Paskan päivän huipennus

Edelleenkin painotan sitä etten ole vihainen kenellekkään enkä ole vittuuntunut. Olen... pettynyt taitaa olla tällä kertaa lievä sana sille mitä tunnen sisälläni. Se että asioita ei viety loppuun asti aiheutti alunperin tuon tunteen ja tänään sain kuulla parista asiasta jotka muuttavat hänen lausumansa sanat minulle ihan toiseen muotoon. Sanoisin jopa valheeksi ja tämä tekee siitä vaikean nieltävän pillerin.

Tätä on ihan turha jauhaa enää yhtään. Asiat ovat jo edenneet siihen pisteeseen että paluuta ei enää ole. En tiedä löydetäänkö me enää koskaan sitä samalla tasolla olevaa yhteistä ajatusmaailmaa mutta yksi asia alkaa olla varma. Jos ja kun otan häneen taas yhteyttä, minun pitää ottaa reilusti etäisyyttä hänen yksityiselämään sillä viimeksi se imaisi minut varomattomasti kahden vuoden aikana kasvaneeksi vyörytykseksi jossa minä lopulta poltin näppini ja jäin roikkumaan näiden tunteiden varaan. Luulin löytäneeni pientä toivoa myös itsessäni mutta rikkinäinen ihminen on ikuisesti rikki.

Taidanpa vielä tehdä sellaisen ratkaisun että jätän julkisesti näistä asioista kirjoittamisen toistaiseksi tähän. Tässä on alkanut tajuamaan etten tiedä ketä kaikkia täällä meikäläisen nurkassa oikein pyörii ja käy lukemassa näitä. Osa IP:stä on tuttuja, mutta en tiedä haluanko edes heille paljastaa asioita kun parin henkilön kanssa ei ole oltu kasvotusten pitkään aikaan.

Nyt täytyy kääntää huomioni ja alkaa tosissaan keskittämään tarmoni tuohon puolen vuoden koettelemukseen. Eskola kirjautuu ulos ja toivon mukaan on ensi kesänä kiinni unelmastaan.

Leave a Comment