Addiktioni: Redux 3

The Angelic Process: Weighing Souls With Sand (2007)

The Angelic Process: Weighing Souls With SandTasan kolme vuotta sitten The Angelic Processin toinen sieluista katosi maan päältä kun orkesterin pääarkkitehti Kris Angylus riisti itseltään hengen. Tragediaa edeltäneet tapahtumat ovat aika ikävää kerrottavaa. Häneltä murtui käsi yhdessä vaiheessa ja epäonnekseen onnistui sen lisäksi loukkaamaan uudestaan tämän parantumaan päin olevan raajansa. Edessä olisi ollut kahden vuoden rankka koettelemus jossa käden lihakset olisi uudelleenkoottu eikä kuitenkaan annettu varmoja takeita siitä että käsi parantuisi entiseen loistoonsa. Tämä oli erittäin kova isku minkä johdosta hän masentui pahasti ja kärsivä sielu ei yksinkertaisesti kestänyt sitä ajatusta ettei hän pystyisi enää soittamaan omilla käsillään ja tekemään musiikkia mikä on täyttänyt puolet hänen elämästään. Itsemurhaan päättynyt ratkaisu johti siihen että orkesterin viimeiseksi jäänyt ja muutenkin sydäntäsärkevän raskaan teeman omaava albumi sai ylleensä täysin uudenlaisen symbolisen merkityksen mutta ei mennä vielä niin pitkälle tässä kirjoituksessa. Sen verran sanon vielä että hänen itsekkään tekonsa takia häneltä jäi taaksensa vaimonsa Monika Dragynfly ja heidän kaksi lasta.

Itse en unohda sitä hetkeä kun tutustuin tähän orkesteriin. Vuosi 2006 oli loppumaisillaan ja muutenkin joulu on minulle sellaista aikaa jolloin pistän kuulokkeet päähän ja uppoudun pääasiallisesti synkän musiikin viettelemään maailmaan. TV ei ole juurikaan päällä, mitä nyt Blade Runnerin katson DVD:ltä jossain vaiheessa koska se kuuluu meikäläisen absurdiin jouluperinteeseen. Tämä on minun toimiva tapa vapautua joulun ahdistavasta tunnelmasta. Laillisten tai laittomien kanavien kautta on tullut monet kerrat todettua että netti on loistava viestintämuoto löytää uusia levyjä tuntemattomilta artisteilta ja muistan kun läpikävin kovalevyltäni yhtä kansiota jossa oli kaikenlaista uutta tavaraa imutettuna. Tiedostoja selatessani mikään levy ei tuntunut sillä hetkellä tarttuvan kiinni kunnes siirsin We All Die Laughing minialbumin soittimeeni. Se ylöspäin räjähtävä ja ympäristöön levittäytyvä polttavan kuuma metallinen äänivalli oli ensimmäistä kertaa sellainen ilmaa keuhkoista tyhjentävä kokemus että jäin suu ammollaan ihmettelemään kuulemaani äänivyörytystä jota voisi parhaimmillaan kuvailla tuhansia taivasta pimentävien pommikoneiden olemuksella. Ei kauan kestänyt kun aivojeni reseptorit löysivät taas oikeat kohteensa ja näin ollen pistin kaikki saatavilla olevat levyt tilaukseen ja jäin erittäin nälkäisenä odottelemaan tulevaa albumia.

Weighing Souls With Sand on siis konseptialbumi ja suora jatkumo edelliselle pitkäsoitolle Coma Waering, jonka sisäisenä tarinana oli tuntemattoman miehen koomaan vajoaminen jossa hän joutui mielensä sekä ruumiinsa vangiksi, samalla todistaen jälkimmäisen rappeutumista ja lopulta kohdaten avuttomasti kuoleman. Kuten jo ehdin viitata, Weighing Souls With Sand albumin tematiikka ei myöskään ole siitä kauneimmasta päästä. Tällä kertaa seurataan juuri miehensä menettäneen aviovaimon kamppailua surun viiltävää tunnetta vastaan sekä yritystä kestää tätä raskaan menetyksen tuskaa mutta huonoin tuloksin sillä pitkän ja väsyttävän taistelun jälkeen tarinan päähenkilö ajautuu tekemään itsemurhan. Nyt ymmärrätte varmaan miksi tämä albumi saa uudenlaisen symbolisen merkityksen K.Angyluksen kuoleman jälkeen. Itse olen käyttänyt sanaa joutsenlaulu sillä se kuvaa parhaiten näitä monivaiheisia tunteita joita väistämättä kokee albumin sisältöä kuunnellessa ja samalla muuttuen jopa pelottavasti takaisin todellisuuteen peilaavaksi ja artistin mielenlaatuun kurkottavaksi portaaliksi.

