Mezzanine arvostus

Vuonna 1998 julkaistiin trip-hop pioneeri Massive Attackin kolmas albumi, Mezzanine, joka keräsi hyviä arvosteluja ympäri maailmaa ja IMHO on yhä edelleenkin heidän paras työ. Jo ensimmäiset vajottavasti takertuvat nuotit kertovat että levyn pääasiallinen tunnelma tulee olemaan synkkä, melankolinen, syvästi riipaiseva ja parhaimmillaan kuitenkin räiskyvästi maalaileva jossa levittäydytään trippimäisesti monelle eri tasolle. Albumin aloittava "Angel" ottaa siis kuuntelijan tehokkaasti haltuunsa ja tätä biisiä voi tänäkin päivänä kutsua mullistavaksi. Hitaasti etenevä mutta erittäin raskaasti painotettu työ jossa sähkökitaran särisevästi elehtivä ominaisuus pistää aivot raksuttamaan sen merkiksi ettei tällaista mahdotonta kombinaatioita elektronisessa musiikissa pystytä luomaan. Mutta Massive Attack onnistui siinä sata prosenttisesti ja tuossa edessäni se nyt väreilee. "Risingson" luikertelee edelleenkin paranoidisen epämiellyttävillä alueilla ja videosta palkittu "Teardrop" toimii yhä vaikkakin se on vuosien varrella kulutettu tehokkaasti loppuun. "Inertia Creeps" asentelee jo hivenen psykedeelisesti verhoutuvan vivahteen ylleensä ja muutenkin albumi onnistuu tarjoilemaan erilaisia vivahteita tämän mustan paletin alaisuudessa.

Niin... Yritän siis sanoa että kuuntelin tällä viikolla taas pitkästä aikaa tätä albumia työmatkoillani ja yksinkertainen "whauh" reaktio on yhä edelleen se ensimmäinen toteamus tästä julkaisusta ja tässä on vasta nämä singlenä julkaistut kappaleet. Yksi 90-luvun hienoimmista albumeista. Ehdottomasti.

Angel

Risingson

Teardrop

Inertia Creeps

I don’t belong here

Same fucking story. Silmistä kyyneleet poskille valuen kerrotaan kaikki ikävät asiat ja kuinka elämä potkii päähän samalla kun tarjoan lohdutusta olkapään kautta. Rauhoittelen että kaikki kyllä paranevat aikanaan ja saan kiitosta että jaksan kuunnella.

Sepäs se onkin. En tiedä. Siis en tiedä kuinka kauan jaksan tätä. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan näiden tunneryöppyjen vastaanottaminen sillä itsekin olen edelleen sen verran rikkinäinen yksilö ja tunnen kuinka paine kasvaa hitaasti sisälläni. Purkautuva paine jossa haluan sanoa kaikki päänsisälläni pidemmän aikaa velloneet asiat suoraan. Niin suoraan että tiedän että se tulee vahingoittamaan suhdettani tiettyihin ihmisiin. Panokset ovat kovat ja olen valmis uhraamaan nämä kaikki jotta saisin edes jonkinlaisen mielenrauhan itselleni.

Muutenkin tässä viimeisen vuorokauden aikana on taas alkanut tuntumaan jonkin sortin kertakäyttöesineelta. Kääritään muovit pois päältä, käytetään ja lopulta heitetään pois kunnes vedetään uutta hylsyä pakasta. Ihmistä ei ole luotu tällaisen yksipuoliseen penetraatioon jonka jälkeen jätetään yksinkertaisesti vain roikkumaan ilmaan.

En tiedä. Ehkäpä tämä toista viikkoa kestänyt väsymys tuo nämä kaikki pöydällä olevat asiat liiankin helposti negatiiviseen valoon ja alan tosissani lähestyä sitä rajaa josta ei ole paluuta.

