Kirje #2

Hei Anu.

Yllätyit varmaan taas tästä kirjeestä. Ehkäpä sinun kannattaisi asetella itsesi istuma-asentoon sillä minä aion edelleenkin olla rehellinen sinua kohtaan ja sanoa asiat suoraan sydämestäni. Mistä aloittaisin tämänkertaisen purkamisen? Vaikka siitä kirjoittamastani kirjeestä jonka lähetin sinulle viime joulukuussa. Totta puhuen, se oli minulle pakonomainen asia joka oli puserrettava ulos sisimmistäni jossain muodossa. Halusin saada edes jotenkin itseäni tyydyttävän pisteen tapahtuneille asioille sillä olin jo valmistautunut siihen että noudattaisin sanojasi ja katoaisin elämästäsi.

Mutta viikkoja myöhemmin sinä soitit yllättäen minulle ja sanoit parikin asiaa mikä hiveli egoani. Sanasi toivat minulle taas toivoa. Toivoa, joka kuitenkin alkoi mureta hiljalleen käsiini koska et halunnutkaan jatkaa uudestaan aloittamaamme keskustelua. Ehkäpä sinä aavistit mitä halusin sanoa sinulle tai elämäntilanteesi oli jo siinä vaiheessa saanut uutta väriä. Vain sinä tiedät asian oikean laidan. Mutta sillä ei ole väliä. Tämä keskustelun tyssähtäminen auttoi kuitenkin taas tajuamaan mitä minun on tehtävä itseni suhteen vaikka se tulisi pahimmassa tapauksessa repimään henkisiä haavoja uudestaan auki.

Se mitä halusin sanoa sinulle viikkoja sitten... Meidän kahden välisen ystävyyden ja kunnioituksen vuoksi minä en edelleenkään ala valehtelemaan itselleni enkä varsinkaan sinulle. Minulla on yhä tunteita sinua kohtaan.

Elämässäsi tapahtuneiden asioiden takia minä en valitettavasti pysty olemaan sellainen ystävä kuin sinä haluaisit minun olevan tällä hetkellä. Minä pelkään eniten sitä että näiden sisälläni olevien tunteiden kera minä tulen uudestaan satuttamaan itseäni kun yritän olla hyvä ystävä sinulle. Tämä syvälle juurtunut pelko johtuu siitä että minä olin pahimmillaan sellaisessa tyhjyydessä jossa elämässäni tärkeät asiat eivät saaneet minkäänlaista tunnereaktiota ja tuon kolmen viikon ajan olin pelkkä tyhjä, kävelevä kuori. Kuin sielu olisi revitty irti ja heitetty menemään.

Minä olen oikeasti iloinen puolestasi että olet löytänyt ihmisen täyttämään elämääsi. Huolimatta kaikenlaisista pahoista asioista mitä sinäkin olet kokenut, sinä edelleenkin jaksat tarpoa rohkeasti uuteen suuntaan. Minäkin yritän, vaikka välillä tuntuukin että kuljen hitaasti upottavassa juoksuhiekassa. On sanomattakin selvää että minä tulen kaipaamaan sinua. Sinä olet edelleenkin harvinaislaatuinen ihminen joita on liian vähän tässä maailmassa. Kaipaamisen lisäksi minä tulen olemaan ikuisesti kiitollinen siitä että annoit minulle uuden suunnan elämässäni ja avasit minusta uudenlaista potenttiaalia.

Minulla on edelleen korjausta vaativaa työsarkaa sieluni ja ruumiini suhteen minkä johdosta minä tulen jatkamaan tätä aloittamaani elämäntapamuutosta. Ehkäpä me otetaan toisiimme yhteyttä jossakin toisessa elämäntilanteessa, mutta siihen asti minä tulen noudattamaan alkuperäisiä sanojasi ja otan etäisyyttä sinuun.

Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Marko.

Tästä taisi tulla meikäläisen paras levy-ostos…

To my fans, supporters and those who are eagerly waiting for their copy of Arkives to arrive!

Greetings to everyone from cold and snowy Canada! Matthew and I have been locked into The Building here in Windsor for the past weeks putting the finishing touches on the Arkives release. While finishing book layouts and CD mastering we were lucky enough to find even more material for the release. We unearthed more never seen before photos and even additional unreleased recordings from the original U.T.K. studio!

