File #681

Juteltiin tuossa eilen yhden henkilön kanssa onnellisuudesta. Tai enemmänkin hän oli tässä asiassa äänessä. Miten me lapsena ja aikuisena koetaan nämä asiat erilailla ja esimerkkinä hän antoi sen että joskus lapsena hän oli kirjoittanut kirjaan että onnellisuus on "koko päivä Särkänniemessä" tai "karkkipäivä lauantaina". Hän jatkoi että aikuisena onnellisuuden löytäminen on vaikeampi asia. Hänen äänenpainosta kuulin jotenkin sellaisen ikävänlaisen sivuäänen. Kysyinkin että eikö sinun elämästäsi mukamas löydy yhtään onnellista asiaa (viitaten äänettömästi hänen perheeseen). Ensimmäisenä asiana hän kuitenkin myönsi että lapset ovat hänen onnellisuutensa lähde.

Keskustelun edetessään jo muita ratoja pitkin (vitun maksakastike), aloin itse samanaikaisesti pohtimaan omaa suhdettani musiikkiin. Onko musiikki se asia joka tekee minut onnelliseksi? Tätä ajatusta jonkun aikaa pureskellen päädyin hieman yllättävästi siihen vastaukseen että ei. Musiikista on kuitenkin tullut välttämätön asia minun elämässäni. Se pelasti minut - pitäen minut järjissäni vaikeina hetkinä, suorastaan raahasi minut kuiville pahoista ajatuksista ja loi hyvän olontunnetta. Ilman sitä en osaisi edes ajatella eläväni.

En minä tiedä. Olen tällä hetkellä kovassa kuumeessa ja muutenkin päivä on ollut vaikea jonka johdosta tunteet ovat olleet pinnassa. On parempi että en lähde avautumaan näistä asioista. Pysykööt osa materiaalista tiedostojen kätkössä.

Leave a Comment