Muiden valossa

Tässä on saanut kuulla monenmoista analysointia meikäläisestä pitkin kuluvaa viikkoa. Yksi harvoista henkilöistä joka tietää kokonaisvaltaisen kuvan siitä mitä minulle tapahtui kuukausia sitten ja oli yhdessä vaiheessa aidosti huolissaan minusta. Paljastin hänelle kasvotusten mitä olen mennyt tekemään itselleni kuluvien kuukausien aikana. Tietenkin hän ilahtui siitä että olin onnistunut kääntämään tilanteen edukseni ja keskustelun lomassa vitsailtiin myös mihin kaikkeen minuun täytyy valmistella itseäni. Niin siis rahallisesti.

Tuon analysoinnin aikana hän onnistui taas yllättämään minut kun hän sanoi suoraan minulle että minussa on myös sellainen synkkä puoli. Kyllähän minä sen itsekin tiedän, kiitos elämän joka on opettanut nurjat puolensa monet kerrat mutta minä en näistä asioista mainosta ystävilleni koska minä en halua että he alkaisivat pelkäämään minun puolestani tai suhtautumaan minun erilailla. Ja kun tätä tarkemmin ajattelee, hän taitaa olla kolmas henkilö joka mainitsee tästä minulle joten olenko minä sitten niin helposti luettavissa? Tai siis kyllä minä itsekin tiedostan että minun tuntemuksia pystyy lukemaan helposti kasvoiltani. Jos minua vituttaa tai on muuten paha päivä, se näkyy. Mutta tuleeko se minun synkkä puoli myöskin siinä ohella niin helposti esiin?

Keskustelun edetessä yhtäkkiä vuoden vanha asia nosti myös päätään.

– En tiennytkään että sinulla oli jonkinlainen juttu x:n kanssa.
– Ei se mikään juttu ollut. Kävin kahvilla hänen kämpillä ja jätin sen siihen. En vain tuntenut minkäänlaista kipinää. Pari ihmistä on onnistunut paisuttelemaan tätä juttua.
– Ai? Te kaksi olette kuitenkin omalla tavallanne synkkiä ja angstisia joten luulisi että teillä synkkaisi.

Vaikka itselläni on tämä synkkä mielenlaatu pääni syvyyksissä, viimeisenä haluaisin olla sellaisen henkilön kanssa jolta löytyy samanlainen taakka. Kaksi negatiivista ei tee positiivista.

Mutta yllättävin hetki tällä viikolla oli kun mainittu henkilö oli jutellut toisen henkilön kanssa minusta ja se miten tämä toinen henkilö oli kehunut minua suurin piirtein maasta taivaisiin ja miten minä panostan asioihin. Minä olen pyrkinyt tekemään hommani hyvin ja siinä ohella heittänyt sen typerän läpän että “minä en tee virheitä”. Olen tiedostanut pidemmän aikaan sen ilman minkäänlaista erillisiä sanomisia että olen hoitanut hommani huolellisesti. Joten olin hieman hämillään kun henkilö joka ei yleensä kehu tekemisiäni sanookin että “on se hyvä että meillä on tuollainen henkilö tässä mukana”. Tai sitten se on vaan humaltunut tästä koko helvetin jouluhässäkästä ja puhuu läpiä päähänsä. Ainakin hänellä oli eilen sellainen pelottava korvasta korvaan levinnyt hymy.

Leave a Comment