Realizing that you only get one chance at a project like this, we've decided to EXPAND Arkives, ensuring that this is the definite, most comprehensive, Plastikman anthology possible!

The Arkives Reference Edition book has now been expanded to 100 pages, including even more rare photos with extra accompanying text, offering further insight into the Plastikman project. In addition, due to the newly found unreleased material, we are expanding the original 12-disc set to 16 discs (15 CD's, 1 DVD) including a specially mixed disc of unreleased material!

For everyone who ordered Arkives Reference and/or Komplete there will be NO extra charge for all of this extra material! For those who ordered Arkives Digital, we've also expanded the content on this edition. (see final edition track listings below)

Unfortunately, all this good news does come with a downside. Due to the extra work in expanding the release, Arkives, we will not be shipping until the end of April. (This includes all versions: Reference, Analog, Digital & Komplete)

I know that many of you will be disappointed, but I hope that you can wait a little longer for this once in a lifetime release! Believe me, it's an incredibly beautiful package and the extra material is well worth the delay!

Thank you for everyone's patience and support!

Warm regards,

Rich

Asian Dub Foundation: A History Of Now

Tämäkin konkkaronkka on näköjään vielä vahvasti hengissä. Uusi albumi on tullut juuri ulos ja sitä siivittää albumin nimeä kantava single.

Pendulum: Crush

Addiktioni 07/11

Bad Sector: Transponder (Reissue) (2011)

Bad Sector: Transponder (Reissue)Vaikka Bad Sector a.k.a. italialainen Massimo Magrini kaivelisi arkistojensa kätköistä kymmenen, viisitoista vuotta vanhoja nauhoituksia esiin ja vieläpä onnistuisi julkaisemaan niitä edes jossain muodossa, silti pölylle altistunut materiaali kuulostaisi tuoreelta. Näin itse olen jo vuosia sitten vakuuttunut sillä miehellä on sellainen harvinainen kyky liikkua saumattomasti dark ambient/industrial/semi-noise akselilla ja kaivertaen käärityistä elementeistä sekä itserakennetusta kalustostaan ja mm. avaruudesta luodatuista nauhoituksista täysin omalta itseltään kuulostavaa materiaalia. Ikävä kyllä uusien julkaisujen suhteen tahti on hidastunut viime vuosina huomattavasti, mutta onneksi sentään uudelleenjulkaisuja sentään pulpahtelee silloin tällöin ulos. Tällä hetkellä tuorein näistä on siis tämä kauan kaivattu ja tällä kertaa venäläisen Infinite Fog Productions kautta julkaistu Transponder joka sai kaiken lisäksi pientä kasvojen kohotusta uudelleenmasteroinnin myötä ja perään lätkäistiin kaksi ennenjulkaisematonta bonusta. Alunperin vuonna 1999 julkaistu Transponder on pääasiassa erilaisilta kasettijulkaisuilta materiaalia keräävä kokoelma eli liikutaan vuosien 1994 ja 1999 välissä. Vaikka materiaalissa onkin leveimmillään viiden-kuuden vuoden ikähaarukka ja kappaleet ovat muutenkin poimintoja sieltä sun täältä, Transponder on kuitenkin siitä harvinainen kokoelma että kuulostaa hyvin tiiviiltä ja virtaviivaisen yhtenäiseltä kokonaisuudelta. Äänimaisemallisesti Transponder on selkeimmin Dolmen Factory ja Ampos albumeihin rinnastettavissa, mikä tekeekin tästä erittäin tuttua kauraa Bad Sectorin uraa seuranneille. Toisin sanoen Transponder on parhaimmillaan täynnä sitä tuttua piipityksiä ja vääristyneitä signaaleja sisältävää pimeän puolen konemaista luotausta jota myöskin värittävät sähköisesti stimuloivat melodiat ja kaaosmaisesti pulssahtelevat rytmit jotka pyyhkäisevät julkaisua koko läpimitaltaan. Ambientia tuntemattomasta ulottuvuudesta ja pakollinen hankinta miehen musiikista pitäville.

The Chemical Brothers: Where Do I Begin

Ei ole krapula, muuten vaan pää on täynnä ajatuksia.

