Yksi ja viisi

Kuukausi takana. Kaverini totesi ohimennen tällä viikolla että näytän voivan paremmin. Vaikka edelleenkin tuntuu että etsisin jonkinlaista suuntaa määrittelevää lakipistettä horisontissa, olen kuitenkin saanut rattaita liikkumaan eteenpäin ja alkanut mm. taas välittämään niistä asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Tämä määräämätön keskittymiskyky vaikutti jopa kuuntelemaani musiikkiin. Minun piti rauhoittaa itseäni ja ainoa mikä siihen tehtävään soveltui oli konemusiikin puolella majaileva ambient.

Kahden viikon aikana kuuntelin suurimmaksi osaksi pelkästään ambientia ja läpikävin digitaalista kirjastoani uudestaan ja uudestaan jos sieltä edes löytyisi sellaisia julkaisuja joita olen jättänyt vähemmälle huomiolle. En edes tajunnut että löytäisin itsestäni sen puolen jossa kaikki äänekkäimmmät levyt jätettäisiin pois normaalista ja päivittäisestä sielua voitelevasta ruokavaliosta. Yksinkertaisesti pää ei vaan kestänyt mitään ylimääräistä sekameteliä.

Kyllähän minun täytyy myöntää kaverini toteamuksen todeksi. Olen alkanut hiljalleen palautumaan normaaliin rytmiin esim. musiikin analysoimisessa ja se johtuu enemmälti siitä etten ole omalta osaltani tehnyt minkäänlaista aloitetta jossa ottaisin yhteyttä häneen. Minä en edelleenkään kykene siihen koska pelkään että menettäisin täysin itsekontrollini jota olen nyt yrittänyt rakentaa kärsivällisesti ja rauhallisesti omassa hiljaisuudessani. Yhteen kyselevään tekstiviestiin vastasin parisen viikkoa sitten että haluan purkaa ajatukseni rauhassa ja viikkoa myöhemmin tulleeseen puheluun vastasin vain lyhyesti että "en ehdi puhua koska olen töissä".

Yhdessä vaiheessa pääni sisään alkoi lipua sellainen ajatus että olen kusipää kun yhtäkkiä vaan katoan jonnekkin. Kaverini onnistui vakuuttelemaan että olen selittänyt hänelle tekstiviestitse minun tilanteeni eikä minun kannata ajatella edes noin. Olisikin niin helppoa että saisi tunteet napsautettua kytkimen lailla pois päältä. Tai siis kyllähän se hoituisi lääkkeiden avustuksella mutta siihen minä en jumalauta rupea. Jos kerran olen saanut itseni vedettyä kuiville vakavemmista asioista ilman niitä, selviän myös tästä. Muutenkin nykypäivänä ihmisille annetaan lääkkeitä liian helposti ja sitten ollaankin syvemmällä itse luodussa kuopassa. Tarvitsen vain aikaa ja se on toistaiseksi minun puolellani. Mutta tiedän myöskin sen etten voi väistellä loputtomiin.

Leave a Comment