Ilmaista materiaalia UNKLE:lta

The new feature-length documentary from Relentless Energy Drink, 'Lives of the Artists: Follow Me Down' explores a theme that anyone driven by some immeasurable passion will recognise - that there are no easy rides in life.

Featuring Jeremy Jones and Xavier De Le Rue, we travel to Antarctica in search of the more visceral rewards that come with scaling each near-vertical face on foot. And we join UNKLE on tour in Tokyo, St. Petersburg and London, immersing ourselves in the uncompromising sounds and beliefs of a pioneering musical outfit that has strived to push the boundaries of artistic expression while retaining total integrity for close to 20 years.

The soundtrack to the film was written exclusively by UNKLE and you can download selected tracks free.

http://relentlessenergy.bandcamp.com/

The Blood Of Heroesin jatkosta

Edelleenkin tuntuu siltä että tämän vuoden selkein kohokohta julkaisurintamalla on ollut The Blood Of Heroesin voimakas debyytti. Grindaavasti järisevä, matalassa dubin aallokossa viihtyvä ja puskevasti eteenpäin rymisevä drum and bass projekti joka kuulostaa ennenkaikkea täysin uniikilta ja onnistui samalla luomaan järkälemäisen kokonaisuuden. Viime viikkoina on tullut luettua Enduserin facebook sivustolta kaikenlaista tulevista julkaisuista ja myöskin silmiin on tarttunut The Blood Of Heroesin seuraavasta askeleesta. Nimittäin remix-julkaisusta. Alunperin kahdeksan raidan EP:ksi suunniteltu julkaisu on nyt viimeisimmän tiedon mukaan muuttanut muotoaan ja nyt se tarjoillaan kokopitkänä. The Blood Of Heroesin super-miehityksessä vaikuttavat Justin K Broadrick, Enduser, Bill Laswell, Submerged, M. Gregor Filip ja Balázs Pándi tekevät omat uudellenmiksaukset albumin raidoista ja ulkopuolisista vaikuttajista ovat toistaiseksi mainittu ainoastaan Dälek. Julkaisu ajankohdaksi on ainoastaan mainittu että se tulee ulos muutaman kuukauden päästä.

Odotuslistalla majaileva ja tulossa oleva Enduserin uusi studio-albumi on saanut pientä mutta tärkeää informaatiota ylleensä joka ainakin henkilökohtaisesti nostaa odotusta korkeammalle. Nimittäin muutama viikko sitten Ad Noiseamin nettisivulla streamatussa haastattelussa Enduser mainitsi että tämä tuleva albumi muistuttaa tunnelmaltaan "Calling The Vulturesin" materiaalia. Kyseinen julkaisu oli ensimmäinen askel miehen materiaalin ja edelleenkin on henk.koht. ykkönen hänen soolotuotannossa.

Pendulum: Witchcraft

(Vastauksen laajentaminen)

Sinä et tiedä mitä sinä haluat.

Toisin sanoen hänen tapansa ilmaista, vika ei ole minussa vaan hänessä. Hän yrittää suojella itseään ja myös minua. Puhelun jälkeen makasin puoli tuntia flegmaattisesti sängyssäni ja tuijotin valkoista kattoa pidellen kännykkääni kädessäni. Sanat jäivät kaikumaan pääni sisään ja läpikävin uudestaan ja uudestaan meidän keskustelua. Tässä se sitten oli. Hylkäys. Kieltäytyminen. Vapautus, jonka hän yritti antaa minulle.

Kaikki lähti siitä että ajauduin tilanteeseen jossa yhden ihmisen sanat suorastaan räjäytti tukoksen pääni sisällä ja heräsin aamulla näiden tunteiden kera. Minä en suunnitellut tätä mitenkään. Pääni sisällä vellovaa ajatuksen merta täytyi alkaa purkamaan jotenkin joten kirjoitin viikon aikana ajatuksiani ylös ja lähetin sen eteenpäin. En ajatellut asioita sen pidemmälle enkä edes halunnut.

Tiedän minkälaiseen kaaokseen minä olisin itseni lopulta altistanut eikä se pelottanut minua mitenkään. Ei edes se miten moneen henkilöön olisin alkanut vaikuttamaan. Tuon sekasorron keskeltä olisin kuitenkin löytänyt sen avoimen, lämpimän ja anteliaan ihmisen josta välitän paljon. Kerta kaikkiaan hieno ihminen jota liian monet ovat loukanneet ja suorastaan riistäneet häntä heidän omiin tarkoituksiin. Kahden ja puolen vuoden aikana olen itsekin nähnyt kuinka monet epätasapainoiset henkilöt ovat vahingoittaneet häntä henkisesti ja hyväksikäyttäneet hänen anteliaisuuttaan. Halusin pysäyttää tuon loputtomalta tuntuvan kierteen.

