HBK/Undertaker Promo Video

Alkaahan se olla aika pitkälti kaikille selvää että WWE on näinä päivinä enemmälti puuduttava, tylsä ja pahimmillaan itseään toistava. Mutta aina kun edetään kohti seuraavaa Wrestlemaniaa, jotenkin he osaavat vain ottaa niskastaan kiinni ja kohottaa pari feudia sen verran korkealle että sitä alkaa taas odottamaan vesikielellä. Tämän viikon Raw'ssa oli tämä Shawn Michaelsin ja Undertakerin promo-paketti joka oli parasta antia mitä WWE on tuottanut pitkään aikaan. Niin ja Placebon huumaavasti coveroima "Running Up That Hill" oli kuin luotu tätä varten.

“Point me to the sky above…”

Vittu, tämä toimii edelleen kuin 1.21 jigawattia. Näin suorasti sanottuna. Juuh, olen taas jossain ihme Misfits liidossa enkä valita.

Draft 7.30 ja seitsemän vuoden koettelemus

Seitsemän pitkää vuotta.

Tällä viikolla tapahtui siis jotain jonka ymmärtämiseen meni seitsemän vuotta. Nimittäin Autechren "Draft 7.30" sai ensimmäisen kerran sellaisen olomuodon että minäkin viimein näin tämän albumin muodostaman kauneuden ilman minkäänlaisia vaikeuksia.

Muistan vieläkin sen päivän kun hankin tämän julkaisun ja ne monet hetket jotka vietin tämän julkaisun parissa. Erityisesti mieleeni jäi kummittelemaan se turhautumisen tunne kun en yksinkertaisesti tajunnut albumia ja vastahakoisesti aloin fanina myös hyväksyä sen että Autechre olisi muuttumassa tapaukseksi josta minä en saisi enää minkäänlaista uudenlaista hyvänolon tunnetta. Kaksi vuotta aiemmin julkaistu "Confield" loi nämä ajatukset ensimmäisen kerran pääni sisään ja "Draft 7.30" miltei sinetöi ne. Sen johdosta aikoinaan discogs.comin rating systeemiin klikkasin 3/5 itselleni sen kummemmin ajattelematta. Toisaalta, jos olisin laittanut vielä huonomman numeron - se olisi tarkoittanut että olisin hylännyt albumin kokonaan. Onneksi jätin edes pienen raon oveen.

Ja nyt siis parin-kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen nappasin albumin uudestaan kuunteluun ja ero oli suorastaan kuin yöllä ja päivällä. Albumi ei ollutkaan sellainen kuin muistin. Vaikea, kylmästiluotaava, henkireikää tiukentava ja ennenkaikkea kuin albumi olisi luotu murskaamaan lukuja toisen perään eli teknologisesti täysin vieras. Nyt tuon alienmaisesti väreilevän pinnan alta löytyy ideoita, toimintatapoja, makuja ja ääniä jotka pönkittäen asettelevat Autechren vieläkin kunnioitettavaan asemaan. He todella osaavat luoda uudenlaista musiikilllista tyyliä joka erityisesti on jatkuvasti muita artisteja kaksi-kolme askelta edellä. Harmi vaan että itse tulen jälkijunassa. Noh, tärkeintä on että viimeinkin alan tajuamaan heidän '00-luvun musiikkia.

Ja jäljellä olisi "Confield".

  • “The original lineup of 808 State is set to reunite, according to co-founder Gerald Simpson. More than 20 years after the group’s debut, Simpson and Graham Massey reportedly plan to return to their acid-house roots for a tour and even new recordings.” (20/02/10 - 0  # )

Enduser is coming back (with friends)

The Blood Of Heroes

Miehellä on Ad Noiseam levymerkille julkaistan soolo-albumin sekä sitä edeltävän EP:n lisäksi tulollaan pari muuta mielenkiintoista projektia. Toukokuussa Hymen Records julkaisee I Am The Sun sivuprojektin jossa ainakin vierailijalista on mielenkiintoista luettavaa - mainitaan ainakin ne kaksi itselleni tuttua nimeä eli breakcore jumala Venetian Snares ja godfather jap noise, Merzbow. Toistaiseksi tuosta projektista ei ole muuta ulkona kuin yksi toiselle artistille tehty remix. Odotellaan.

