Eyedea & Abilities: Smile

Tutustuminen uuteen artistiin hänen kuolemansa kautta on aina ikävä tapaus.

Paskan päivän huipennus

Edelleenkin painotan sitä etten ole vihainen kenellekkään enkä ole vittuuntunut. Olen… pettynyt taitaa olla tällä kertaa lievä sana sille mitä tunnen sisälläni. Se että asioita ei viety loppuun asti aiheutti alunperin tuon tunteen ja tänään sain kuulla parista asiasta jotka muuttavat hänen lausumansa sanat minulle ihan toiseen muotoon. Sanoisin jopa valheeksi ja tämä tekee siitä vaikean nieltävän pillerin.

Tätä on ihan turha jauhaa enää yhtään. Asiat ovat jo edenneet siihen pisteeseen että paluuta ei enää ole. En tiedä löydetäänkö me enää koskaan sitä samalla tasolla olevaa yhteistä ajatusmaailmaa mutta yksi asia alkaa olla varma. Jos ja kun otan häneen taas yhteyttä, minun pitää ottaa reilusti etäisyyttä hänen yksityiselämään sillä viimeksi se imaisi minut varomattomasti kahden vuoden aikana kasvaneeksi vyörytykseksi jossa minä lopulta poltin näppini ja jäin roikkumaan näiden tunteiden varaan. Luulin löytäneeni pientä toivoa myös itsessäni mutta rikkinäinen ihminen on ikuisesti rikki.

Taidanpa vielä tehdä sellaisen ratkaisun että jätän julkisesti näistä asioista kirjoittamisen toistaiseksi tähän. Tässä on alkanut tajuamaan etten tiedä ketä kaikkia täällä meikäläisen nurkassa oikein pyörii ja käy lukemassa näitä. Osa IP:stä on tuttuja, mutta en tiedä haluanko edes heille paljastaa asioita kun parin henkilön kanssa ei ole oltu kasvotusten pitkään aikaan.

Nyt täytyy kääntää huomioni ja alkaa tosissaan keskittämään tarmoni tuohon puolen vuoden koettelemukseen. Eskola kirjautuu ulos ja toivon mukaan on ensi kesänä kiinni unelmastaan.

Yksi ja viisi

Kuukausi takana. Kaverini totesi ohimennen tällä viikolla että näytän voivan paremmin. Vaikka edelleenkin tuntuu että etsisin jonkinlaista suuntaa määrittelevää lakipistettä horisontissa, olen kuitenkin saanut rattaita liikkumaan eteenpäin ja alkanut mm. taas välittämään niistä asioista jotka ovat minulle tärkeitä. Tämä määräämätön keskittymiskyky vaikutti jopa kuuntelemaani musiikkiin. Minun piti rauhoittaa itseäni ja ainoa mikä siihen tehtävään soveltui oli konemusiikin puolella majaileva ambient.

Kahden viikon aikana kuuntelin suurimmaksi osaksi pelkästään ambientia ja läpikävin digitaalista kirjastoani uudestaan ja uudestaan jos sieltä edes löytyisi sellaisia julkaisuja joita olen jättänyt vähemmälle huomiolle. En edes tajunnut että löytäisin itsestäni sen puolen jossa kaikki äänekkäimmmät levyt jätettäisiin pois normaalista ja päivittäisestä sielua voitelevasta ruokavaliosta. Yksinkertaisesti pää ei vaan kestänyt mitään ylimääräistä sekameteliä.

Kyllähän minun täytyy myöntää kaverini toteamuksen todeksi. Olen alkanut hiljalleen palautumaan normaaliin rytmiin esim. musiikin analysoimisessa ja se johtuu enemmälti siitä etten ole omalta osaltani tehnyt minkäänlaista aloitetta jossa ottaisin yhteyttä häneen. Minä en edelleenkään kykene siihen koska pelkään että menettäisin täysin itsekontrollini jota olen nyt yrittänyt rakentaa kärsivällisesti ja rauhallisesti omassa hiljaisuudessani. Yhteen kyselevään tekstiviestiin vastasin parisen viikkoa sitten että haluan purkaa ajatukseni rauhassa ja viikkoa myöhemmin tulleeseen puheluun vastasin vain lyhyesti että “en ehdi puhua koska olen töissä”.

Yhdessä vaiheessa pääni sisään alkoi lipua sellainen ajatus että olen kusipää kun yhtäkkiä vaan katoan jonnekkin. Kaverini onnistui vakuuttelemaan että olen selittänyt hänelle tekstiviestitse minun tilanteeni eikä minun kannata ajatella edes noin. Olisikin niin helppoa että saisi tunteet napsautettua kytkimen lailla pois päältä. Tai siis kyllähän se hoituisi lääkkeiden avustuksella mutta siihen minä en jumalauta rupea. Jos kerran olen saanut itseni vedettyä kuiville vakavemmista asioista ilman niitä, selviän myös tästä. Muutenkin nykypäivänä ihmisille annetaan lääkkeitä liian helposti ja sitten ollaankin syvemmällä itse luodussa kuopassa. Tarvitsen vain aikaa ja se on toistaiseksi minun puolellani. Mutta tiedän myöskin sen etten voi väistellä loputtomiin.

