Unestani…

Tänään sain kuulla ja todeta että eräs tietty uneni on kasvanut jo legendaariseen statukseen ja kyllähän työkaverit jaksavat silloin tällöin muistuttaa minua että mitä tein unessani. Ei siinä mitään, siitä aina saadaan aikaiseksi mehevät naurut ja osaston vastaava yleensä tokaisee että "ihan normaalia suhtautumista - ihminen joka ei vihaa työtään, täytyy olla jollain tapaa päästään vialla".

Näin siis tämän kyseisen unen noin puolitoista vuotta sitten.

Olin matkalla töihin. Istuin bussissa ja katselin ikkunasta ulos. Tässä vaiheessa kummastelin että missä ihmeessä minä oikein olen kun en tunnistanut maisemia ollenkaan mutta kuitenkin tiesin sisimmissäni että olen menossa töihin.

Saavuin työpaikalleni. Outoudet jatkuivat. Se ei näyttänyt yhtään nykyiseltä työpaikaltani. Tarkoitan siis että kyllä siellä oli logot yms. paikallaan mutta muuten sisärakennus näytti tyystin erilaiselta ja siellä oli kuitenkin kaikki työkaverini töissä joista yksi alkoi motkottamaan minulle siitä että olin myöhässä. Vastasin hänelle:

"Joo joo, tiedän. Käyn vaihtamassa vaatteet ja tulen sitten takaisin."

Kävelin kohti pukuhuonetta ja kun pääsin viimeinkin kaappini eteen, avasin oven ja mitä sieltä kaappini perältä löytyikään...

Punainen bensakanisteri.

Seuraava asia minkä muistan unestani on se että istun ruohikolla. Olen selkeästi rakennuksen takapuolella eli varasto-alueella ja erityisesti silmiin pistivät sellaiset isot kontit jotka ovat ulkona paikoillaan.

Tai niin noh, se on se vähäpätöisempi asia näkymästäni sillä istuessani ruohikolla, bensakanisterin lojutessani vieressäni ja todistan kuinka koko paska palaa taustalla. Ja se tunne jonka koen ennen heräämistäni on vapaus.

Leave a Comment