Yksin itse

Istun tuolillani siten että kumpainenkin jalka lepää sängynpäädyssä. Pyörittelen oikeaa kättäni, liikuttelen sormiani ja tarkkailen käteni muotoja. Tummat suonet pullistuvat eri liikeratojen myötä ja jänteet saavat koko käden lihakset tanssimaan. Puristan käteni nyrkkiin ja tuijotan kulmikkaita rystysiäni. “Hitto, tällähän pystyy tappamaan ihmisen”, ajattelen itsekseni hieman huvittuneena. Niin paljon kehoni on muuttunut että näen kaikki pienetkin muutokset uudella tavalla.

Suljen silmäni ja lasken pääni selkänojaan. Syvä hengitys sisään ja ulos. Vaikea viikko takana. Viimeiset kehitykset tapauksen A:n suhteen, faijan veljen kuolema, polvi väliaikaisesti paskana… Yksinkertaisesti sanottuna liikaa kipua yhdelle viikolle ja 800 mg buranan avulla ei pitkälle pötkitä.

Silmäni avattuani näen että edelleenkin pöydälläni lepää yksi tärkeimmistä levyistäni kokoelmassani. Minun holy grail. Levy josta maksoin naurettavan summan ja kuitenkin ensimmäisen kuuntelun jälkeen kaikki katumuksen merkit poistuivat. Ns. vuosien takainen partner in crime on jaksanut muistuttaa meikäläiselle miten tämä levy on myös aiheuttanut pientä kuhinaa netissä.

Olen yli viikon ajan kuunnellut levyä eri tilanteissa mutta en ole saanut minkäänlaista tekstiä aikaiseksi vaikka tiedän minne suuntaan alkaisin viemään kirjoitustani. Minun pääni ei vaan ole siinä jamassa jaksaisin alkamaan leikkimään sanojen kanssa samalla kun tajuntani uppoutuisi musiikin luomaan virtaukseen. Tosin eipä minulla ole myöskään mitään kiirettä tämän suhteen. Liian paljon muita ajatuksia pitävät siitä huolen.

Leave a Comment