Addiktioni 47/10

Dryft: Ventricle (2010)

Dryft: VentricleTuntuu kuin siitä olisi taas vierähtänyt pitkä aika kun on viimeksi innostunut uunituoreesta iDM-julkaisusta. Autechre voidaan lokeroida tyystin omaan luokkaansa heidän instituutiota rikkovalla kaavallaan ja muutenkin jatkuvasti pienemään päin olevassa rotaatiossa elävää sceneä kolutessa sieltä enää harvemmissä määrin tarttuu kouraisevasti mukaansa tempaavaa julkaisua. Dryftin (a.k.a. Mike Cadoo joka tunnetaan myös edesmenneen Gridlockin toisena jäsenenä) kolmatta julkaisua ensimmäistä kertoja kuunnellessani, tämä väsynyt ajatusmaailma oli väistämättä ilmestynyt myös tämän julkaisun rinnalla. Lukuunottamatta kahta biisiä, albumi tuntui yksinkertaisesti vaimealta sekoitukselta menneisyyksien kaipuulta ja hänen toisen monikerin, Bitcrushin kaltaista maalailevuutta synakoneiston kautta. Ventricle ei ole juurikaan mitenkään verrannollinen Dryftin vuosikymmenen aiemmin julkaistuun ensimmäiseen albumiin jonka räikeästi paikkuva iDM/drum and bass ilotulitus oli silloin dominoivassa asemassa. Soundiltaan vanhempaa Dryftia eli juuri tämä päätä takova mentaliteetti on lyhentynyt uudella albumilla yhden kappaleen ajaksi ("Knives And Gifts") joka myöskin näkyy ja kuuluu siinä että tämä onnistuu luomaan albumille yhden kirkkaimmin säkenöivistä hetkistä kaivertuen tuonne syvälle sisuuksiin repien muistoista sen ajanjakson kun drum and bass maistui hyvältä. Mutta jotenkin kaikki palaset osasivat loksahtamaan nätisti paikoilleen kun kuuntelin tätä julkaisua kävelessäni ulkona kirpeän kylmässä, lunta hitaasti tupruttavassa ilmassa. Ehkäpä tämä valkoisiin hiutalaisiin peittyvä maisema toi sen puuttuvan elementin tämän albumin ylle jonka kautta Ventriclen leijuvuus alkoi saada uudenlaista näkyvyyttä ja tarvitsemaansa unimaista ulottuvuutta jonka keskellä aika suorastaan hidastuu. Vaikkakin downtempoa lähestyvät teokset tuovat enemmissä määrin julkaisun ylle sellaista vetäytymistä vieden Dryftin kokonaisvaltaista soundia täysin uuteen suuntaan, Ventricle on kuitenkin loppujen lopuksi lumoavasti etenevä suoritus siitä miten tunnelmointia osataan sitoa taidokkaasti alusta loppuun albumia koristelevaan punaiseen lankaan. Sanottakoon vielä tämä ettei jää mitään epäselvyyksiä. Ventricle ei (edelleenkään) ole mitenkään verrattavissa Gridlockiin. Ei lähelläkään. Tästä yhtälöstä ennenkaikkea puuttuu se tärkeä toinen jäsen kokonaisuudesta joka toisi mukanaan ne kauan kadonneet soinnut. Joten jos sinulla on asetettuna noin korkealle tämä vaatimustaso, sinä tulet pettymään karvaasti.

Remain

With the amount of diverse producers involved in The Blood of Heroes, it was virtually assured that the members would end up remixing their own work, and inviting their friends to contribute. A collection of remixes from their self titled album, Remain features both organic band and electronic versions of the title track, including Justin K Broadrick's vocal version. Dälek, Submerged, Black Roc producer Joel Hamilton, Bill Laswell, and Vancouver, BC acts Kuma and Gunshae turn in disparate versions that re-explore the apocalyptic world envisioned in the first album. Reducing hardcore drum n bass to ambience, restructuring a track so that drummers KJ Sawka (also of Pendulum) and Balazs Pandi go head to head in a breakcore battle, and turning a Laswell bass line into an organ-rupturing sub are just some of the ways the tracks are reinvented. Creative and thoughtful, Remain is an essential companion album to the self-titled debut.

