Lounas

En taas oikein tiedä miksi minä alan tunnustamaan tästäkin asiasta julkisesti. Toisaalta tässä tuli tänään avauduttua yhdelle taistelutoverille aika monestakin asiasta lounaan aikana joten kai se on ihan loogista että jatketaan tällä linjalla myös omalla hiekkalaatikolla. Muutenkin tässä on kuluneen vuoden aikana läpikäynyt kaikenlaisia ajatuksia pääni sisällä - elämäni varrella olleista ihmisistä, suhteistani ja kaikkea noiden väliltä minkä myötä sitä vaan taas havahtuu siihen yhteen mielenkiintoiseen poikkeavuuteen. Paha alkaa sanomaan että miksi minulla on käynyt näin monet kerrat viimeisen kymmenen vuoden aikana mutta minä vaan olen jotenkin onnistunut solmimaan läheisiä suhteita minua vanhempiin naisiin.

Noh, on parempi että jotain jätetään täysin pimentoon mutta jatketaan vaikka tuosta ihmisestä jonka kanssa kävin lounaalla. Taistelutoveri (meidän käyttämä symbolinen nimi toisistamme) on siis entinen työkaverini, hyvä ystävä jolla on fantastinen huumorintaju joka on myös täysin yhteensopiva meikäläisen kieroutuneen ajatusvirtauksen kanssa ja on muutenkin aina valmis ampumaan takaisin kun minä olen nälvinyt häntä jostain asiasta. Ja sitten myöhemmin nauretaan yhdessä vedet silmissä. Meidänkin välillä on yli kymmenen vuotta ikäeroa mutta ei sekään ole mitenkään estänyt sitä miten monella eri tasolla me klikataan hyvin yhteen.

Huumorintaju on ainakin se yksi tärkeimmistä asioista meidän välisessä vuorovaikutuksessa. Annan vaikka esimerkkinä mitä tuossa kesän aikana tapahtui. Hän on siis ollut vuoden alusta lähtien eri yksikössä töissä mutta se ei estänyt sitä että poikkean välillä hänen työpaikalla ja jos näen hänet, käyn vaihtamassa kuulumiset. Sain siis kuulla että meikäläisen visiitit tuon kesän aikana saivat hänen sairaanloisen uteliaissa työkavereissaan ihmettelyä siitä että kuka toi luolamiehen näköinen kaveri oikein olen.

- ... mutta hänhän on vasta poikanen.
- Nii-in... hänestä riittää iloa vielä pitkäksi aikaa.

Hän oli samankaltaisen kieron huumorintajunsa kanssa vääntänyt hymyssäsuin että meillä olisi jotain muutakin säpinää. Ja tietenkin sanoi näin koska hän tiesi että minä ymmärtäisin tämän täysin läpäksi ja olisin valmis antamaan tälle jutulle lisäsuitsutusta eli mukamas olemalla hänen toyboy. Se on kerta kaikkiaan hieno fiilis kun saadaan viedä ihmisiä ihan rauhassa 6-0 ja minä olen aina ilomielin mukana siinä. Saa nähdä kuinka pitkälle tätä pystyy oikein vedättämään.

Muutenkin jo kauan sitten sovittu lounas (jonka herrasmiehenä tietenkin tarjosin) nyt viimeinkin toteutui ja tuli enemmän kuin tarpeeseen. Sai nauraa, rehellisesti avautua mutta tarpeen vaatien olla myös vakava, purkaa ajatuksia valinnoista ja muutenkin elämästä ylipäätänsä sekä kertoa ensimmäistä kertaa sellaisia asioita joista en ole aiemmin nähnyt tarvetta puhua. Hänkin nyt viidettä vuotta leskenä olleena ymmärsi täysin kun kerroin sisälläni vellovista tunteistani ja miten ne eivät katoa vaikka kuinka olen yrittänyt tehdä niille jotain. Hän toi oman kokemuksensa kautta paljon sellaisia näkemyksiä jotka vahvistivat asioita joita jo tiesin. Niiden kanssa on vain elettävä ja minä olen jo jonkin aikaa sitten hyväksynyt sen.

Samalla sain myös lisärohkaisua elektroniselle putkipommille jonka haluaisin päästää irti. Mutta siitä sitten aikanaan lisää ja saa nähdä miten asiat lopulta eskaloituvat.

Sain kyydin takaisin kämpälleni ja siinä viimeisiä sanoja vaihdettaessa, hänen poikansa soitti ja tietenkin kysyi että missä hän on.

Täällä ystäväni luona. Joo, olen tulossa. Laitan tässä just housujani jalkaani.

Kuulen kuinka puhelimen toisessa päässä on 16-vuotias joka ei sano mitään ja miltei aistin tuon hiljaisuuden keskeltä jossa hän varmasti mietti että viedäänkö häntä taas 6-0. Hiljaisuus katkeaa siihen kun ystäväni kanssa revettiin täyteen nauruun. Hitto, kuinka minä olen kaivannut tätä. Toisin sanoen hyvä päivä takana ja toi taas hymyn naamalleni.

Leave a Comment