Taidanpa piilottaa terävät työkalut

Tämä menee jo sellaiselle alueelle etten tiedä että pitäisikö tässä alkaa huolissani itsestäni vaiko suoranaisesti pelkäämään itseäni.

Eilen illalla, tai noh, aika pitkälti yöhän se oli päällänsä kun viimeinkin könysin itseni peiton alle. Kuten on tapana jos ja kun muistini pelaa herättyäni, hämärän unen näin taas – siihen liittyi sekoilua jossain puistossa parin frendin kanssa keskellä yötä. Unessakin aamu tulee esiin kaupungin keskellä ja kun heräsin siinä kahdeksan jälkeen, minun täytyi käydä tyhjentämässä rakko. Itseasiassa tällä kertaa tuntui niinkin hirveältä että rakko saattaisi räjähtää millä hetkellä tahansa.

Vessassa ollessani näin jäljet käsivarressani.

Nämä ovat siitä mielenkiintoisia ettei niitä ollut siinä eilen. Kuten yleensä minulla on tapana, ovi oli kiinni yön aikana eikä näin ollen kissakaan voinut tulla sängylle. Nytkin kun katselin kynsiäni, ne ovat edelleenkin niin lyhyet ettei niillä pahemmin tehdä mitään jälkiä. Mitä helvettiä minä olen oikein tehnyt viime yönä? Kävellyt unissani ja käynyt viiltelemässä itseäni?

Great. Tämä puuttuikin elämästäni. Jännitys sen suhteen että saatan vetäistä yön aikana ranteet auki.

Leave a Comment