01. Descend Destroy (Joel Hamilton + Submerged Remix)
02. Remain (Enduser Remix)
03. Chains (Dälek Remix)
04. Remain (Justin K Broadrick Remix)
05. Salute to the Jugger (Laswell Original Mix)
06. Wounds Against Wounds (Kuma Remix)
07. Bound (Submerged Remix)
08. Remain (The Blood of Heroes Version)
09. Transcendent (Gator Bait Ten Remix)
10. Wounds Against Wounds (Gunshae Remix)

Ohmresistance.com

Työkaveri tokaisi vitsin

Mikä on piparitalo ranskaksi?
Moulin Rouge

Addiktioni 44/10

Gridlock: Further (1999)

Gridlock: FurtherMike Cadoon ja Mike Wellsin luotsaama Gridlock on edelleenkin sellainen nimi iDM-genressä jota kunnioitetaan, kaivataan ja ennenkaikkea lopetettuaan toimintansa jättivät ison tyhjän kolon jota ei ole vieläkään onnistuttu täyttämään kunnolla. Monia uusia yrittäjiä on ollut viimeisten seitsemän vuoden aikana mutta yksikään niistä ei ole todellisuudessa noussut samalle tasolle. Se mikä tekee Gridlockin musiikista uniikin ja vaikeasti replikoivan kollaasin on tämän duon kyky koskettaa mielikuvitusta, piirtää futuristisia ääriviivoja hyödyntämällä teknologiaa ja sen ohella laajaa ymmärrystä rytmin koostumuksesta ja miten siitä hahmotellen paloitetaan ammattilaisen tavoin uusia muotoja. Yksi tärkeimmistä ominaisuuksista on myöskin ehdottomasti se että tunnetasolla albumit ovat alusta loppuun asti syvällisiä matkoja omanlaiseen maailmaan jossa omat mielikuvat ovat vain rajoitus. Siinä missä Trace ja Formless ovat kumpainenkin täydellisyyteen hiottuja kokonaisuuksia, Further asettunee heidän discografiassa puumerkkimäisesti kohtaan joka kertoo ensimmäisen kerran todellisen näytön heidän nerokkuudesta. Toisin sanoen tällä albumilla Gridlock löysi vihdoinkin oman ääneensä ja seuraavat albumit keskittyivät täydentämään ja vahvistamaan heidän rakentamaansa kaavaa. Further on muutenkin hieman erilailla mieltä stimuloiva kokemus sillä tällä albumilla Gridlockin industrial taustaiset juuret ovat viimeistä kertaa vahvasti mukana. Further on siis Gridlockin viimeinen albumi jossa äärikarheasti rahisevia vokaaleita pidetään vielä tärkeässä roolissa heidän musiikissaan. Tämä juuritasosta ylöspäin hehkuva vaikutus näkyy myös siinä että albumin äänimaisema painottuu enemmän tuonne kiihkeään, meteliä nostattavaan kaaokseen ja nollaykkösten murskaavaan teholaskentaan johon lisätään tutunomaisia vivahteita ylläpitämään satunnaisuutta kuten esim. konekiväärimäisesti etenevästä paukkeesta ("Sever") tai Mike Cadoon soolopuolen Dryftin kaltaista voimakkaasti yhteen takovaa iDM/drum and bass hybridiä ("Without" ja "Scrape") mutta samalla kuitenkin tarjoten onnistuneesti uniikkia kokeiluja yhdistäen mm. surumielistä pianoa ("Ash") tai vetäytyen laser-aikakaudessa takaisin perus-minimaaliseen otantaan heittäen eteensä 4/4 technon kautta ilmehtivän "Cramp". Further on siis Gridlockilta ensimmäinen kiistaton näyttö siitä miten mutaation kautta levittäytyvä genrien välinen kolminaisuus pidetään tiukasti yhdessä ja kaikki irrallaan leijuvat fraktiot soljuvat täydellisesti toisiinsa kiinni. Toisaalta albumi on myös paikoittellen raakaa päätä nostattava kokemus mutta tässä on myös paljon sellaisia lukkoon lyötyjä ideoita jota tunnetaan Gridlockin tavaramerkkinä. Further on trilogian ensimmäinen tärkeä palanen ja historia osoitti miten pitkälle he ponnistivat kahden seuraavan osan kanssa.