  • Iszoloscope, yksi rhythmic noise genren isoimmista aseista, julkaisi myös ilmaisen kokoelman nimeltään Beyond Within And So On. (13/10/10 - 0  # )
  • Memo to Bruce McMahan, daughter-seducer. (09/10/10 - 0  # )
  • Norjalainen kuminaama trolli Mortiis yllättää sillä hän julkaisee uuden albumin “Perfectly Defect” sunnuntaina ja vieläpä ilmaiseksi. Ennakkokuuntelua voi harrastaa täällä ja ainakin noiden kolmen raidan perusteella luvassa olisi mielenkiintoista materiaalia. Yayh! (08/10/10 - 0  # )

Addiktioni 40/10

Anodyne: The Remixes EP 12″ (2010)

Anodyne: The Remixes EP
Sen verran mitä olen Anodynen (a.k.a. Colin Cloughley) materiaaliin tutustunut, itselleni on jäänyt kaikumainen muistikuva siitä että hänen tuotoksensa majailee jossain iDM:n ja kovaa iskevän technon välimaastossa jossa on roima annos klassisempaa 90-luvun puolivälin analogista ulottuvuutta. Tänä vuonna julkaistu Corrosion albumi on tätä soundia täynnä joka myöskin sai tällä kertaa jatkoa rajoitettuna kaksitoista tuumaisena kiekkona jossa vierailevat artistit ovat lähteneet tekemään uudelleenmuokkauksia albumin materiaalista. Itsekin ennakkotilasin tämän julkaisun kaksi kuukautta sitten ja vieläpä ainoastaan sen sisältämän Autechren remixin takia. Mutta eipäs mennä asioiden edelle ja aloitetaan kiekon ensimmäisestä urasta. A-puoliskon ottaa täysin itselleen yksi 90-luvun pioneereista eli nykypäivänä Ken Downien luotsaama The Black Dog. The Black Dog muuntaa alunperin iDM tuotoksena tarjoillun “Corrosion” suoraan sisään rysäyttäväksi, 4/4 paukkeeseen keskittyvään technoon. Padien, basson sekä monien hiljalleen tunnelman nostattavien ja tasaisesti vilkkuttavien piipityksen tahdissa etenevä “Corrosion” on aluksi hyvin yksiulotteisen kuuloinen joka kuitenkin kasvaa astettain erilaisten lisättyjen elementtien kautta. Viiden minuutin kohdalla, synakoneisto alkaa painostamaan tähän uudelleen muokattuun teokseen syvällisempää tunnelmaa kunnes yllättäen kappale pudottaa seitsemän minuutin kohdalla täysin 4/4 techno biitin altaan pois ja remix suorastaan huipentuu viimeisen kahden ja puolen minuutin aikana levittäytyen outromaiseksi matoksi josta tulee voimakkaasti esiin ambientmaisesti virtaava sci-fi hymni. Suorasti sanottuna, aivan mahtava uudelleenmiksaus jossa miltei kymmenen minuuttia on osattu hyödyntää täydellisesti.

B-puolella tapahtuukin sitten kummia. Uransa suhteen Autechre on tehnyt positiivisesti yllättävän suunnanmuutoksen parin viime vuoden aikana mutta tämän EP:n remix tulee tekemään vielä isomman leuan pudotuksen arvaamattomalle kuuntelijalle. Nimittäin Autechre ottaa niinkin suuren pesäeron heidän nykyiseen mutta jatkuvasti kokeellisesti morfautuvaan olomuotoon vieden kuuntelijan ajassa taaksepäin eli vuoteen 1994 ja breakbeatin sävytteiseen ilmapiiriin. Autechre hyödyntää “Close Your Eyesin” alkuperäistä syntikka melodiaa ja kappaleen titteliä toistavaa vocoderia pohjanaan, hidastaa biittiä ja kompressoi sen soljuvasti pyörivään breakbeat looppiin ja pistää puhtaasti tuulemaan tällä remiksillä. On siis kieltämättä hyvinkin outoa kuunnella että sellainen nimi kuin Autechre joka on vuosikymmenien aikana pohjustanut täysin omaa tietään ja nyt he vievät väliaikaisesti soundiaan takaisin puhtaaseen analogiseen menneisyyteen. Tällaista odottaisi enemmänkin esim. The Future Sound Of Londonin kaltaiselta orkesterilta. Kuitenkin lopputuloksena on erinomainen miksaus joka ennenkaikkea on ennalta-arvaamaton ja tuo puhtaan ilonpidon heidän työhönsä. Toisaalta, 90-luku on muutenkin muodostunut itselleni sellainen nostalginen aikakausi joten en ihmettele miksi tämä kolahtaa niin kovaa. B-puolen viimeistelee suomalaisen Lacklusterin näkemystä “707” raidasta vieden sitä kohti kolkompaa iDM-linjausta samalla nytkähdellen ja hahmotellen ylleen jopa hermostuneen oloisen tunnelman jota pitävät koossaan terävästi piikittelevät glitch värähdykset, haalistunut synakoneisto taustalla ja kiemurteleva melodia joka jatkaa kurkottelua tuonne 90-luvun suuntaan. Hyvä remix mutta se ikävä kyllä jää auttamattomasti kahden muun loistavan tekijän jalkoihin.

