I wander out

Tilaisuuksia tulee, tilaisuuksia menee.

Parisen kuukautta sitten yksi tilaisuus tuli vastaan. Erittäin hieno sellainen. Kuusi vuotta sitten ensimmäisen kerran astuin tähän internetin mystiseen kerhoon jossa salaiset kädenpuristukset, kunnia ja tiukkojen sääntöjen noudattaminen on tuonut mukanaan tietoa ja erittäin hyviä ystäviä. Vaikka meidän rakentama juttu kuitenkin kuivui parisen vuotta sitten kasaan ja yhteinen kanavakin on tällä hetkellä humiseva hautausmaa jossa enää pari henkilöä minun lisäksi jaksaa pitää hengityskonetta päällänsä.

Niin. Parisen kuukautta sitten minulta kysyttiin että haluaisinko kokeilla onneani uudessa ympäristössä. Maineeni oli edelleenkin jokseen käypää valuuttaa, olinhan minä sentään parhaimmilla päivillä aktiivinen jäsen ja hoidin hommat aina perusteellisesti. Tosin loppua myöten minäkin pysähdyin. Uusi ympäristö toisi taas haastetta peliin mutta jälleen alkuasemassa olisi tietenkin odottamassa trial and error jossa minun hakemustani syynättäisiin.

Kuukausi meni, toimitin vaaditut hommat. Pikkuhiljaa aivojeni sopukoissa kuitenkin aloin tajumaan ettei tämä enää toimisi. Se ei ole yksinkertaisesti hauskaa. Liialliset vaatimukset kuukausittaiseen panostukseen vei minulta aikaa ja energiaa jotka olisin voinut käyttää paremminkin.

Joten eilen otin yhteyttä minuun rekrytoinneen henkilöön ja pyysin "irtianomuksen" itselleni. Hitto, miten toi voi kuulostaa niin dramaattiselta. Eihän se ollut muuta kuin pyyntö että hän poistaisi minun tiedot ja minä kävelisin pois. He kyllä ymmärtävät sillä eivät kaikki jaksa tätä loputtomiin asti.

Toisaalta tässä on taas alkanut miettimään että olenko minä kunnossa. Se että kävelen pois sellaisesta asiasta jota minä rakastan on kyllä sen merkki että viimeisetkin asiat alkavat murentumaan.

Leave a Comment