Puhelun jälkeinen päivä oli minulle paha. Edellisenä iltana ajattelin rationaalisesti ja olan kohautuksella hyväksyin itselleni että ego sai kovan lommon, seuraavana aamuna kaikki tunteet tuntuivat vyöryvän jälkijäristyksen kaltaisesti päälle. En pysynyt ollenkaan pystyssä ja työpaikalla minulla oli suuria vaikeuksia pitää itseäni edes jotenkin kasassa ja keskittää ajatukset määrättyihin töihin. Hampaita yhteen purien minä kuitenkin selviydyin siitä ja odotin että ansaittu vapaa viikonloppu alkaisi ja pahimmillaan pelkäsin mitä alitajuntani yrittäisi järjestellä minulle seuraavina päivinä.

Viikonloppu menikin sitten omassa rauhallisessa tahdissaan ja pääasiallisesti paskoja leffoja katsellessa jotka onnistuneesti veivät huomioni toisaalle. Kun huomioni oli kohdennettu, kävin syväluotaavaa itsetutkistelua jossa kyselin itseltäni asioita joita halusin toteuttaa. Halusin kääntää tämän päälläni leijuvan negatiivisuuden positiiviseksi ja lopulta tein päätöksen siitä mitä teen itselleni. Rysäytän vaihteen numero kolmen päälle itseni parantamisessa.

Addiktioni 37/10

UNKLE: The Answer EP (2010)

UNKLE: The Answer EPViime toukokuussa UNKLE julkaisi neljännen studio-albumin Where Did The Night Fall ja soundillisesti James Lavellen ja Pablo Clementsin luotsaama monipäinen kokonaisuus jatkoi aika pitkälti siitä mihin heidän edellinen tuotos War Stories jäi ja näin ollen pidentäen elektronisuuden ja rockin virtaviivaista yhteenaittamista. Itselleni tämä tuore albumi lankesi pettymyksen koville poluille joka johtui enemmälti siitä että albumilla ratsastettiin samoilla ideoilla mutta lukuisien kuuntelukertojen jälkeen julkaisu kuitenkin tarttui sen verran kiinni meikäläiseen että se nousi siedettävän tason yläpuolelle. Ja mitä tulee muutenkin julkaisurintamalle, James Lavelle on aina osannut rahastuksen jalon taidon. Oli kyse sitten DJ miksauksista, välitöistä tai remix-julkaisuista, on miltei takuuvarmaa että jossain vaiheessa UNKLE:lta tulee jotain emo-albumiin rinnastettavaa materiaalia. Tällä kertaa hieman yllätyksenä ilmestyi kuuden raidan EP joka sisältää kaksi uutta biisiä, EP:n nimeä kantava teos albumilta sekä kolme enemmän ja vähemmän uutta verta saavaa remix työtä. "The Answer" oli yksi albumin selkeimmistä kohokohdista joka ottaa harppauksen vuosikymmenien taakse luotaavaan tunnelmointiin jossa erityisesti tömisevästi etenevät rummut sekä alttomaisesti ulvovat taustavokaalit tekevät tästä pakostakin mukaansa tempaavan kokemuksen. "Separate Half" on UNKLE:n mittapuussa enemmän tuonne kunniahimoisempaa sisältävää kirjoitustyyliä levitellen itseään jopa psykedelian rajoille. "Country Tune" on myöskin positiivisesti vetoava uusi teos joka alkaa helposti särkyvän akustisessa muodossa jossa Gavin Clarkin sotkuisen karhea vokaalityöskentely tuo raa'an tulkinnan kunnes kokonaisuus alkaa irtaantumaan elektronisesti levitetyn maton päälle sekä jousisoitinten luomaan harmoniaan ja viimeistelevän latauksen tuo tunnelmallisesti editoitu pirstoutunut taustavokaali. Siinä missä originaalit työt esittelevät jälleen UNKLE:n parhaimpia puolia, uudelleenmiksausten kanssa ei edetä ihan niin hyvin. Lupe Fiascon tekemä remix "The Runaway" kappaleesta on suorasti sanottuva ärsyttävä. Hiphop mentaliteetti ei vaan oikein istu UNKLE:n originaaliin näkemykseen. Alkuperäinen jäsen UNKLE:n alkuvuosista eli Tim Goldsworthyn soveltama remix "Follow Me Down" kappaleesta skarppaa edelliseen verrattuna lähtemällä koluamaan nykypäivän acid house rintamalle. EP viimeistellään samassa klubihengessä tarjotulla "Heavy Drug (Reprise)" joka jättää rock asenteen ja lähtee etenemään tasaisesti puksuttavaa tech housen suuntaan. EP:llä tarjotut originaalit työt onnistuvat paikkaamaan albumin pettymystä hieman mutta nämä ei mitenkään mullistavat uudelleenmiksaukset jättävät kuitenkin lopulta tästä minijulkaisusta sellaisen ikävänlaisen fifty-fifty maun suuhun.