Jo viime vuodesta lähtien vastaanottavassa tilassa odoteltu ja omaa nimeä kantava The Blood Of Heroesin albumi sen sijaan vakuuttaa jo pelkästään projektin takaa löytyvien nimien ja nyt myös mp3 klippien perusteella. Itse musiikki on jotain next level tavaraa - drum and bassia, post-rockia, dubia eli asettuu ehdottomasti tuonne positiivisesti koettuun 'mitä helvettiä minä juuri äsken kuuntelin' kategoriaan. Ulkona kuudes huhtikuuta.

Ohm Resistancen hype lupailee seuraavaa:

A year long recording process involving Guitar genius Justin Broadrick, bass superpower Bill Laswell, electronic artists Submerged and End.user, vocalist Dr. Israel, and others gives birth to the self titled debut of The Blood of Heroes. Taking its name from the Rutger Hauer film that came after Bladerunner, the group delivers on all ends from rock to dub to drum n bass to spacious sounds and fills in all corners inbetween. Industrial Dancehall, Metal Dubstep, Ambient Beats, the album is the crossover of crossovers – musicians creating where their heart takes them without regard for limitations. Broadrick summons some of the absolute direst guitar dirges alongside the beauty that he now explores with his group Jesu. End.user's glitch programming strides in territories previously undiscovered, and Submerged's blocky beat sound adds girth to the post-apocalyptic nightmare of The Blood of Heroes.

Tracklist:

01. Blinded
02. Chains
03. Salute to the jugger
04. Breakaway
05. Transcendant
06. Repositioned
07. Remain
08. Wounds against wounds
09. Descend destroy
10. Bound
11. Drift

Too soon?

"Then there's the luge, for which I have only one question: What drunken, German gynecologist invented that sport? What guy said: You know what? I want to dress like a sperm, shove an ice skate in my ass, and go balls first down an ice chute. Ja, that would be fun!" - Robin Williams

Uusi UNKLE albumi tulollaan

UNKLE: Where Did The Night FallUNKLE is proud to announce the release of new full-length album Where Did The Night Fall on 10th May in the UK and Europe, 11th May in North America. To celebrate the release of Where Did The Night Fall, UNKLE is exclusively streaming a new track, "Natural Selection" (featuring The Black Angels), today (11 Feb) at SPIN. The track will also be available for free download tomorrow (12 Feb) at UNKLE.com.

Pre-order details and Japan/Australia release dates coming soon...

Where Did The Night Fall Tracklisting:

01. Nowhere
02. Follow Me Down (feat. Sleepy Sun)
03. Natural Selection (feat. The Black Angels)
04. Joy Factory (feat. Autolux)
05. The Answer (feat. Big In Japan (Baltimore))
06. On A Wire (feat. Elle J)
07. Falling Stars (feat. Gavin Clark)
08. Heavy Drug
09. Caged Bird (feat. Katrina Ford)
10. Ablivion
11. The Runaway (feat. Elle J)
12. Ever Rest (feat. Joel Cadbury)
13. The Healing (feat. Gavin Clark)
14. Another Night Out (feat. Mark Lanegan)

» UNKLE Facebook

Herra Stanhope avautuu jälleen

Addiktioni 05/10

John Murphy: Sunshine (Original Soundtrack) (Promo) (2008)

John Murphy: Sunshine OST (Promo)Promoamiseen tarkoitetut levyt. Vaikka näillä promoilla on oma pieni paikkansa musiikkia pyörittävässä bisneksessä ja omastakin levyhyllystäni löytyy erilaisia kopioita, en kuitenkaan ole liiemmälti ottanut tavaksi näiden metsästykseen. Toisaalta jos ei ole muunlaista fyysistä julkaisua olemassa, keräilijänä sitä suorastaan pakon sanelemana yrittää edes hankkia sen ainoan olemassa olevan kopion. Ja tästä me päästäänkin Sunshinen scoreen ja miten siitä ei ole vieläkään saatu julkaistua kunnollista versiota. Kun kuulin tämän promon ensimmäisen kerran viime vuoden puolella, pääni sisään jälleen iskostui voimakkaasti se yksi ja ainoa ajatus tästä scoresta. Minun oli pakko saada tämä julkaisu. Tunnetta voisi jälleen verrata narkkariin joka raahaa itseään kohti seuraavaa fiksiä. Onhan tämä score virallisesti julkaistu myös iTunesissa mutta minä en siihen Applen yhteen laitteeseen naitettuun paskaan koske, näin suorasti sanottuna. Kuitenkin pienen pientä toivoa on ollut olemassa kun vuodesta 2008 lähtien maailmalla on pyörinyt lehdistölle tarkoitetut kopiot tästä scoresta ja parin kirvelevän epäonnistumisen jälkeen sain vihdoinkin hankittua yhden näistä kopiosta joka automaattisesti tarkoittaa sitä että voin taas rauhassa säteillä tyytyväisyyttä omalla tuolillani kuulokkeet päässä samalla kun pyörittelen käsissäni tätä julkaisua.

