Kysymys

Rakkaus vai karppaus?

Näin alkoi yksi eilisen päivän mielenkiintoisista keskusteluista työpaikallani. Vaikka olen palvelualalla töissä, sitä ei aina kuitenkaan osaa ennakoida miten jotkut ihmiset osaavat yllättää täysin puun takaa. Esimerkkinä on tämä keskustelu jonka kävin ennenkuin työvuoroni alkoi. Kun hän käynnisti tämän sananvaihdon noilla sanoilla, olin hetken aikaa hiljaa ja mukamas haeskelin sanoja mutta todellisuudessa en tiennyt kuka tämä ihminen oli ja mitä hän oikeasti tiesi minusta. Olinko lankeamassa jonkinlaiseen ansaan pyöri päällimmäisenä ajatuksena mielessäni joten lopulta vastasin hieman ontuen ja väistäen:

- Toi on meikäläisen kohdalla sellainen kompakysymys.
- Aloitin suoralla kysymyksella koska tuollaiseen muodonmuutokseen tarvitaan aina jotain muutakin mukaan. Toinen ihminen. Rakkaus...
- Noh, sen verran täytyy tunnustaa että yli vuosi sitten elämässäni tapahtui kaikenlaista ja kyllä, siihen liittyy myös yksi henkilö. Ikävä kyllä siinä ei käynyt toivontunlaisesti. Päätin kuitenkin tehdä itseni suhteen vihdoinkin jotain ja tässä on tulos.
- Minä katsoinkin sinua sen verran pitkään että miten sinä olet niin tutun näköinen ennenkuin tulin puheillesi. Nenä on samanlainen mutta muuten sinä olet muuttunut paljon ettei sinua enää oikein tunnista samaksi henkilöksi.
- Niin ja se että olen ajanut pääni, lisää tuota muodonmuutosta entisestään.

Ja näin meillä lähti rullaamaan kymmenisen minuuttia kestävä keskustelu jonka aiheina läpikäytiin mm. ilon löytäminen juoksemisesta ja minkälaisen leijuvan euforisen fiiliksen se osaa parhaimmillaan tuoda, miten juokseminen tyhjällä vatsalla aamulla eroaa tyystin muista tavoista ja miten tämä muutos on tuonut sen yhden huonon puolen mukanaan eli sietokyky kylmää kohtaan on muuttunut täysin minkä johdosta minä palelen vaikka ulkona olisi 5 astetta lämmintä.

Keskustelun rullatessaan kohti viimeistä määränpäätään, vastasin hänelle:

Palatakseni tuohon alkuperäiseen kysymykseen. Kyllähän tuolla karppauksellakin on myös ollut omat vaikutuksensa. Tärkeintä on kuitenkin ollut se että jätin sokerin ja perunan pois, keskityin lihaan ja salaattiin.

Karppaus. Totta puhuen, minä suorastaan vihaan käyttää tuota typerää termiä ja miten se on jatkuvasti sosiaaliporno-mediassa, oli sitten reseptien tai jonkun kaikkitietäväisen lääkärin arvostelua siitä kuinka vaarallista se on ja miten paljon se altistaa ihmisen syövälle. Vuosi sitten siitä ei ollut juurikaan missään minkäänlaista mainintaa. Kuulin siitä kahden ihmisen kautta ja that's it. Vaikka olenkin itse saanut sillä hyviä tuloksia, en kuitenkaan ole antautunut täysin sille puristi linjalle. Tarkoittaen sitä että minä olen syönyt uskollisesti vaaleata leipää joka aamu kuluneen vuoden aikana. Toisien sanoen nämä tulokset jotka olen saanut ei johdu ei pelkästään siitä että mitä olen syönyt vaan määrä on ollut myös se ratkaiseva tekijä. Eilen juttelin työn viimeisellä tunnilla toisen henkilön kanssa juurikin tästä karppauksesta ja hän sanoi laihtuneensa kymmenen kiloa ihan vaan siten että hän söi lihaa ja juustoa niin paljon kuin sielu sieti. Hänen sanansa vahvistivat joskus aiemmin kuultuja sanoja siitä että se vaan auttaa tiettyyn pisteesen asti. Kun tuohon yhtälöön lisää liikunnan, lopputulos kasvaa ekspontenttiin.

Leave a Comment