Se kadonnut fiilis

Krapula. Edellinen taisi olla yli puolitoista vuotta sitten. Fiilis ei ole sentään sitä pahinta mahdollista laatua mutta kyllä tämän olotilan krapulaksi tunnistaa. Alkaa jo muutenkin naurattamaan että jos minä vedin aikoinaan miltei puoli pulloa absolutia saadakseni hyvänlaisen pörinän aivoihin ja nyt sain samanlaisen latauksen viidellä siiderillä. Halpa känni.

Totesin eilen aika moneen otteeseen että tulisin ruoskimaan itseäni tänään. Itse asiassa toisin kävi. Olihan oli minulla eilen hyvä meno ja sain nähdä muutaman tutun ensimmäistä kertaa vahvassa humalatilassa. Yhdeltä tuntemattomalta henkilöltä meinasin saada turpaan ja toinen luuli minua tyystin eri henkilöksi. Siis ihan perusörveltämistä kauttaaltaan ja yhdessä vaiheessa osallistuin todella lentoon lähtevään keskusteluun suomalaisista, ruotsalaisista, saunasta ja viinasta. Mutta kaiken tuon keskellä tajusin jo eilen että minä en ole mitenkään valmis jatkamaan tuota viinan läträämistä. Minä en yksinkertaisesti saa edelleenkään samoja kicksejä kuin aikoinaan.

Kyllähän tämä aivojen nollaus tuli sopivaan rakoon ja sain tuon hapuilevan laumakäyttäytymisen keskellä myös jonkinlaisen vahvistuksen sille että mitä minä aion tehdä minua vaivanneille asioille ja miten alan purkamaan tuota viime viikosta lähtien päässä pyörinyttä helvetinmoista karusellia. Toisaalta koska tunnen itseni sen verran hyvin eli en ole verbaalisesti mitenkään järin hyvä. Joko unohdan hetken huumassa sanoa jonkun asian tai takertelen sanoissa ja sanon sen hieman eri tavalla kuin oli tarkoitus. Se johdosta olenkin yrittänyt viikon mittaan kirjoittaa päässä vellovia ajatuksia tekstimuotoon. Nyt vaan odotan tilaisuutta että saan käynnistettyä keskustelun ja antaa tämän kirjoitetun sisällön yhdelle henkilölle.

Niin ja CD-levykin odottaisi tuossa pöydällä. Epäilen että saisin minkäänlaista toimivaa ajatuksen virtausta aikaiseksi tuosta tänään. Liian hyvä soundtrack jonka sotkisin epämääräisellä sohimisella.

Leave a Comment