Year one

What a year. What a ride. Huomenna tulisi siis vuosi täyteen elämäntapamuutoksen suhteen.

Tässä vuoden aikana on saanut kokea miten hakkaava sydän revitään rintakehästä, väkisin yritetään laittaa sitä takaisin paikoilleen ja parsitaan taas kiinni. Vuosi on siis opettanut aika armottomalla tavalla yhden asian tunteista. Me ihmiset ollaan rakennettu siten että joitakin tunteita ei aina saa kytkimen lailla sammutettua pois. Suorasti sanottuna paskamainen kokemus mutta tietyt tunteet ovat mitä ovat. Ne eivät aina poistu ihmisestä kokonaan ja niiden kanssa täytyy elää. Poistuvatko ne edes ikinä?

Hei, muista nyt kuitenkin missä kunnossa olit vuosi sitten näihin aikoihin ja miten pitkälle olet päässyt.

Kuten kaverini totesi minulle pari päivää sitten. Niin… Olinhan minä aikamoinen ihmisraunio vuosi sitten. Se syvä tyhjyys missä pääni velloi oli lopulta aika helvetin pelottava kokemus jota en haluaisi läpikäydä toistamiseen elämäni aikana. Noh, se kuitenkin aiheutti sen tärkeän ketjureaktion jonka myötä sisälläni tapahtui naksahdus oikeaan suuntaan ja uudenlainen halu tehdä itseni suhteen jotain radikaalia. Laadin itselleni selkeät, realistiset tavoitteet joita lähdin toteuttamaan. Ruokavalio täysin uusiksi. Kesän kynnyksellä siirsin kunnon kohotuksen seuraavalle tasolle eli aloitin juoksemisen ja vieläpä asfaltilla vaikka sain kuulla että se on kova rasitus jaloille. En kuunnellut tai en halunnut kuunnella. Olin vielä silloin siinä tutussa sata lasissa modessa ja näin ollen etenin jyräävän puskutraktorin elein. Ei pysähdytä. Ja vasta silloin kun keho lyö kirskuvasti jarrut kiinni loukkaantumisen takia. Niin mielipuolisesti minä kohtelin itseäni ja kehoani. Vuosi on siis opettanut monella eri tavalla miten meikäläisen keho toimii ja mitä se vaatii toimiakseen oikein. Ihan hyvä että opin osan niistä kantapään kautta ja vieläpä toistaen samat virheet jotta en unohtaisi niitä.

Kaikki alunperin paperin kulmaan raaputetut saavutukset on yliviivattu mutta se ei tarkoita etteikö tämän asian kanssa olisi vielä paljon tekemistä. Kuten monet ympärilläni olevat ihmiset ovat kysellyt että vieläkö minä yritän laihtua. Se on hieman väärä termi meikäläisen nykyisessa tilanteessa. Eihän tässä ole enää pariin-kolmeen kuukauteen ollut kyse laihduttamisesta vaan kiinteyttämisestä. Miten se voisi olla kun painokin heiluu kuin hullun mulkku vastatuulessa kun lihakset raivaavat itselleen massaa.

Ja sitten on nykyinen suhteeni tapaukseen A. Vastauksia tiettyihin kysymyksiin en ole saanut ja vaikuttaa siltä etten niitä tule saamaan. Edelleenkin tosin ihmettelen ja voin vain olettaa että mitä hän vielä haluaa minusta. Olen pyrkinyt noudattamaan hänen sanoja ja pitänyt häneen etäisyyttä mutta silti hän tulee välillä meikäläisen työpisteelle ja yrittää käynnistää tyhjänpäiväistä keskustelua. Yrittääkö hän vielä luoda mahdollista paluuta vanhaan malliin? Minulle se on vähän liian myöhäistä ja nämä sisälläni olevat tunteet eivät anna sitä mahdollisuutta. Minkä johdosta itselleni jää vain se vaihtoehto että minun täytyy eliminoida viimeisetkin jäljellä olevat kontaktit häneen. Minun olisi pitänyt tehdä tämä jo silloin kun eräs henkilö toisti sitä minulle about vuosi sitten. Minä olen siis joskus tällainen vitun idiootti että en aina kuuntele silloin kuin pitäisi. Nyt tajuan kuinka oikeassa hän oli.

Mut’, tästä siirrytään seuraaviin haasteisiin ja yritetään saada rakennettua eheämpi minä.

Leave a Comment