Addiktioni 19/10

UNKLE: Where Did The Night Fall (2010)

UNKLE: Where Did The Night FallTässä on tottunut jo kahden edellisen studio-albumin (Never, Never, Land (2003) ja War Stories (2007)) myötä sekä lukuisien välitöiden ja voimistavien DJ-miksausten lusikkasyötön jälkeen siihen takuuvarmasti tarjoiltuun faktaan että James Lavellen ja kumppaneiden luotsaama UNKLE muuttaa kurssiaan uuteen suuntaan ja vie soundiaan varsin rohkealla tyystiin eri musikaalliseen kolkkaan. Nyt täytyy myöntää että allekirjoittaneella taitaa ensimmäistä kertaa olla sellainen yllättävästi niskasta tarttuva hoopo olo kun tätä UNKLEn neljättä studio-albumia on pyöritellyt soittimessa monet kerrat lävitse enkä tunne lainkaan UNKLEn luomaa rakkautta. Nimittäin UNKLEn tuorein julkaisu Where Did The Night Fall jatkaa samoilla jalanjäljillä kuin edellinen työ War Stories suorittaen samoja rock/elektronisten virtausten sulavaliikkeista alirutiinien suorittamista ja muutenkin albumilla jatkuva formaatti on jo ensimmäisestä levystä lähtien tuttu - vierailevat vokalistit joita on raahattu levylle on taas miltei hengästymiseen asti uuvuttava määrä. Vierailevat artistit ovat ennenkin langettaneet hieman epätasaisesta etenemisestä albumin ylle, mutta ei siitä ole muodostonut muodostunut missään vaiheessa ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Vaikka Where Did The Night Fall ei saa siis meikäläistä juurikaan innostumaan toivotulla tavalla, albumilta löytyy kuitenkin yhdelle kädellä laskettu määrä biisejä jotka jaksavat edes jotenkin ylläpitää mielenkiintoa (esim. jämäkästi ja muutamaa vuosikymmentä taaksepäin svengaasti etenevä "The Answer" sekä vastapuolena toimiva levottoman hektinen "On A Wire") mutta kokonaisuutena Where Did The Night Fall kuulostaa sotkuiselta työltä jota leimaa ennenkaikkea vahva kaikumainen jäänne War Stories albumilta ja sitä siivittävien pidennyksiltä (More Stories sekä End Stories). Ei siis voi olla kuulematta sitä selkeää linkkiä että tässä toistetaan kolmen vuoden takaisten ideoiden jalostamista. Edellisellä albumilla vierailevana tuottajana ollut Chris Goss oli eittämättä tärkeässä roolissa muuttaessaan UNKLEn soundia uuteen uskoon mutta nyt tämä tarkasti linjassaan pitävä ote on herppaantunut sen verran pahasti että UNKLE vajoaa ensimmäisen kerran keskinkertaisuuden mereen eli kokonaisuudesta puuttuu se viimeinen tärkeä kipinä joka sytyttäisi albumin täysinäiseen loistoonsa. Summa summarum... Jos War Stories alunperin upposi ja haluat samassa hengessä luotua materiaalia, tämä albumi on räätälöity sinulle. Jos odotat neljännen studio-albumin myötä sitä että Lavelle ja kumppanit ottaisivat taas uuden, uhkarohkean irtioton harppaamalla genrestä toiseen, tulet pettymään.

Leave a Comment