Käsissäni on siis yllätyksiä täynnä oleva pikkulevy. The Black Dogin remix onnistuu yksinään tekemään tästä ostamisen arvoisen julkaisun. Autechre on niukka kakkonen tällä EP:llä ja tämäkin sen takia ettei se kuulosta yhtään Autechrelta. The Remixes EP on saatavilla rajoitettuna kaksitoista tuumaisena (huhutaan että tätä on painettu vain 300 kappaletta) ja digitaalisessa formaatissa.

Orbital: Satan (Live At Glastonbury 2010)

Toinen veto samaiselta keikalta. IMHO paras olemassaoleva versio tästä biisistä, varsinkin toisen puoliskon paalujunttaava eteneminen muuttaa tämän täysin uuteen muotoon.

Orbital: Doctor Who (Live At Glastonbury 2010)

What The Future Sounded Like

Documentary about the the people of EMS (Electronic Music Studios) a radical group of avant-garde electronic musicians who utilized technology and experimentation to compose a futuristic electronic sound-scape for the New Britain.

Comprising of pioneering electronic musicians Peter Zinovieff and Tristram Cary (famed for his work on the Dr Who series) and genius engineer David Cockerell, EMSs studio was one of the most advanced computer-music facilities in the world. EMSs great legacy is the VCS3, Britains first synthesizer and rival of the American Moog. The VCS3 changed the sounds of some of the most popular artists of this period including Brian Eno, Hawkwind and Pink Floyd.

Part 2 + Part 3.

A deeper silence

Olo on kuin olisin tuuliajolla enkä tiedä mihin suuntaan lähtisin etenemään. Silmäni suljettua siirryn tilaan jossa seison paikoillani aavassa, valkoisessa tyhjyydessä ja edelleenkin analysoin sanottuja sanoja ja ajatukseni virtausta. Tämän johdosta olen myös alkanut kyseenalaistamaan kaikkea – mitä on tapahtunut, miten olen ymmärtänyt asiat, mitä haluan itselleni ja ennenkaikkea päällimmäisenä kysymyksenä pyörii että mokasinko minä tämän meidän jutun täydellisesti?

Edellisestä luomastamani kontaktista on nyt kaksi viikkoa ja sekin oli lähettämäni tekstiviesti. Olen tietoisesti vetäytynyt omaan hiljaisuuteni ja pyrkinyt ottamaan etäisyyttä koska haluan saada ajatukseni purettua rauhassa. Facebookissa käymisen olen myös jättänyt vähemmälle ja lakannut täysin kirjoittamasta sinne. En vaan yksinkertaisesti jaksa lueskella joidenkin ihmisten jokapäiväisestä ulostamista arkisista asioista. Tämän johdosta olen alkanut taas lukemaan internetissä huomattavia määriä tuntemattomien ihmisten tarinoita heidän elämästä. Oli kyse sitten jostain kauheasta asiasta joka tapahtunut tai elämää positiivisesti muuttaneesta suunnan muutoksesta mutta tärkeintä on se että raa’alla tavalla esiintuodut tunteet ovat pääosassa. Tämän kautta olen pyrkinyt ymmärtämään itsestäni eri puolia, saada uutta perspektiiviä koettuihin asioihin ja etsimällä ratkaisua siihen miten lopulta saisin rattaat taas liikkumaan eteenpäin.

Muutenkin rutiinit ovat menneet päälaelleen. Herään joka aamu viimeistään kuudelta, katson kelloa ja pian sen jälkeen ajatuksiini hiipii se oravanpyörä johon olen itseni soveltanut tällä kertaa. Elämässäni tärkeät asiat jotka edelleenkin odottavat pöydälläni eivät saa minusta minkäänlaista otetta. Minun pääni ei vaan yksinkertaisesti ole siinä jamassa että saisin puristettua oikeita sanoja rakastamastani harrastuksesta. Olen kuitenkin yrittänyt kirjoittaa parin viikon aikana monia virtauksia pääni sisältä mutta iso osa teksteistä joutuu kansioon jossa on paljon muitakin rikkinäisiä ajatuksia.

Olenko vihainen kenellekään? En. En edes itselleni. Vituttaako? Ei. Olen enemmänkin pettynyt siihen että en ole saanut kaikkia vastauksia. Hän sanoi että haluaisi puhua näistä enemmän paremmalla hetkellä mutta sitä ei ole vieläkään tapahtunut.

Squarepusher: Do You Know Squarepusher (Live At Fuji Rock Festival 2001)