I don’t belong here

Same fucking story. Silmistä kyyneleet poskille valuen kerrotaan kaikki ikävät asiat ja kuinka elämä potkii päähän samalla kun tarjoan lohdutusta olkapään kautta. Rauhoittelen että kaikki kyllä paranevat aikanaan ja saan kiitosta että jaksan kuunnella.

Sepäs se onkin. En tiedä. Siis en tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan näiden tunneryöppyjen vastaanottaminen sillä itsekin olen edelleen sen verran rikkinäinen yksilö ja tunnen kuinka paine kasvaa hitaasti sisälläni. Purkautuva paine jossa haluan sanoa kaikki päänsisälläni pidemmän aikaa velloneet asiat suoraan. Niin suoraan että tiedän että se tulee vahingoittamaan suhdettani tiettyihin ihmisiin. Panokset ovat kovat ja olen valmis uhraamaan nämä kaikki jotta saisin edes jonkinlaisen mielenrauhan itselleni.

Muutenkin tässä viimeisen vuorokauden aikana on taas alkanut tuntumaan jonkin sortin kertakäyttöesineelta. Kääritään muovit pois päältä, käytetään ja lopulta heitetään pois kunnes vedetään uutta hylsyä pakasta. Ihmistä ei ole luotu tällaisen yksipuoliseen penetraatioon jonka jälkeen jätetään yksinkertaisesti vain roikkumaan ilmaan.

En tiedä. Ehkäpä tämä toista viikkoa kestänyt väsymys tuo nämä kaikki pöydällä olevat asiat liiankin helposti negatiiviseen valoon ja alan tosissani lähestyä sitä rajaa josta ei ole paluuta.

2 Comments »

  1. furi anga said,

    cmon m8. mä seuraan ainakin päivittäin sun blogias. oot nero.

  2. eskolaah said,

    Äh, oli vitun huono päivä ja oli pakko jollakin tapaa edes tuulettaa. Onneksi jätin paljon sanomatta. Kyllä se siitä. Jossain vaiheessa tulen tosin lyömään sarvet yhteen yhden henkilön kanssa ja siitä ei tule kaunista jälkeä. Sille ei oikein voi mitään.

Trackbacks

Leave a Comment