Addiktioni 12/10

Autechre: Oversteps (2010)

Autechre: OverstepsKaksikymmentä vuotta kestänyt ura hypermodernin elektronisen musiikin piireissä on kiistämättä kova saavutus. Rob Brownin ja Sean Boothin luotsaama Autechre loi ensimmäiset prototyypit 90-luvun alussa jotka edelleenkin jättävät selkeästi kaikumaisia piirteitä ja alkulähteisiin palautuvia jälkiä tämän päivän samoilla linjoilla etenevien iDM-artistien tuotoksissa. Autechre on siis kiistaton edelläkävijä kokeellisen elektronisen virtauksen luomisessa ja mutta ennenkaikkia tätä kaksikkoa saa myös kiittää siitä etteivät he ole antautuen päästänyt itseään toistuvalle linjalle. Itsekin alan vähitellen löytämään näitä tärkeitä, piilotettuja punaisia lankoja heidän toisen vuosikymmenen aikana luotujen tajunnanlävistämistä yhtälöistä, tarkoittaen sitä että heidän 2000-luvulla julkaistut vaikeahkot teokset ovat alkaneet vihdoinkin aukenemaan itselläni (esim. Draft 7.30:n ymmärtämiseen meni sellaiset hitaasti etenevät seitsemän vuotta). Kaksi vuotta sitten julkaistu Quaristice antoi ensimmäiset vahvat viittaukset siihen suuntaan että Autechre alkaisi siirtymään takaisin kuuntelijaystävällisempään seuraan ja nyt vuosi 2010 käynnistyy siten että Oversteps tekee vieläkin isomman ponnistuksen tähän suuntaan. Vuosikymmenen kestänneen armottomasti tarjoiltujen rytmisten beat-fuckery kuvioiden luomisen jälkeen Autechre tekee siis vahvan paluun melodisuuden pariin demonstroiden vakuuttavasti miten he pystyvät luomaan loogisesti seuraavaa askelta ottavaa harppausta heidän legendaarisista 90-luvun tuotoksista. Se mikä Overstepsissa yllättää eniten on sen suoravetoisuus ja hillitysti muotoiltu sulavaliikkeisyys joiden takaa näkyy miltei kyltymätön halu näyttää kaikille että Autechrella on edelleenkin kykyä näyttää uusiutuvia puolia heidän jo muutenkin monipuolisesti tarjoiltussa musiikissaan. Tämä eteenpäin suuntautuva liike näkyy enemmälti siinä että biittien rakenteissa lähestytään jo suoranaisesti technon kaltaista toistoa ("r ess", "Treale" ja "d-sho qub") ja albumilta löytyy myös monia erilaisia uudestaan palautuvia teemoja jota läpikäydään ja parsitaan uudelleen kasaan tehokkaasti tämän 71 hektisesti kuluvan minuutin aikana. "os veix3" ja "qplay" seilaavat avaruuden painottomassa tilassa jossa pienet kipinämäisesti esiintyvät purkaukset ja hapen kaltaisesti pakenevat suhinat ohjaavat tätä morfautuvaa koostumusta kieppuilevasti juuri siihen oikeaan suuntaan. "known(1)" on sähköisesti yliladattu ja tähän vuosikymmennen transportattu barokkimainen tulkinta jonka uudelleen organisoidut ideat jatkuvat yhtenäisemmin "O=0", "pt2ph8", "see on see", "redfall" ja "krYlon" teoksissa jossa tarkasti aseteltut leikkaukset ja akustisesti soivat metalliset sirpaleet luovat harmonisen tasapainon. Vaikka Oversteps kuulostaa pääasiallisesti tarkkaan harkitulta kokonaisuudelta, silti tästä albumista löytyy hetkiä jotka luovat irtaantumiseen tunteen. "ilanders" edestakaisin vaappuva liikehdintä tuo jossain mieleen kaikuvan jäänteen Quaristicen tilaisuuteen tarttuvasta jammailusta ja julkaisun lopettava "Yuop" velloaa pyörivästi epämääräisyyden kuormituksessa kunnes vetäytyy takaisin hiljaisuuteen kuten tämä albumi oli alkanutkin.

Minä pidin heidän kaksi vuotta sitten julkaistua Quaristicea erinomaisena, mutta Oversteps pyyhkii kaiken pöydältä sen merkiksi että nyt selkeästi luodaan pitkästä aikaa vangitsevasti haltuunottava albumi jota voi rinnastaa uran alkupään klassikoiden viereen (Amber ja Tri Repetae tulevat ensimmäisenä mieleen) ja samalla toimittaen uniikin Autechre kokemuksen jota selkeästi värittää 'vähemmän on enemmän' mentaliteetti. Vaikka tämä aluksi tuntuukin helpolta levyltä, Overstepsista kuitenkin löytyy niin paljon uria ja syvyyksiä jotka tekevät tästä jälleen Autechren omalla tavalla haasteellisen kokemuksen tarjoten sielukkuutta, tunteisuutta ja jopa vanhantyylistä funk-henkisyyttä lähtiessään vapautuvalle jammailu-linjalle. Yksinkertaisesti sanottuna, Autechre on onnistunut luomaan uransa yhden tärkeimmistä albumeista.

Leave a Comment