()

Niin... Meikäläisellä oli siis lomaviikko ja yllättäen osa ajasta meni oman sielun tutkimisessa ja olen yrittänyt pukea kokemuksiani puolesta vuodesta sanoiksi. Tai siis kolme A4:sta ihan hyvä saavutus. Tarkemmin ajateltuna on parempi että minä lopetan avautumisen tähän ja julkaisen tuon kirjoitetun tekstin sitten omalla ajallaan. Minulla on edelleenkin tietyt tavoitteet saavuttamatta.

No mut, aiheesta toiseen. Loma sai lopulta sen verran paskan päätöksen että tänään tunteita on ollut vaikeita pitää sisällä. Meidän Osku menehtyi. Partner in crime miltei kahdeksantoista vuoden ajalta ei ole enää läsnä. Jotenkin pitäisi totutella siihen että hän ei ole enää aamulla pyörimässä jaloissa.

Loppuviikosta huomattiin että hänelle ei maistunut ruoka ollenkaan. Aluksi siihen ei kiinnittänyt niin paljon huomiota koska Osku oli välillä niin nirso ruuan suhteen mutta siinä vaiheessa kun edes keitetyt ahvenet eivät kelvanneet, se alkoi herättämään niitä pelkoja että kaikki ei ole nyt ok. Muutenkin hän vaan makasi paikoillaan ja ainoastaan oli liikkellä silloin kun kävi juomassa vettä tai tekemässä tarpeensa. Päivä päivältä Oskun tila meni huonompaan suuntaan.

Tänään hän oli niin heikossa kunnossa että aamulla hän meinasi hukkua juomakuppiinsa. Aamupäivän aikana hänen hengityksensä muuttui tiheäksi jonka päätteeksi hän sai pahanlaatuisen kohtauksen. Ruumis kourasteli samalla kun hän oksensi ja laski alleensa. Hengitys oli sen jälkeen pelkkää kuolon korinaa. Osku kuoli pian sen jälkeen. Ei mitenkään armollinen kuolema.

Huomenna pitäisi hoitaa tuhkaus. Vittu... Näin suorasti sanottuna.

Leave a Comment