Alva Noto: Unitxt/Univrs (Derivative Version)

Kraftwerk: The Man Machine (Live)

Yksi plus yksi

Ahdistava ja muutenkin paska viikko takana.

Taas on joutunut läpikäymään sanomisia ja tekoja. Kyseenalaistamaan kaikki. Selittämään. Pitämään turpa kiinni. Nauranut sisäisesti koetulle farssille. Haistattaa vittua koko helvetin säätämiselle. Unohtamatta tietenkään sitä että olen tuntenut itseni jälleen täyskusipääksi.

Oma lukunsa on se miten kolmen viikon hiljaisuuden jälkeen tapaus A ilmestyi työpaikalleni, vieläpä tietoisesti meikäläisen työpisteelleni ja yritti käynnistää keskustelua. Ensimmäisellä kerralla hän kertoi ikävästä asiasta pankkikortin suhteen joka oli juuri tapahtunut hänelle ja vertasi sitä mitä minulle oli tapahtunut kaksi vuotta sitten. Tyhjä ilme kasvoillani kerroin lyhyesti mitä minä jouduin tekemään asian suhteen ja samaan aikaan pääni sisälläni muistutin ankarasti itselleni että pidä se etäisyys koska minulla ei ole enää varaa päästää itseäni takaisin tuonne valheelliseen toivon äärelle.

Vaikka kuinka yritän järkeillä että tässä etäisyyden luomisessa on edelleenkin kyse minun hyvinvoinnista ja menetetyn toivon viimeisestä hautaamisesta mutta todellisuudessa minä en yksinkertaisesti enää tiedä mitä minun pitää tehdä tämän suhteen. Tai paremminkin kyselen itseltäni että mitä hän haluaa minusta? Minä selitin hänelle kirjeitse mihin minä en tällä hetkellä kykene ja annoin ihan pätevän syynkin sen suhteen mutta silti hän käyttäytyi edessäni kuin olisin se sama vanha ystävä joka on valmis kuuntelemaan.

Miksi minun ihmissuhteet muuttuvat lopulta aina sotkuisiksi yhtälöiksi?

  • Tasan tarkkaa puoli vuotta takanapäin ja pakko se on todeta ääneen. 27 kiloa puolessa vuodessa on helvetin hyvä saavutus. Fucking A. (19/03/11 - 0  # )
  • Cosmonaut crashed into earth ‘crying in rage’. (19/03/11 - 0  # )

Furi Anga: The Fukushima Incident (World Never Changes)

Mm. Madventuresin musantekijä, Antti “Furi Anga” Viitamäki julkaisi tänään sen verran päräyttävän ja viime päivinä tapahtunutta katastrofia peilaavan teoksen että on pakko buffata eteenpäin. Kuinka päräyttävän? Kuten sanoin sen itse tekijälle, normaalisti hänen pehmeä/chill/whatnot drum and bass työt ei ole meikäläisen makuun mutta nyt hän onnistui iskemään siihen oikeaan hermoon.

EDIT: Ja nyt sen voi ladata ilmaiseksi. Paina tuota pientä, nuolta alaspäin osoittavaa ikonia soittimessa.

()

Niin… Meikäläisellä oli siis lomaviikko ja yllättäen osa ajasta meni oman sielun tutkimisessa ja olen yrittänyt pukea kokemuksiani puolesta vuodesta sanoiksi. Tai siis kolme A4:sta ihan hyvä saavutus. Tarkemmin ajateltuna on parempi että minä lopetan avautumisen tähän ja julkaisen tuon kirjoitetun tekstin sitten omalla ajallaan. Minulla on edelleenkin tietyt tavoitteet saavuttamatta.

No mut, aiheesta toiseen. Loma sai lopulta sen verran paskan päätöksen että tänään tunteita on ollut vaikeita pitää sisällä. Meidän Osku menehtyi. Partner in crime miltei kahdeksantoista vuoden ajalta ei ole enää läsnä. Jotenkin pitäisi totutella siihen että hän ei ole enää aamulla pyörimässä jaloissa.

Loppuviikosta huomattiin että hänelle ei maistunut ruoka ollenkaan. Aluksi siihen ei kiinnittänyt niin paljon huomiota koska Osku oli välillä niin nirso ruuan suhteen mutta siinä vaiheessa kun edes keitetyt ahvenet eivät kelvanneet, se alkoi herättämään niitä pelkoja että kaikki ei ole nyt ok. Muutenkin hän vaan makasi paikoillaan ja ainoastaan oli liikkellä silloin kun kävi juomassa vettä tai tekemässä tarpeensa. Päivä päivältä Oskun tila meni huonompaan suuntaan.

Tänään hän oli niin heikossa kunnossa että aamulla hän meinasi hukkua juomakuppiinsa. Aamupäivän aikana hänen hengityksensä muuttui tiheäksi jonka päätteeksi hän sai pahanlaatuisen kohtauksen. Ruumis kourasteli samalla kun hän oksensi ja laski alleensa. Hengitys oli sen jälkeen pelkkää kuolon korinaa. Osku kuoli pian sen jälkeen. Ei mitenkään armollinen kuolema.

Huomenna pitäisi hoitaa tuhkaus. Vittu… Näin suorasti sanottuna.

RIP Osku 1993-2011

Hecq vs Exillion: Spheres Of Fury

Cliff Martinez: First Sleep

Solaris sisältää edelleenkin henkeäsalpaavan kauniin soundtrackin. Ambientia varttuneelle mielelle.

Atrium Carceri: Inward

Tämä alle kahden minuutin näyte tulevalta albumilta kuulostaa… synkältä. Mikä on tietenkin hyvä asia.

  • Ahaa… Se selittääkin sen miksi minä olen kokenut tuon ilmiön muutaman kerran näiden kuukausien ajan. (09/03/11 - 0  # )