• KOTOR II:n on julkaistu modi joka palauttaa kehittäjien kiireessä saksitut sivutehtävät, juonenkäänteet yms. Note to myself, jos löytyy ylimääräistä aikaa pelaamiseen, tässä on yksi vaihtoehto. (27/09/09 - 0  # )
  • Näitä viallisia CD:tä julkaistaan näinä päivinä runsaasti. (21/09/09 - 0  # )

DJ Cheeba: The Reels Of Solid Steel

Using two turntables and Serato’s Video-SL plug-in for Scratch Live to enable video controlled and manipulated by vinyl, Cheeba makes the most of this technology… mixing, scratching and juggling both sounds and pictures with stunning results. Original films, remixes and music videos made by Cheeba and James Reed (Thousand Thousand Points of Light) blend seamlessly with video mashups, animations and a wealth of other wonderful and often bizarre visual sources.

» Vimeo.com

Toisin sanoen tunnin miksaus joka on kuin räätälöity meikäläisen makuun. Hypitään genrestä toiseen ja sämplätään elokuvia varsin hilpein tuloksin. Ainakin Bulletin ja DJ Shadow’n “Mashin’ On The Motorwayn” sekä Aphex Twinin ja CJ Bollandin mashupit aiheuttivat positiivisia hymähdyksiä täällä puolen ruutua.

Addiktioni 38/09

Clinton Shorter: District 9 (Original Soundtrack) (2009)

Clinton Shorter: District 9 OSTAina silloin tällöin elokuvateollisuudesta pulpahtaa District 9:n kaltainen pieni-suuri elokuva joka osaa positiivisesti tuoda esiin myös sitä puolta Hollywoodista jossa katsojan silmien eteen ei paiskota Michael Bayn röyhkeää mielenlävistämistä aivottomilla käsikirjoituksella ja viagran avulla kovennettua cgi-kohtauksia. Ehei, District 9 osoitti erinomaisesti taas että myös suurelle yleisölle tuntematon ohjaaja jolla on hyvä taustajoukko voi tehdä täysin mieleisensä sci-fi elokuvan joka näyttää teknillisesti hyvältä ja on toteutukseltaan moderni, tarinaltaan liikuttavan tuore ja viimeistelty kokonaisuus onnistuu tietenkin lopulta räjäyttämään katsojan mielen. Dokumentaarisen ja perinteisen elokuvakerronnan välimaastossa majaileva tarina osasi yhdistellä monia pieniä palasi hienosti yhteen kuten alien-rodun ja heidän teknologian jota kuitenkin ihmiset eivät voineet käyttää ja näin ollen tuoden esiin ihmisyyden negatiiviset puolet – rasismin, röyhkeyden, vallanhimon ja väkivaltaisuuden. Myös elokuvalle varta vasten sävelletty score sopii millin tarkkuudella tähän yksityiskohtia huokuvaan kokonaisuuteen. Julkaisun aloittava “District 9” eli toisin sanoen elokuvan pääteemaa maalaileva cue osaa korostaa elokuvan afrikkalaisuutta juuri oikealla tavalla – tuoden mukanaan Alpha Yaya Diallon tulkitseman tumman ja kimeähkön afrikkalaisäänen joka toimii yhtenä scorea kannattelevista tukipilareista. Pääteeman käynnistyessään, hienovaraisesti koostetut ambient-tekstuurit leviävät maton kaltaisesti juuri hetki sitten ensikosketuksen saadun vokaalin kera samalla kun horisontissa alkaa hiljalleen kohoamaan jousi- ja puhallinsointinten väreilevästi esiintuotu vaimea tunnelma joka lopulta kasvaa eteenpäin puskevaksi voimaksi. Kuitenkin heti ensimmäisestä cuesta lähtien taustalla kuulee erilaiset vaikuttimet joista päällimmäisenä tulee mieleen Hans Zimmerin vuoden 2002:n työ, Black Hawk Down, jossa käytettiin onnistuneesti samanlaista afrikkalaista tulkintaa vokaalien ja soitinten muodossa. En tiedä sitten että onko Hans Zimmer ollut suurempikin katseenkääntäjä Clinton Shorterin omassa kuuntelukokemuksessa sillä “Exosuit” cuen lähtiessään soimaan enemmälti vaistomaisesti tulee myös viime vuoden rahasammon eli The Dark Knightin tummanpuhuva fiilis ylle kun kohti taivasta siivekkäästi harppovat jouset ja massiivisuuden tunnetta esiin tuovat perkussiot yhtyvät toisiinsa ohjaten äänivirtaa vieläkin suuremmaksi vyörytykseksi. Afrikkalaisuutta tuodaan muutenkin hyvin paljon esiin erilaisten eksoottisten jousisoitinten ja rumpujen kautta joka lopulta huipentuu “Wikus Is Still Running” cueen josta suoranaisesti muodostuu rytmisten tribaali-soitinten rokkaava päänäyttämö.