  • Vaikka tämäkin Fingerpori on ollut meikäläisen kovalevyllä ties kuinka kauan, silti se jaksaa pudottaa pidemmän tauonkin jälkeen. (13/02/11 - 0  # )

Only The Lonely EP and WDTNF Reissue

UNKLE have been busy finishing material which will be released on April 4th 2011, as a five track EP entitled 'Only The Lonely'. All the songs are new and are headed up by a collaboration with Nick Cave as well as the amazing Liela Moss (The Duke Spirit), long time UNKLE vocalist Gavin Clark and Rachel Fannan (ex Sleepy Sun). The EP is rounded off with a classic UNKLE instrumental.

The 'Only The Lonely' track listing is:

Money and Run (feat. Nick Cave)
The Dog Is Black (feat. Liela Moss)
Only The Lonely (dub)
Wash The Love Away (feat. Gavin Clark)
Sunday Song (feat. Rachel Fannan)

The EP release is closely followed by a full release of an extended version of 2010’s 'Where Did The Night Fall – Another Night Out' on 11 April. The new version has a bonus disc that is comprised of selected tracks from the last two EPs, plus a number of exclusive and rare tracks.

There will be a limited edition box set of the extended version of 'Where Did The Night Fall – Another Night Out'. Last year's limited edition was in silver, however the new version is in gold and features a fully re-worked 32 page booklet with new exclusive shots from the original photo shoot with Warren Du Preez and Nick Thornton Jones.

Pre-order 'Only The Lonely' and the extended gold edition of 'Where Did the Night Fall Another Night Out' starting Wednesday 16, February right here at UNKLE.com.

Addiktioni 05/11

Jason Graves: Dead Space 2 (Collector's Edition Original Soundtrack) (2011)

Jason Graves: Dead Space 2 (Collector's Edition OST)Yli kaksi vuotta sitten julkaistun sci-fi-selviytymiskauhu-räiskintä kategoriohin iskeytyvä Dead Space osoittautui lopulta savun hälvennyksen jälkeen jonkin-sortin hitiksi joka myi mukavasti ja sai arvostelijoilta enemmissä määrin kehuja. Toisin sanoen toivottu win-win situation kehittäjille. Itse en edelleenkään ole kauhupelien ystävä mutta jokin tässä pelissä osasi viehättää sillä oikealla, kieroutuneella tavalla meikäläisen tajuntaa. En tiedä oliko yksi syy siinä että pelaajana olit jatkuvasti sellaisessa pienessä pelkotilassa kun yritit varautua jokaisen kulman takaa odottavasta vaarasta tai sait oikealla hetkellä juuri sellaisen sopivan adrenaliiniryöpyn kun puolustauduit muutenkin vähäisen resurssien avulla loputtomalta tuntuvalta monsterien hyökkäyksiltä. Tai sitten näiden mainittujen asioiden lisäksi ynnätyt elementit; juoni, taustatarina, uskonnollinen technobabble, mm. goottimaisuudesta ammentava design ja jopa iholle asti kääriytyvää musiikkia myöten oli saatu justiinsa sopivasti kohdalleen että se muodosti toimivan kokonaisuuden. No mut, yksi asia on kuitenkin siinä sadan prosentin varmuudessa eli kun peli kerää pelaajilta ja arvostelijoilta pääasiassa positiivista sanottavaa, jatko-osa tulee tipahtamaan jossain vaiheessa markkinoille.