Vastaus

Se siitä sitten. Poika ei saanut tyttöä. Yksinkertaisesti väärä ajankohta tuoda näitä tunteita esiin kuten tiesin. Eikä tässä ollut mitään muuta menetettävää kuin se että ego saa lommon ja tärkeintä on se että pysytään edelleenkin hyvinä ystävinä. Nyt on vaan pakko alkaa keskittämään tarmoa muihin suuntiin. Pitää ottaa se seuraava askel myös omassa elämässä.

Tyyni mieli

Hiljaisuus. Miten minä olenkaan kaivannut sitä.

Aivojeni syövereissä riehunut helvetinmoinen karuselli on viimeinkin vaimennut ja nyt on parin viikon ajatuksien puskemisesta sanoiksi ja oikean hetken löytämisen jälkeen päässä on jälleen rauhallista. Olen päässyt sanomaan haluamani ja siirtänyt pallon toiseen nurkkaukseen. En ole ajatellut asioita sen pidemmälle koska en voi tällä hetkellä vaikuttaa niihin mitenkään.

Tämän parin viikon aikana on välillä tuntunut että mitä hittoa minä oikein teen ja olenko edes oikealla linjalla tai paremminkin että olenko valmis pistämään kaiken peliin. Minusta yhdessä vaiheessa huolissaan ollut ystäväni on antanut rohkaisuja ja tukenut minua siinä että minäkin olen vain ihminen jolla tunteet ja minun täytyy suorittaa tämä aloittamani asia loppuun asti. Kirjoittamallani viestille hän nosti peukun ylöspäin ja meidän keskustelu alkuviikosta on summautunut hänen käyttämiin sanoihin "ei tästä voi seurata muuta kuin hyvää".

Niin... Toivon mukaan.

Työpaikallakin on ollut vaikeata keskittyä ja olen ärsyttänyt muutamaa ihmistä kun en ole ollut se normaali minä eli se tyhmän läpän heittäjä ja turhan paskanjauhaja. Olin yksinkertaisesti vetäytynyt sisälleni jossa olin ajatuksieni vanki. Sunnuntaina podetun krapulan jälkeen maanantaina vallitsi yhä jonkinlainen epätietoisuus ja pää kävi jatkuvasti ylikierroksilla. Kunnes sain merkin siitä että jotain toivoa on. Hymyn ja lyhyt keskustelu siitä että mitä olen mennyt tekemään. Nyt pitäisi vaan avata syvällisempi keskustelu.

Rohkaiseva ystäväni osasi myös yllättää minut. Olen yrittänyt rajoittaa tietoa siten etten ole paljastanut juurikaan mitään nimiä enkä ole kertonut yksityiskohtia tapahtuneista asioista mutta viikon kestäneen keskustelun sekä parin langettavan peruskysymyksen jälkeen hän totesi että hän tietää kenestä on kyse. Ensimmäinen reaktio itselläni oli se että hän bluffaa. Eihän hän voi tietää. Ei mitenkään. Sitten hän mainitsi ne pari asiaa mihin olin kieltäytynyt kommentoimasta ja hän oli onnistunut niistä päättelemään oikean suunnan ja lopulta sanoi etunimen. Olin hetken aikaa hiljaa ja minun oli vaan pakko myöntää se oikeaksi tiedoksi.

Aikoinaan jaettu työmaa tulee koitumaan meikäläsen kohtaloksi myös loppupeleissä mutta näin aikasessa vaiheessa? Olen jopa vakuuttunut ystäväni päättelykyvystä.

UNKLE: The Answer

Syteen tai saveen

Olen parhaimpieni mukaan yrittänyt olla hyvä ystävä sinulle. Tarpeen vaatiessa myös sellainen ystävä jota valitettavasti itselläni ei ollut kun kävin sairauteni pahimmat puolet yksinäni lävitse ja ryömin raapien ja kynsien pois siitä piipun vartta tuijottavasta, pimeästä mielentilasta johon minä vajosin heikommallani hetkellä. Olen saanut sinulta kiitosta monet kerrat ystävänä joka on olemassa ja siitä että olen kuunnellut ja tukenut sinua kun olet tarvinnut sitä. Minä kiitän sinua siitä että olet uskaltanut avautua minulle monesta asiasta ja antanut samalla täyden luottamuksen.