Parhaimmillaan District 9:n soundtrack on kuin luotijuna – tarjoten ääripäässään maltillisia ambient hetkiä joka osaa kiihdyttää itsensä varsin nopeasti tunnelmaa pumppaavaksi high-motion action scoreksi kaapaten mukaansa vahvasti etnisyydellä maustettua makua ja lopulta jättäen kuuntelijan suorastaan haukkomaan henkeään. Kolmekymmentä minuuttia menee nopeasti pitkin raidetta ja perille päästyään sitä kyselee hieman hölmistyneenä että tässäkö se kaiken kaikkiaan sitten lopulta oli. Kuten sanoin, score sopii itse elokuvaan millin tarkkuudella upotettuna ja kotona pelkästään kuuntelu olosuhteissakin julkaisu onnistuu lunastamaan toimivuutensa mutta automaattisesti sitä jää miettimaan että jotain jäi uupumaan ja sen myötä kaipaa pakonomaisesti enemmän.

Rammstein: Pussy (NSFW)

Rammstein täräyttää esiin sellaisen meathammerin videoformaatissa etten osaa vielä päättää onko tämä nerouden huipentuma musiikkivideoiden saralla vai silkkaa hc-pornoa. Kuten tittelikin mainitsee, tämä on siis NSFW materiaalia.

The Shamen & Underworld: Move Any Mountain (Live)

Party like it’s 1989 again…

  • “The creepiest thing was after September 11, one of the artists sent an email around – the guy that had done the skybox for the New York map. He said, ‘You know, it was an accident, but did anyone notice that I left out the twin towers from the skyline?'” – Edge Online: The Making Of: Deus Ex (14/09/09 - 0  # )

Meet mr…

Steve Bollocks. Meikäläisen alter-ego Twitterissä.

Niin… Taas täytyy lähteä siitä liikkeelle ja myöntää että olen taas syönyt sanani. Eihän minun pitänyt liittyä edelliselläkään kerralla mihinkään sosiaaliseen skeidaan täällä puolen hiekkalaatikkoa mutta tällä kertaa oli vaan pakko kokeilla edes vähän aikaa että toimiiko tämä Facebookin lässyn lässyn meininki myös tuolla Twitterin puolelle. Itse asiassa facebook alkoi jotenkin ahdistamaan kun tuli huomattua miten jotkut jaksavat jauhaa sitä yhtä ja samaa rutiinia päivästä toiseen eikä siellä voi kaikesta avautua, koska taustalla on paljon sellaisia silmäpareja jotka eivät varmaan nähdä totuuksien tulevan esiin. Ehkäpä onkin parempi pitää kaikki nämä erillään, niin ei tarvitse kuunnella valituksia yms. jäljestä päin.

Tuosta käyttäjänimestä. Alunperin sain tuon nimen töissä kun erästä toista työntekijää kiusattiin taas urakalla ja nämä piruparat väittivät yhdessä vaiheessa että minä olen varsinainen roisketaiteilija tuolla vessan puolella ja yhdellä istumalta menee rullallinen vessapaperia. Just. Olisikin asian laita näin. Noh, täytyy toki myöntää että toi on varsin nerokas väännös toisesta kankaiden tuhrijasta, Jackson Pollockista. Kuitenkin tämä keksitty nimi on jäänyt ajan myötä elämään ja nyt hyödynnän sitä muuallakin.

Summa summarum

Weighting Souls With Sand

Niin… Päätinpä haalia kaikki Weighting Souls With Sandin värit kokoelmaani. Aikoinaan hankittu punainen vinyyli sai nyt viereensä keltaisen ja perus-mustan. Onhan tämä kieltämättä vähän naurettavaa ostaa sama julkaisu neljä kertaa mutta minä olenkin keräilijä ja omalta osaltani The Angelic Processin perintö on vaan pakko haalia kokonaisuudeksi.

  • Vakuuttavan oloinen Bioshockin Big Daddy asu. Muutenkin kyseistä blogia selaamalla löytyy paljon muitakin mielenkiintoisia replicoita. (09/09/09 - 0  # )
  • I find this sound quality stuff both fascinating and ridiculous. It’s like the pixel resolution of digital cameras: higher numbers are better, but that discussion always pushes the actual photography to one side, somehow.” – Jonny Greenwood (07/09/09 - 0  # )

John Murphy: Sunshine (Adagio In D Minor)

Tänään, tai noh, ollaan jo seuraavasssa päivässä eli eilen pariinkin otteeseen kuuntelin hämärää promo-versiota Sunshine elokuvan soundtrackista ja taas esiin nousee kaihoisa kaipaus kunnollisen, fyysisen version perään myös tämänkin scoren suhteen.