Run with the …

Juoksen pitkin märkiä teitä. On niin hiljaista, ketään ei ole missään. Kuulen askeleitteni osuvan maahan. "Töms, töms", kuuluu vain. Ne ovat vapauden ääniä. Kun juoksen tunnen olevani vapaa, ilman huolia. --unknown

Niin... Parisen viikkoa sitten aloitin aamukuuden lenkkeilyn. Vieläkin hieman naurattaa se ensimmäinen päivä. Kahdenkymmenen minuutin jälkeen jaloissa alkoi tuntumaan erilaista kipua ja sitä vaan oli pakko itsekin todeta että on tämä hieman erilaista verrattuna kuntopyöräilyyn ja ei kauan mennyt kun keuhkot tuntuivat saavuttavan uudenlaisen räjähdyspisteen. Kieltämättä alku on aina oikeanlaisen tekniikan hakemista eli puhdasta räpeltämistä. Vaikka edelleenkin ollaan vasta alkutekijöissä, onneksi jalat ovat sentään tottuneet nopeasti tähän toisenlaiseen rääkkiin.

Tuntemattomaksi jääneen ihmisen lausahdus tuossa ylhäällä kuvailee erinomaisesti niitä tunteita jotka minulla on kun olen lenkillä. Pääasia ei ole siis kunnon parantaminen vaan aivojen perusteellinen nollaus heti kun päivä lähtee käyntiin. Toisin sanoen jonkinsortin terapiaksi tämä aamulenkkeily on muodostunut meikäläiselle. Minä, asfalttitie ja korvissa pauhaava musiikki. Suorastaan nautinnollinen tilanne ja minulla on koko kesä ottaa tästä kokemuksesta kaikki irti.

Leave a Comment