Toisin kuin ensimmäisen pelin suhteen, Dead Space 2:n rinnalle tuotiin myös keräilijöille suunnattu painos joka sisälsi sen pienen mutta henkilökohtaisesti sydäntä lämmittävän ekstran eli soundtrackin. Jos edellinen peli on yhtään tuoreessa muistissa, myös ensimmäisen osan säveltänyt Jason Graves pysyy uskollisesti samoissa hyväksi havaituissa taktiikoissa myös tämän jatko-osan scoren suhteen. Pelaajaa pidetään jatkuvasti varpaillaan terävästi iskostetuilla jousisoittimilla ja tarkkaan mitoitetuilla perkussuoiden tömähtelevällä maalailevuudella joka parhaimmillaan kohoavat massiivisiin mittoihin vetäytyen tarpeen vaatiessa kohti minimaaalisuuden rajoja joka sitten räjähtää hetkessä takaisin tuonne toiseen ääripäähän. Soundtrackin aloittavan "Isaac, Are You There?" cuen ensimmäinen puolisko on miltei kuin Kronos Quartetin käsissä muovailtu - inhimillinen, herkkä ja erityisesti maanläheinen tunnelmointi herättävät ensimmäisenä ajatuksena että Isaacin mieli on vajonnut jonnekin kaukaisuuteen missä vallitsee täysivaltainen rauhallisuus. Mutta se ei kauan kestä. Cuen toinen puolisko repäisee mielen takaisin todellisuuteen - paniikinomainen herätys on täynnä selkärankaa kihelmöivää kauhua ja selviytymisvietin uudelleenkäynnistymistä keskellä mielisairaalan pehmustettua huonetta. "The Cassini Towers" lähestynee tunnelmaltaan jo enemmän selkäpiitä järisyttävän ambientia jonka ylle levitellään kuiskauksia jotka luovat vahvan paranoimaisen vivahteen muutenkin hektisesti ja räiskyvästi etenevän scoren ylle. "Fear Of Flying" jatkanee verhoutumista kohti synkempää ambientia kunnes sahaavasti edestakaisin tarjoillut soittimet nostavat taas viiltävän pakokauhun kerrointa uuteen lukuun.

Soundtrackin yksi mielenkiintoisimmasta esityksistä tulee esiin "Titan Station Elementary" cuen kautta joka käynnistyy yllättäen retromaisesti 50-luvun ylipirteällä mainosmusiikilla mutta sekin alkaa kääntymään pikkuhiljaa kohti piinaavaa odotusta jossa kellopelien hennot lyönnit ja sormia hipovat kielet luovat kiristyvästi salpaavan puristuksen joka koventaa otettaan ilman minkäänlaista aikomusta päästää irti. Ja soundtrack on pullollaan tällaista edestakaisin heiluvaa tunnelmointia jossa jännitys ladataan huippuunsa ja päästetään irti moneen eri otteeseen. Sehän muutenkin kuuluu kauhun perusluonteeseen mutta ehkäpä soundtrack on kuitenkin parhaimmillaan silloin kun suonissa virtaava adrenaliiniryöppy on huipussaan ja sillä hetkellä ainoa kiinnipitämisen arvoinen ajatus on puskea betonijyrän kaltaisesti suoraa päätää eteenpäin. Miltei industrialimaisesti asennoituva ja ankarasti takova "Administering Control" on yksi oiva esimerkki tästä joka luo onnistuneesti sellaisen hampaita tiukasti yhteen purevan fiiliksen että periksi ei anneta. Vaikka soundtrack on suurimmaksi osaksi tätä rujoa runtelemista, Jason Graves osaa kuitenkin positiivisesti yllättää sen muutaman kerran. "Convergence Delayed" avautuu parhaimmillaan pianon, jousi- ja puhallinsointinten kautta kauniiksi hymniksi kertoen hienovaraisesti värähtelyillään että taistelu ihmisyyden puolesta ei ollut missään vaiheessa turha. Soundtrackin lopettava "Lacrimosa" cue alkaa samankaltaisesti kuin soundtrackin ensimmäinen cue. Jälleen humaani, herkkä ja maanläheisyys ovat vahvasti läsnä joka kuitenkin alkaa kääntymään lopulta nurinkurisesti päälaelleen tässä edestakaisessa sahaamisessa että saa vielä soundtrackin viimeisillä minuuteilla täysin uudenlaisen olomuodon - sijoittuen jonnekin abstraktin performanssin ja kipukynnyksen välimaastoon kuin jättäen selkeän viestin siitä että tämä läpikäyty painajainen ei ole vieläkään ohitse. Mutta mutta... Mitä muuta tästä voisi sanoa? Kyllähän tämä soundtrack toimii jossain määrin myös pelkästään kuuntelijan aseman kautta koettuna mutta kuten ensimmäisenkin pelin suhteen, tämän sävelletyn scoren todellinen paikka on kuitenkin siinä syvimmässä olemuksessa eli täysin pelin luoman tunnelman keskellä. Pelisarjan ystävälle tämä on kuitenkin hankinnan arvoinen ostos.