Kirje

Hei Anu.

Olen miettinyt pidemmän aikaa miten lähestyisin sinua tällä asialla ja lopulta päädyin perinteisen kirjeen kirjoittamiseen koska puhelimen kautta kertominen tai sähköpostin lähettäminen ei tuntunut minusta oikealta ratkaisulta. Sanoisin jopa että kaksi jälkimmäistä vaihtoehtoa olisi ollut liian helppoja lähestymistapoja jossa sanomani ei välttämättä olisi saanut tarvittavaa painoa taakseensa. Se mitä yritän kertoa sinulle on… Minä haluan koko sydämestäni kiittää sinua elämäni suunnan muunnoksesta. Jos sinä et olisi antanut minulle kieltävää vastausta, en tod.näk. olisi nostanut itseäni kaivamastani kuopasta ja ryhtynyt tekemään 180 asteen käännöstä elämässäni.

Tämä vyyhti lähti purkautumaan 3 kuukautta sitten puhelun jälkeisestä viikonlopusta joka oli rehellisesti sanottuna raskas minulle. Tunteiden velloessani pääni sisällä aloitin syväluotaavan tutkiskelun itseni kanssa jossa läpikävin minääni ja erityisesti kyselin mitä haluan itselleni. Niin kauan kuin muistan, en ole ollut tyytyväinen itseeni. Sairastelut ovat jättäneet eri muotoisia kirurgisia jälkiä kehooni ja siinä ohella myöskin tehneet vaurioita pääni sisälleni kun olen yrittänyt taistella synkkiä tunteita ja negatiivisia ajatuksia vastaan. Elämäni alkuvuosista lähtien sairaalat, klinikat ja kuntoutukset olivat minulle rutiinia ja vasta ikää kertyessä hartioille aloin vähitellen ymmärtämään että tämä ei ole normaalia.

En ole toivonut itselleni juurikaan mitään elämäni aikana mikä johtuu enemmälti näistä vaikeista kokemuksista jossa minulta on monet kerrat vedetty matto jalkojeni alta ja minun on pitänyt alkaa uudestaan kokoamaan elämääni ja itseäni rikkinäisistä palasista. Nämä sairastelut loivat siis sellaisen ikävänlaisen oravanpyörän johon lankesin monet kerrat enkä tehnyt asialle tarpeeksi. Katumuksesta ei kannata edes alkaa puhumaan koska elämäni on sitä täynnä ja minä haluan suunnata katseeni pois niistä.

Mutta kuten sanoin, ikää kertyy ja sitä alkaa tajuamaan ja näkemään tietyt asiat uudessa valossa. Viimeisen parin vuoden aikana aloin tekemään pieniä suunnan muutoksia elämääni. Lopetin alkoholin käytön. Aloitin kuntoilun. Mutta nämä muutokset eivät kuitenkaan tuoneet sitä tarvittavaa tulosta. En edelleenkään ollut tyytyväinen itseeni. Olin kuitenkin ottanut ensimmäiset askeleet ja nyt seisoin kielekkeen reunalla ja minä tarvitsin ainoastaan sen viimeisen tönäisyn jotta uskaltaisin hypätä syöksyen kohti uutta suuntaa. Tönäisyn jonka sinä tarjosit kieltävän vastauksen muodossa. Sain vihdoinkin uudenlaista motivaatiota sekä toivon pilkahdusta elämäni ylle ja loin itselleni selkeät parametrit jonka alaisuudessa alkaisin parantamaan itseäni.

Tuloksia on syntynyt. Niinkin pelottava sana kuin elämäntapamuutos on tällä hetkellä aktiivisesti toiminnassa. Tätä kirjettä kirjoittaessani painoa on pudonnut 15 kiloa ja fyysisesti olen alkanut voimaan paremmin. Minä en saanut tätä yksinäni aikaan ja sen johdosta haluan kiittää sinua ystävänä olemisena ja vaikutuksista minun elämääni. Sinun kaltaisia avoimia, lämpimiä ja anteliaita ihmisiä on harvassa.

Vielä kerran, kiitos Anu.

Ystäväsi Marko.

Leave a Comment