Numeroita

Se on näitä sydäntä särkeviä kohtaamisia jolloin hän on liikuttuneessa tilassa yön hiljaisella hetkelle ja hän kaataa kaiken päälleni. Minä kuuntelen ja kun avaan suuni, itselläni ei ole mitään muuta tarjottavana kuin kurkottavia sanoja joilla yritän lohduttaa ja pitää häntä kasassa. Pitkän keskustelun päätteeksi sain kuitenkin poistettua yhden huolen häneltä hartioiltaan. Ainakin hetkeksi.

“Minä olen edelleenkin sinulle velkaa…”, väreilevä ja rikkoitunut ääni kertoo hieman häpeilevästi.

“Älä huolehdi siitä. Minulla ei ole mitään kiirettä sen suhteen. Maksat sitten kun pystyt.”

Palaan pääni sisällä myllertävistä muistoista takaisin nykyhetkeen ja edelleenkin tuijotan käsissäni olevaa pientä, taiteltua, ryppyistä ja vihreätä lappua jonka olin täysin unohtanut hopeisen lompakkoni syvyyksiin. Lappua johon olin raapustanut mustekynällä muutaman numeron ihan vaan muistutukseksi itselleni koska välillä unohdan täysin omatkin teot.

Lasken summan yhteen. Joillekin se on nykypäivänä iso summa rahaa ja edelleenkin tämä määrä on saamatta mutta toisaalta, se ei kaada minun talouttani jos en saa niitä. Totta puhuen, en pidättäele tässä hengistystäni ja odota saavani niitä takaisin. Kai se on yksi näistä hinnoista kaikesta tästä johon muutokseni on johtanut.

Rahasta puheenollen. Hitto, nyt täytyy kyllä ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää raha-hanat täysin kiinni noiden levytilausten suhteen vähäksi aikaa. Tai noh, ainakin siihen asti kunnes ollaan uudessa kämpässä.

Leave a Comment