Kontrolli

Viikko on ollut yhtä hymyä. Tai noh ainakin sisäisesti. Joissakin tapauksissa jätin sen näyttämättä ulkoisesti koska halusin nauttia tuijottavien, hakevien silmäparien alla siitä miten minun elektroninen putkipommi on tehnyt tehtävänsä ja heidän yrittäessään etsiä syyllistä.

Niin... Kun hymy on näkynyt kasvoiltani, se johtuu siitä että asunnon suhteen on tullut lukuisia hyviä uutisia ja vuokrasopimuskin on virallisesti allekirjoitettu. Nyt enää odotellaan että talo kokonaisuudessaan valmistuu ja ensi kuussa saataisiin avaimet käteen. Ja sitten lähteekin kätösistä sellainen rahan polttaminen että oksat pois. Parasta tässä kuitenkin on se että voi suunnitella täysin tyhjästä asunnon ulkoasun - levyhyllyistä ja keittiöpöytään. Tai noh, mitään helvetin perustylsää keittiöpöytää meikäläisen kämppään ei hankita vaan siinä lähdetään korkean, pyöreän pöydän puolelle ja parin säädettävän baarijakkara linjalle. Toisin sanoen kaikki uusiksi. Jatketaan vaan rohkeasti tällä vuoden kestäneelle linjalla. Kaikki vanhat ideat poltetaan uusien tieltä.

Työmaalla naamataulu on välillä muotoutunut virnistävästi hymyilevään muotoon koska olen suorastaan nauttinut siitä miten minä olen toiminut totuuden instrumenttina ja ollut se vaikuttava tekijä joka on potkinut ihmisiä perseelle jotta he aukaisisivat suunsa oikealla hetkellä. Ja sitten kun se h-hetki viimeinkin koitti, se oli yksinkertaisesti kaunista seurattavaa. Muillakin kuin minulla oli paljon sanottavaa samalla kun totuutta lyötiin vihdoinkin pöytään ja valvova silmäpari istui nurkassa ja raapusteli muistiinpanoja. Boom. Headshot.

Kuten entinen työkaverini totesi minulle viime viikon puolella kun keskustelin mitä olen mennyt tekemään ja odottelin h-hetkeä:

- "Toi vaatii jo aikamoista munaa."
- "Sitä on alkanut löytymään kuluneen vuoden aikana."

Kun itse purin pääni sisältöäni h-hetkellä ja ollessani suorastaan liekeissä, onnistuin näköjään tökkimään yhtä työkaveria kutkuttavasti hermoon hänen yrittäessään tyypillisesti alasajaa koko asia suureksi vitsiksi mutta käänsin hänen omat sanansa häntä vastaan ja muistutin vuosittaisesta räjähtämisestä jonka hän itse suorittaa viimeistään joulukuussa. Ainakin pari päivää myöhemmin sain kuulla miten hän oli sönköttänyt toiselle työntekijälle minusta: "Toi sun poikaystäväsi sanoi 'sitä sun tätä'." Totuus tekee joskus kipeää. Todennäköisesti hän maksaa velkansa takaisin sitten tupareissa. Sitä odotellessa.

Muutenkin tässä kuluneen viikon aikana olen alkanut tajuamaan että minulla on taas täysi kontrolli elämästäni. Se mitä olen saavuttanut, mihin suuntaan se etenee. Hitto, miten hieno fiilis.

Leave a Comment