Olen sanonut tämän sinulle monet kerrat. Minä välitän sinusta oikeasti. Sinä olet minulle harvinaislaatuinen ihminen että sinulta löytyy ymmärrystä siihen mikä minä olen ja mitä olen joutunut kokemaan elämäni aikana. Sinä et ole tuominnut minua koskaan mutta olet kuitenkin tuonut rohkeasti julki oman mielipiteesi elämäni eri asioista ja minä kiitän sinua myös siitä. Meillä on rehellinen, kumpaankiin suuntaan liikkuva kommunikaatio jossa itse olen aina pyrkinyt pitämään sen linjan että en pidättele itseäni ja näin ollen sanon asiat suoraan (ja joskus ehkäpä liiankin).

Meidän ystävyyden ja erinäisten keskustelujen aikana olen myös alkanut ymmärtämään itsestäni erilaisia pieniä asioita. Sananvaihdon myötä olen saanut sekä vahvistuksia kuin myös uusia näkemyksiä elämäni aikana askarruttaviin aspekteihin. Yksi niistä alkoi purkautumaan pääni sisälläni kun mainitsin kuinka minulle tuli paha olo kun kerroit sydäntä särkevällä tavalla esim. siitä miten paljon olet antanut itsestäsi ****lle mutta silti se ei tuntunut riittävän. Se paha olo mikä minulla oli ja jota en saanut karistettua pois jatkui myös seuraavana päivänä ja sen johdosta sinä olit ajatuksissani päivän kuluessaan eteenpäin. Sen päivän jälkeen aloin vähitellen tajuamaan etten voi valehdella itselleni ja lopulta monen yölle asti venyneen mietinnän jälkeen hyväksyin sen että minun sisältäni löytyy myös vahvempia ja syvempiä tunteita sinua kohtaan.

Tiedän että nyt ei ole se otollisin hetki kertoa tämä sinulle. Sinä päätit äskettäin yhden luvun elämässäsi. Meillä kahdella on läheinen ystävyyssuhde mutta minun täytyy saada tämä sisälläni myllertävä tunnetilani kerrottua jossain sanallisessa muodossa ulos ja tunnustaa nämä tunteet sinulle tai minä kadun loppuelämääni sitä että en edes yrittänyt tuoda niitä esiin ja hautasin ne jonnekin pääni sisään.

Ystäväsi Marko.

Se kadonnut fiilis

Krapula. Edellinen taisi olla yli puolitoista vuotta sitten. Fiilis ei ole sentään sitä pahinta mahdollista laatua mutta kyllä tämän olotilan krapulaksi tunnistaa. Alkaa jo muutenkin naurattamaan että jos minä vedin aikoinaan miltei puoli pulloa absolutia saadakseni hyvänlaisen pörinän aivoihin ja nyt sain samanlaisen latauksen viidellä siiderillä. Halpa känni.

Totesin eilen aika moneen otteeseen että tulisin ruoskimaan itseäni tänään. Itse asiassa toisin kävi. Olihan oli minulla eilen hyvä meno ja sain nähdä muutaman tutun ensimmäistä kertaa vahvassa humalatilassa. Yhdeltä tuntemattomalta henkilöltä meinasin saada turpaan ja toinen luuli minua tyystin eri henkilöksi. Siis ihan perusörveltämistä kauttaaltaan ja yhdessä vaiheessa osallistuin todella lentoon lähtevään keskusteluun suomalaisista, ruotsalaisista, saunasta ja viinasta. Mutta kaiken tuon keskellä tajusin jo eilen että minä en ole mitenkään valmis jatkamaan tuota viinan läträämistä. Minä en yksinkertaisesti saa edelleenkään samoja kicksejä kuin aikoinaan.

Kyllähän tämä aivojen nollaus tuli sopivaan rakoon ja sain tuon hapuilevan laumakäyttäytymisen keskellä myös jonkinlaisen vahvistuksen sille että mitä minä aion tehdä minua vaivanneille asioille ja miten alan purkamaan tuota viime viikosta lähtien päässä pyörinyttä helvetinmoista karusellia. Toisaalta koska tunnen itseni sen verran hyvin eli en ole verbaalisesti mitenkään järin hyvä. Joko unohdan hetken huumassa sanoa jonkun asian tai takertelen sanoissa ja sanon sen hieman eri tavalla kuin oli tarkoitus. Se johdosta olenkin yrittänyt viikon mittaan kirjoittaa päässä vellovia ajatuksia tekstimuotoon. Nyt vaan odotan tilaisuutta että saan käynnistettyä keskustelun ja antaa tämän kirjoitetun sisällön yhdelle henkilölle.

Niin ja CD-levykin odottaisi tuossa pöydällä. Epäilen että saisin minkäänlaista toimivaa ajatuksen virtausta aikaiseksi tuosta tänään. Liian hyvä soundtrack jonka sotkisin epämääräisellä sohimisella.