Kaikkeen pitää osata varautua

Tämä päivä taitaa mennä suoraan siihen “I’ve seen things you people wouldn’t believe” listaan. No jooh, pieni viittaus Blade Runneriin. No mut kuitenkin, tämä on sellainen lista jossa on pieniä merkintöjä kaikenlaisista työpaikalla tapahtuneista oudoista asiosta (kuten mannet työhaalareissa). Tai useimmissa tapauksissa, miten tyhmä ja miten alas ihminen kaiken kaikkiaan voi vajota.

Aamun hiljaiset tunnit hitaasti kuluessaan työpaikallani, yhdessä vaiheessa palvelin erästä vakionaamaa. Tämä kyseinen herra on pariin otteeseen aiheuttanut meikäläisellä hymähdykset käyttäytymisellään, oli se sitten vaan krapulassa tai muuten vaan täysin hönössä ollessaan.

Tällä kertaa herralla oli selkeästi jomottava krapula, jo silmien älykkyys kertoivat sen ansiokkaasti.

Sitten kiinnitin huomioni hänen yllään olevaan vaalenruskeaan takkiin jonka vetoketjun oikealla puolella oli kuivunutta verta. Kuivunutta verta jota oli yllättävän paljon. Tämän myös eräs toinenkin osastolla ollut ihminen huomasi ja selkeästi hänenkin päässä alkoi raksuttamaan että mitähän tuollekin ihmiselle on tällä kertaa tapahtunut yön aikana.

Hän tuli lähemmäksi ja siinä vaiheessa huomasin että hänestä vuotaa edelleenkin verta. Ei hirveästi mutta kuitenkin. Ymmärrettyäni tämän asian, silmämunani ja aivot eivät olleet vielä tässä vaiheessa valmistautuneet siihen varsinaiseen näkyyn joko odotti minua.

Siirtäessäni silmäni verta ulos työntävään kohtaan ja parin silmän räpäytyksen verran tuijotettuani tajusin viimeinkin mitä minä olin todellisuudessa nähnyt. Kyseisen herran lähdettyä, minun oli pakko varmistaa osastolla olleelta toiselta henkilöltä.

“Näitkö sinä saman minkä minäkin?”

“Joo, miehellä oli verta takissa.”

“Tarkoitan enemmänkin sitä että hänen oikeassa kädessään törrötti luu ihon läpi.”

Teki kieltämättä hieman pahaa katsella sitä haavaa ja hetkeä myöhemmin kun se lähti täydellä volyymilla soimaan pään sisällä, menin aivan sanattomaksi.

Itse tilanteessa, en vaan rohkennut sanomaan mitään kyseiselle asiakkaalle kuten esim. olisikohan hän tarvinnut apua. Näistä juopoista ei ikinä tiedä miten he reagoivat.

Muutenkin ihminen osaa olla arvaamaton ja pahimmassa tapauksessa petollinen. Tarkoitan sillä että täysin rauhallisen oloinen ihminen voi tehdä yllättäen 180° pikakäännöksen ja muuttua huutavaksi sekopääksi. Näitä on koettu aiemmin ja niistä voisi sitten koota täysin toisen aiheen.

Tässä vaiheessa oletin että päivän mielenkiintoisimman hetken olleen takanapäin.

Väärin oletettu. Tämä kyseinen henkilö tuli uudestaan käymään rakennuksessa paria tuntia myöhemmin ja alkoholiakin oli näköjään käyty hakemassa – selkeästi itsensä ja kivun turruttamiseen sillä hänestä edelleenkin vuosi verta ja samainen luu törrötti ikävän näköisesti ranteessaan.

Edelleenkään en pystynyt mitenkään saamaan itseäni kysymään että tarvitseeko hän apua. Kumma kyllä, hän ei osoittanut minkäänlaista merkkiä siitä että olisi kivuissaan. Tosin jos hän oli yhä sen verran krapuloissaan, pahin oli vasta edessään hänellä.

Minun oli pakko keskustella tästä tapahtuneesta asiasta päällikön kanssa ja hän yllättäen totesi että minä tein aivan oikein kun en sotkenut itseäni tähän asiaan. Se ei yksinkertaisesti ole meidän asiamme puuttua siihen. Jos henkilö on hengenvaarassa tai onnistunut loukkaamaan itsensä meidän rakennuksen sisällä, vasta sitten meidän on puututtava.

Kuten osaston vastaavan kanssa tuli todettua, se on ihmisestä itsestään kiinni että lähteekö hän käymään terveys-keskuksessa paikkaamassa itseään vai hakemaan alkoholia lähikaupasta. Joillekin ne prioriteetit ovat täysin erilaiset.

2 Comments »

  1. henri said,

    oisit vaan soittanut ampulanssin, jos herra noin pahassa kunnossa oli. sen verran pahasta vammasta kuitenkin on kyse, että hoitoa tarvittiin. ei sitä olisi tarvinnut asiakkaan nähden tehdä, selän takana vaikka, kunhan olisi tullut tehdyksi.

  2. eskolaah said,

    Noh, tilanne oli muutenkin helvetin absurdi ettei sitä meinannut uskoa näkemäänsä. Ja vaikka olisikin soittanut ambulanssin paikalle, heillä olisi kuitenkin kestänyt tulla itse paikan päälle ja kyseinen henkilö olisi jo ehtinyt häipyä minuutin sisällä.

    No mut kuitenkin. Tänään näin hänet uudestaan kun hän kävi hakemassa itselleen, ylläri-pylläri, kaljaa. Rannetta koristeli tikit joten hän oli onnistunut jossain vaiheessa kuljettamaan itsensä paikattavaksi.

Trackbacks

Leave a Comment