Danny Boylen ohjaama elokuva oli itsessään näitä mielenkiintoisimmasta päästä olevia sci-fi pläjäyksia johon liittyivät hiljalleen sammuva aurinko ja ihmiskunnan viimeinen yritys pelastaa itsensä joka myöskin juonen edetessä heitteli sekaan toisenlaista genrettä eli lyhyttä elinikää ennustavaa slasher meininkiä mikä tietenkin aiheutti sen että kaikki eivät tykänneet elokuvan kallistuessaan yksilölliseen selviytymiseen. Itse pidin elokuvasta mutta täytyy myöntää että musiikki oli sen verran korkealle nostetussa roolissa että siitä muodostui pitävä saumaus joka myöskin onnistui kohottamaan tunnelmaa potenssiin x. Sunshine score on pääasiallisesti brittiläisen John Murphyn käsialaa mutta tällä scorella tehdään myös tiivistä yhteistyötä yhden britannian legendaarisimmista elektronisen musiikin tuottajien eli Underworldin (Karl Hyde ja Rick Smith) kanssa. Tämän tunnustetun faktan myötä, Sunshine score avaa silmäni ja herättelee taas itseni omien sanojeni ääreltä eli mikä tekee hyvän scoren sci-fi elokuvassa? Kuten olen sen monet kerrat sanonut, se on yhteys elektronisuuteen. Sunshine osoittaa taas sen että perus-Hollywood koneiston kliseisyys ja asenne ovat tie unohdukseen. Luovuus ja kokeileminen elektronisuuden ja klassisten soitinten parissa osaavat tuoda parhaimmillaan unohtumattoman kokemuksen. Sunshinen originaali score on erinomainen esimerkki tästä.

Elokuvan pääteemana toimiva "Sunshine (Adagio In D Minor)" latautuu ja iskostuu scoren ytimeen kuin sillä olisi elintärkeä tarkoitus. Cue on luonteeltaan yksinkertaisesti sanottuna henkeäsalpaavan kaunis joka parhaimmillaan kasvaa tämän neljän minuutin aikana eeppiseksi ambient rymistelyksi. Alku on oiva esimerkki siitä miten kuuntelija otetaan tehokkaasti haltuun yksinkertaisesti liukuvien melodioiden avulla johon alkaa virtaamaan monesta eri suunnasta vuolaasti uutta voimaa. Jousisoittimet muodostavat itsessään selkäpiitä värisevän efektin johon yhdistyvät pianon väijyvästi taustalta nouseva olemus ja kokonaisuuteen ladataan myös post-rock kitaran särisevästi etenevä kuormitus kuin myös napakasti tahtia ylläpitävä yksipuolinen rummutus joka muuttaa cuen rauhallisen luonteen kierteisesti hallittuun syöksyyn. Tämä scoren tärkein cue osaa siis tuoda elokuvasta välittyvän toivon ja toivottomuuden tunteen varsin voimakkaasti esiin.

