I remember…

Edellisellä kerralla hävisin niukasti. Ja aina kun on tällainen tilanne nettihuutokaupan jälkeen, sitä vaan puree huultaan ja on vain pakko hyväksyä tappio samalla kun sulkee selainta. Tietenkin myös toivoen että samanlainen tilaisuus tulee joskus toistekin vastaan.

Kun samanlainen tilaisuus tulee viimeinkin uudestaan eteen, mieleen palautuu aina se karvaasti viiltävä tappio vaikka sitä kynsin ja hampain taisteli loppuun asti ja miltei eteensä heitteli dollareita kuin ei olisi huomista päivää ollenkaan. Niin, miltein. Kellon kajahtaessaan, tämä toinen erä nostaa välittömästi sen kysymyksen eteen että kuinka pitkälle olen todellisuudessa valmis menemään eli kuinka paljon olen rahallisesti valmis panostamaan tähän?

Kun kyse musiikkilevystä, onhan se kieltämättä vitun naurettavaa kun jossain vaiheessa tätä kilpajuoksua sitä on vaan huomaa olevansa valmis ylittämään sen rajan jolloin huudon sisältävään tärkeimpään kenttään pistetään kolmea numeroa sisältävän ja ykkösellä alkavan summan. Ja silloinkin lopuksi toivoo vain parastaan ja ettei tuolla netin toisessa päässä ole vastassa yhtä intohimoisesti ajattelevaa ostajaa.

Tänään oli siis hyvä päivä. Jotenkin tämä taistelu palautti taas sisuksista kadoksissa olleen taistelun hengen ja sitä siivittävän veren maun suuhun ja tavan miten kävellään taistelusta voittajana. Fuck yeah.

Leave a Comment