Albumin aloitusraita, "The Promise Of Snakes", luo ensimmäisestä minuuteista lähtien sellaisen raamatullisen lupauksen ikuisesta onnesta ja ettei mitään pahaa tule tapahtumaan tässä juuri luodussa kahden ihmisen paratiisissa mutta karkotuksen sijaan koetaan sielunkumppanin kuolema ja tästä päälaelleen kääntävästä shokista alkaa nivoitumaan henkeäsalpaavan surullinen sekä itsetuhoinen matka jossa yritetään saada epätoivoisesti edes jonkinlaista vastausta siihen että miksi hän on poissa. Ensimmäisestä kappaleesta lähtien ei ole epäselvää että musiikillisesti Weighing Souls With Sand jatkaa onnistuneesti Coma Waering albumin tutuissa jalanjäljissä yhteen nitoen doom metallin raskaasti pommittavaa äänivallia ja sähköisesti rahisevia ambientmaisia tekstuureja sekä heittäen sekaan tribalmaista rummutusta. Tällä kertaa vokaaleja on puskettu hitusen verran enemmän eturintamaan joka näin ollen tuo musiikille enemmän inhimillisyyttä samalla puskien dynamiikkaa laajempaan kulmaan mutta kuitenkin pitäytyen edelleenkin siinä muodostelmassa että lyriikoista ei juurikaan mitään selvää. Tämä ratkaisu takaa sen että kuuntelija pakostakin syventyy enemmän albumin mystiikkaan.

"Dying In A Minor" on yksi Weighing Souls With Sandin yllätysmomenteista. Heti alusta lähtien äänimaisema luo sellaisen vahvan illuusion kuin seilaisi sukellusveneellä maailmaa peittävässä meressä omassa yksinäisyydessään ja tasaisesti resonoiva signaali mikä tuolta meren syvyydestä kaikuu on heikko elämänsignaali joka alkaa vaimenemaan mitä syvemmälle vajotaan. Kappale siis ottaa rauhallisesti oman aikansa muovaten äänivirtaa seesteisen ambientin ja rumpujen säestyksellä edeten kohti murskaavan paineen omaavaa pohjaa jonka myötä The Angelic Process alkaa etenemään taas tutussa toimintamallissaan. Viimeistään "Burning In The Undertow Of God" aikana tuleekin sellainen herättelevästi ravisteleva osuus kuin selviäisi että onko kuoleman jälkeen mitään vai kohtaako elämässä vaikuttaneen uskomuksen mukaan helvetin tai sen toisen vaihtoehdon jossa rakastavaiset kohtaisivat jälleen toisensa. Levyn piiloraitana toimiva instrumentaalityö "How To Build A Time Machine" tuo edes jonkinlaista positiivista valon pilkahdusta tähän synkästi otteessaan pitävässä kierteessään, rakentaen toivoa menetyksen lävistämään kipuun ja yrittäessään löytää vastausta jolla voisi palata alkuun ja estää kaikki nämä tragediat tapahtumasta.

Ja sitten on ainoastaan vinyylillä julkaistu bonusraita "Sleepwritten". Väistämättäkin sydäntä puristava tunne iskee viimeistään siinä vaiheessa kun kuuntelee 11 minuutin ajan minkäläisia soittimia sekä uusia ideoita tähän viimeiseen kappaleeseen on onnistuttu sisällyttämään silti kuulostamatta liialti täyteen ahdetulta. Pelkästään kappaleessa esitellyt toimintatavat ja erityisesti nousevan auringon maasta vaikutteita saanut instrumentointi onnistuivat vakuuttamaan minut siitä että jos The Angelic Process olisi julkaissut tämän jälkeen vielä yhden levyn, avioparista muodostunut kaksikko olisi vienyt orkesterin muokkaaman koneiden ja kitaroiden muodostaman äänimaailman kuin myös heilauttanut koko genren täysin voimin seuraavalle tasolle.

Weighing Souls With Sand julkaistiin neljä vuotta sitten ja rehellisesti sanottuna tämä albumi on edelleenkin yksi levykokoelmani helmistä. Itselläni tulee tasaisen väliajoin sellaisia pyrähdyksiä kuuntelutottumuksessa jonka aikana kuuntelen intensiivisestä tiettyjä albumeja ja yritän esim. löytää niistä uusia asioita. Weighing Souls With Sand lukeutuu näihin ja se on myös siitä ainutlaatuinen että albumin musikaalinen kaava onnistui joskus aikoinaan kuljettamaan yliväsyneen mieleni tuntemattoman rajan ylitse jonka aikana koin voimakkaan... En edelleenkään tiedä millä termillä kutsuisin tuota uniikkia kokemusta. Tuntuu kuin mieleni olisi kytkimen lailla käännetty rinnakkaiseen todellisuuteen. Talven pimeys muuttui hetkessä ympärille hohtavaksi valoksi ja minä olin noin puolen tunnin ajan tuossa tilassa jossa tähyilin ympärilläni ollutta kauneutta enkä halunnut sen loppuvan koskaan. Nyt tämä taas lähti sille linjalle että en edes tiedä mitä haluaisin tällä loppukaneetilla sanoa. Ehkäpä sen että Weighing Souls With Sand on yhä vuosien jälkeen hieno, jopa mieltäräjäyttävästi sieluun syvät jäljet jättävä teos ja minulla on yksi tärkeä kokemus siitä todisteena. Sitä on edelleenkin vaikea uskoa että näinkin voimakasta, aisteihin vetoavaa musiikkia ei tulla enää koskaan kokemaan uusissa väreissä tältä kahden ihmisen muodostamalta kokonaisuudelta. RIP Kris Angylus, sinä onnistuit muistuttamaan minua uudella tavalla miksi musiikki on elämässäni niin tärkeää.

Leave a Comment