Ricardo Autobahn: The Golden Age Of Video

Nimi-idea #188

(Y) Mitäs se sun äijäs tekikään? Eikös se vedä kuitenkin aika hyvää palkkaa?
(Z) Ai mun äijä vai? Ihan perusduunari.
(Y) Mitä se tekee työkseen?
(Z) Teollisuussiivooja.
(X) Jumalauta, tuossa on helvetin hyvä nimi industrial metal bandille. Teollisuussiivooja. Just sellaista rankkaa kitaramättöä jossa koneet huutavat...
(Y) RAAAAAWWHHHH! TU-TU-TU-TU-TU-TU-TU-TU! MÄ VIHAAN SUA!
(X) Just noin. Pelkkiä one-linereita.

Oh, there’s a lot of opportunities

Ei tällaista viikkoa voi edes tulla niskaan. Ei meikäläisellä.

Minun täytyy selventää yksi asia. Olen jo pidemmän aikaa elänyt sellaisessa yksinäinen susi mentaliteetin alaisuudessa. Se on ollut meikäläisen tietoinen valinta sillä ne suhteet joita minulla on ollut, olen onnistunut niiden aikana polttamaan näpit. Tässä on muutenkin yritetty saada elämää rakennettua uuteen muottiin (olen jättänyt alkoholin yms.) ja parantua täysin omin avuin.

Tiistaina sain kuulla huhun että olen vikitellyt yhtä naista. Ei siinä mitään, huhuja on ennenkin saanut korjailla kuten tälläkin kertaa. Kun tämä kyseinen huhu pläjäytettiin kuuluvasti ilmaan niin että muutkin paikalla olleiden korvat saivat kuulla ja tyypillisen naurun remakan aikana ryhmämme yksi henkilö kuitenkin päätti vetää jonkin sortin herneen nenään ja kysyi suoraan että miksi minä vikittelen hänen naista.

Kyllä. "Hänen naista", kuten hän ilmaisi. Todellisuudessa mies pökkii ties mitä kaksijalkaista kissumissua viikosta toiseen ja kaiken päälle vielä ilmoittaa miten hän on korviaan myöten rakastunut tähän tiettyyn naiseen. Kuitenkaan mitään konkreettista ei ole tapahtunut heidän välillä ja tätä on jatkunut jo vuosia.

No mut, tässä tulee se korjaus. Minä en ole vikitellyt ketään, todellisuudessa tämä väitetty kohde on kurkottanut itseään minua kohti. Hän on yksinkertaisesti pyytänyt minun apuani/tietämystäni yhden asian suhteen ja keskustelun lomassa ollaan korkeintaan heitetty harmitonta flirttiä suuntaan ja toiseen. That's it.

Ainakin osa henkilöistä osaavat ottaa huumorilla tämän väitetyn tapahtuman ja varsinkin yhden mustasukkaisen henkilön reagointia. Saa nähdä miten tämä tilanne kehittyy ensi viikolla. Itse ainakin ajattelin pistää lisää pökköä pesään. Olen sen verran kiero ihminen kun haluan jonkun ihmisen hikoilla itsensä luomaa tuskaa. Minä suorastaan nautin siitä.

Mutta viikko ei ole vielä ohi. Eilen yksi henkilö halusi tiedustella minulta paria henkilökohtaisesta asiaa elämästäni.

Okei, aina saa kysyä ja ensimmäisenä hän tiedusteleekin suoraan että onko minulla tyttöystävää. Vastaan ettei ole. Sitten hän yllättäen pudottaa pommin syliini. Eräs toinen henkilö on kuulemma ihastunut minuun ja hän haluaisi treffeille kanssani. Tai edes kahville. "Ei" vastausta oli kuulemma vaikeata saada hyväksytyksi ja lopulta siinä vänkäilyn aikana myönnyn. Siinä minä sitten olin - ihmettelin suurin piirtein että mitä ihmiset ovat oikein vetäneet itseensä tällä viikolla ja samaan aikaan minun kädessäni oli paperilappu jossa pelkkä puhelinnumero.

Kuten sanoin, outo viikko päällänsä. Kai tässä pitää tarkistaa tarjottu tilaisuus.