Muutenkin Sunshinen score tasapainottelee kylmästi luotaavan ja painostavien elementtien äärellä kuin avaruuden järkkymätön kutsu tuntemattomuuteen ja toisessa ääripäässa kuulee miten auringon kaltaisesti musiikki suorastaan hohtaa kuumaa ja sokaisevan kirkasta energiaa. Lämmön kuulee parhaiten "Mercury" cuessa jossa lainehtivan slide-kitaran ja symbioottimaisesti toisiinsa takertuva ambient liukuvat säkenöivät huumaavassa pyörteessä. Toinen hyvä esimerkki "Elegy" cue jossa pianon lempeän pehmeästi koskettava läsnäolo yhdistetyvät scoren jo tutuiksi tulleisiin koneellisesti tuotettuihin ohuisiin tekstuureihin sekä jousisoitinten hentoihin väreilyihin. Kun taas lähdetään etenemään kohti suorempia putkia ja synkempiä kaistoja, "Kaneda's Death Pt.2" sekä "Pt.1" tuovat uhkaavuuden läsnäoloa kuin myös tasaisessa tahdissa lisättyä teollisen äänimaailman peittoamista joka sitten myöhäisemmässä vaiheessa suorastaan räjähtää täysin uusiin muotoihin. Tarkoitan tietenkin sitä vaihetta kun Pinpackerin skitsofreniaa ja sen tuomaa kuolettavaa läsnänoloa kuvaavat cuet pistävät liikettä jalkoihin eli tässä tapauksessa "Cassie Searches - Dead Corazon" ja "Pinpacker Slashes Capa" heittävät väkivaltaisen rajulla tavalla abstraktimaisen terävästi sahaavia viuluja, kineettisesti kiihdytettyä rummutusta ja viimeinkin täysin loistoonsa kasvaneen industriaalimaisesti kouristuksia synnyttäviä psykoottisia pulsseja ulos äänilähteistään. Tuon kahden ääripään palloittelun keskellä, score osaa tarjoilla monta muutakin erinomaista hetkeä. "Capa Suits Up" on elokuvan yksi tärkeämmistä kiintopisteistä ja tälle suvereenisti rakennettu cue kuvaa hektisellä tavalla sen ratkaisevan hetken kun yksi miehistön jäsen joutuu tietoisesti jäämään taakse jotta tehtävän tärkein henkilö selviytyisi. "Corazon Finds The Seedling" tuo tyynnyttävän rauhallisuuden myötä valheellisesti lisää toivoa lohduttomuuden keskelle kunnes viime hetkellä kasvava painostavuus vetää maton altaan. "Freezing Outside" maalailee erinomaisesti avaruuden hiljaisuutta sekä kylmän tyyneesti pureutuvaa atmosfääriä ja "Freezing Inside" onnistuu kohoamaan scoren keskellä tunnelmaltaan takaisin eeppisyyden rajoille kunnes se vaimenee juuri kun sen odottaisi irtaantuvan jousisoitinten ja elektronisuuden avulla vieläkin suurempaan rooliin. Kuten itse pääteema, julkaisun viimeistelyn hoitaa "Escaping The Icarus 2" cue joka vetäytyy takaisin samoille linjoilla keräten mukanaan kaikki aikaisemmin koetut elementit ja näin ollen palauttaen taas toivoa ihmiskunnan huomisesta.

Sunshinen musiikki osaa tuoda ison liudan tunteenkirjoja esiin - hiljaisen yksityisestä hetkistä klaustrofobiseen ahdistukseen kuin toivon kipinän laukaisemiseen joka lopulta kohoaa huikaiseviin mittoihin. Tässä on siis score joka osaa kiitettävällä tavalla pysyä jatkuvasti liikkeessään eikä pudottaudu yhtään kertaa alas antaakseen heikon hetken. Tämä score tuo myös toisen mielenkiintoisen ajatuksen esiin. Siitä lähtien kun Darren Emerson lähti Underworldista, jäljelle jäänyt kaksikko on menettänyt kaiken sen mehevyyden tuotannossaan mutta yllättävästi Sunshinen score on osaa herätellä jopa pientä uskottavuutta siitä että Underworld palaisi joskus takaisin menneiden aikojen loistavuuteen. Noh, mut kuitenkin... Vaikka nyt omistankin tämän harvinaisen promon, edelleenkin toivon että tästä julkaistaisiin kunnon versio sillä on inhottavaa nähdä kun näinkin arvokasta musiikkia ei vieläkään ole saatu julkaistua suuremmalle yleisölle. Tämä olisi sen kaiken arvoinen.

BioShock 2 Special Edition

No niin, nyt puhutaan pelin special editionista johon on nähty vaivaa, erityisesti musiikin suhteen. 180 gramman vinyyli joka sisältää ensimmäisen osan scoren, check. CD jossa on jatko-osan score, double check. Fuck yeah.