• Han Solo Adventures. Hah… jo pelkkä FAQ osoittaa oikean mielenlaadun: “…so I recommend you shoot first for safety’s sake.” (28/08/09 - 0  # )

Kaikkeen pitää osata varautua

Tämä päivä taitaa mennä suoraan siihen "I've seen things you people wouldn't believe" listaan. No jooh, pieni viittaus Blade Runneriin. No mut kuitenkin, tämä on sellainen lista jossa on pieniä merkintöjä kaikenlaisista työpaikalla tapahtuneista oudoista asiosta (kuten mannet työhaalareissa). Tai useimmissa tapauksissa, miten tyhmä ja miten alas ihminen kaiken kaikkiaan voi vajota.

Aamun hiljaiset tunnit hitaasti kuluessaan työpaikallani, yhdessä vaiheessa palvelin erästä vakionaamaa. Tämä kyseinen herra on pariin otteeseen aiheuttanut meikäläisellä hymähdykset käyttäytymisellään, oli se sitten vaan krapulassa tai muuten vaan täysin hönössä ollessaan.

Tällä kertaa herralla oli selkeästi jomottava krapula, jo silmien älykkyys kertoivat sen ansiokkaasti.

Sitten kiinnitin huomioni hänen yllään olevaan vaalenruskeaan takkiin jonka vetoketjun oikealla puolella oli kuivunutta verta. Kuivunutta verta jota oli yllättävän paljon. Tämän myös eräs toinenkin osastolla ollut ihminen huomasi ja selkeästi hänenkin päässä alkoi raksuttamaan että mitähän tuollekin ihmiselle on tällä kertaa tapahtunut yön aikana.

Hän tuli lähemmäksi ja siinä vaiheessa huomasin että hänestä vuotaa edelleenkin verta. Ei hirveästi mutta kuitenkin. Ymmärrettyäni tämän asian, silmämunani ja aivot eivät olleet vielä tässä vaiheessa valmistautuneet siihen varsinaiseen näkyyn joko odotti minua.

Siirtäessäni silmäni verta ulos työntävään kohtaan ja parin silmän räpäytyksen verran tuijotettuani tajusin viimeinkin mitä minä olin todellisuudessa nähnyt. Kyseisen herran lähdettyä, minun oli pakko varmistaa osastolla olleelta toiselta henkilöltä.

"Näitkö sinä saman minkä minäkin?"

"Joo, miehellä oli verta takissa."

"Tarkoitan enemmänkin sitä että hänen oikeassa kädessään törrötti luu ihon läpi."

Teki kieltämättä hieman pahaa katsella sitä haavaa ja hetkeä myöhemmin kun se lähti täydellä volyymilla soimaan pään sisällä, menin aivan sanattomaksi.

Itse tilanteessa, en vaan rohkennut sanomaan mitään kyseiselle asiakkaalle kuten esim. olisikohan hän tarvinnut apua. Näistä juopoista ei ikinä tiedä miten he reagoivat.

Muutenkin ihminen osaa olla arvaamaton ja pahimmassa tapauksessa petollinen. Tarkoitan sillä että täysin rauhallisen oloinen ihminen voi tehdä yllättäen 180° pikakäännöksen ja muuttua huutavaksi sekopääksi. Näitä on koettu aiemmin ja niistä voisi sitten koota täysin toisen aiheen.

Tässä vaiheessa oletin että päivän mielenkiintoisimman hetken olleen takanapäin.

Väärin oletettu. Tämä kyseinen henkilö tuli uudestaan käymään rakennuksessa paria tuntia myöhemmin ja alkoholiakin oli näköjään käyty hakemassa - selkeästi itsensä ja kivun turruttamiseen sillä hänestä edelleenkin vuosi verta ja samainen luu törrötti ikävän näköisesti ranteessaan.

Edelleenkään en pystynyt mitenkään saamaan itseäni kysymään että tarvitseeko hän apua. Kumma kyllä, hän ei osoittanut minkäänlaista merkkiä siitä että olisi kivuissaan. Tosin jos hän oli yhä sen verran krapuloissaan, pahin oli vasta edessään hänellä.

Minun oli pakko keskustella tästä tapahtuneesta asiasta päällikön kanssa ja hän yllättäen totesi että minä tein aivan oikein kun en sotkenut itseäni tähän asiaan. Se ei yksinkertaisesti ole meidän asiamme puuttua siihen. Jos henkilö on hengenvaarassa tai onnistunut loukkaamaan itsensä meidän rakennuksen sisällä, vasta sitten meidän on puututtava.

Kuten osaston vastaavan kanssa tuli todettua, se on ihmisestä itsestään kiinni että lähteekö hän käymään terveys-keskuksessa paikkaamassa itseään vai hakemaan alkoholia lähikaupasta. Joillekin ne prioriteetit ovat täysin erilaiset.

Slipknot: Wait And Bleed (Radio Disney Version)

Hah hah, ei helvetti. Tämähän suorastaan loistava tulkinta.

Työn satoa

15 sentin tähden

Pitäisiköhän tästäkin muokata motivaatiokuva ja teksti tyyliin: "nyt vittu oikeesti" tai "tässä on yksi syy miksi minä olen menettänyt toivoni ihmiskunnan suhteen". Kuvan kaltaisia räpellyksiä olen parin vuoden aikana montakin kappaletta ja joka kertaa herää kysymys että miksi nähdä niin suuri vaiva niin pienen rahasumman takia?

Taidanpa piilottaa terävät työkalut

Tämä menee jo sellaiselle alueelle etten tiedä että pitäisikö tässä alkaa huolissani itsestäni vaiko suoranaisesti pelkäämään itseäni.

Eilen illalla, tai noh, aika pitkälti yöhän se oli päällänsä kun viimeinkin könysin itseni peiton alle. Kuten on tapana jos ja kun muistini pelaa herättyäni, hämärän unen näin taas - siihen liittyi sekoilua jossain puistossa parin frendin kanssa keskellä yötä. Unessakin aamu tulee esiin kaupungin keskellä ja kun heräsin siinä kahdeksan jälkeen, minun täytyi käydä tyhjentämässä rakko. Itseasiassa tällä kertaa tuntui niinkin hirveältä että rakko saattaisi räjähtää millä hetkellä tahansa.

Vessassa ollessani näin jäljet käsivarressani.

Nämä ovat siitä mielenkiintoisia ettei niitä ollut siinä eilen. Kuten yleensä minulla on tapana, ovi oli kiinni yön aikana eikä näin ollen kissakaan voinut tulla sängylle. Nytkin kun katselin kynsiäni, ne ovat edelleenkin niin lyhyet ettei niillä pahemmin tehdä mitään jälkiä. Mitä helvettiä minä olen oikein tehnyt viime yönä? Kävellyt unissani ja käynyt viiltelemässä itseäni?

Great. Tämä puuttuikin elämästäni. Jännitys sen suhteen että saatan vetäistä yön aikana ranteet auki.

Moldoverin kansitaide

Whoah. Tässä on selkeästi yksi originaaleimmista ideoista kansitaiteen suhteen johon myöskin nähty kunnolla vaivaa. