltaan niin ne maistuu paremmalta ja tuntuu huomattavasti palkitsevammalta.

Saa nähdä miten toi alkoholi tulee maistumaan enemmissä määrin kun pitäisi jossain vaiheessa järkätä ainakin kahdet tuparit työkavereille. Toisaalta onhan siitä yli puolitoista vuotta kun viimeksi olin halvalla saadun mutta vahvassa humalatilassa enkä silloinkaan menettänyt kontrollia ja plöräyttänyt päänsisällä pyörineitä ajatuksia ulos vaikka olisi ollut tilaisuus. Nyt sentään voi keskittyä 100% hauskanpitoon. Tosin hieman pelottaa vetää kännit akkalauman keskellä jossa minä olen se ainut mies.

Leave a Comment