Ehkä joskus…

En tiedä onko tämä hyvä idea alkaa tällaista asiaa tunnustamaan julkisesti mutta minä olen minä. Joskus vaan ilmoitan asiani sen pidemmälle miettimättä ja sitä paitsi, tämä ajatus on vain toistaiseksi siemenen muodossa pääni sisälläni. En ole tehnyt vielä mitään, enkä varmaan tee asialle mitään pitkään aikaan. Monet muut asiat pitävät huolen siitä että minä haluan saada itseni ruumiillisesti ja sielullisesti ensiksi kuntoon.

Niin... Kävin tuossa alkuviikosta mielenkiintoisen keskustelun ystäväni kanssa joka omaa vähintäänkin omalaatuisen ajatusmaailman. Meidän aikaisemmat keskustelut universumista, uskonnosta tai elämästä ylipäätänsä on nostanut monenlaisia kysymyksiä eteemme ja se tapa miten me puretaan noita on itsessään omalaatuista. Keskustelut etenevät normaaliin suuntaan, saa jossain vaiheessa yhtäkkiä tiukan käännöksen vasempaan ja sen myötä keskustelun langat alkavat purkautumaan toiseen ulottuvuuteen. Kieltämättä mindfuckia parhaimmillaan kun me syötetään toisillemme toistemme ajatusvirtaa minkä myötä meidän keskustelut menee jossain vaiheessa niin överiksi että lopulta me ei voida muuta kuin nauraa meidän absurdeille ajatuksille. Esim. alkuviikosta keskusteltiin siitä miten me ei välttämättä nähdä meidän todellisuutta oikein vaan me nähdään se vääristyneellä tavalla ja huumeet olisivat se oikea tapa poistaa filtteröinti. Ja näin me hypättiin onnistuneesti aiheesta toiseen joka oli nimeltään huumeet.

En siis ole käyttänyt elämäni aikana kertaakaan huumeita. Ei ole ollut tarvetta kokeilla niiden laatua ja se toinen syy on se että tiedän kuinka joidenkin huumeiden narkoottinen luonne mahdollistaa sen miten vaaralliseen tilanteeseen minä lopulta altistaisin itseni. Toisaalta esim. kannabiksen suhteen en näe mitään ongelmaa mutta ei sekään ole mitenkään yksipiippuinen juttu. Ainakin sen perusteella mitä yksi entinen pössyttelijä on kertonut minulle. Kuinka siihenkin maailmaan voi liimautua kiinni, ahdistuneisuutta ja miten elämästä voi kadota päämäärättömyys. Tämäkin on vain kärjistetty asia mutta se tapa miten hän joskus kuvaili tunteitaan ja olotilaansa sai kuitenkin vakuuttamaan että joillekin kannabiskaan ei ole ihan täysin harmiton aine.

Kuten monellakin asialla on vähän tapana, tämäkin insertti sisältää sen yhden "mutta..." pointin. Niin... Haluaisin siis jossain vaiheessa elämääni kokeilla LSD:tä. Ja tietenkin kontrolloidussa ympäristössä jossa joku olisi tukena ja varmistamassa että minulla olisi kaikki hyvin.

Miksi?

Yhden syyn löydän musiikista ja miten minulla on erittäin vahva linkki siihen. Haluaisin kokea miten suhteeni musiikkiini muuttuisi ollessani vaikutuksen alaisena. Toisena asiana on se että toivon mukaan se avartaisi myös minun ajatusmaailmaani. Ehkäpä minä onnistuisin myös löytämään sisältäni jonkinlaisen tarkoituksen elämääni.

Noh... Katsotaan saanko minä mitään aikaiseksi tämän suhteen. Aika on toistaiseksi puolellani.

Kun olin tunnustanut tämän asian, yllättäen keskustelukumppani totesi saman asian mutta samaan hengenvetoon sanoi ettei hän voi tehdä sitä koska on perheellinen äiti ja lapset ovat niin nuoria. Hän ei vaan halua yksinkertaisesti riskeerata sitä. Minkä myötä meidän keskustelu kääntyi siihen tutulle perseilylinjalle kun alettiin nauraan miten meistä tulee narkkareita. "Joo... sun äijäs saa selittää lapsillesi että 'äiti on mennyt vähäksi aikaa pois mutta me kyllä nähdään hänet kerran kuussa.'"

Leave a Comment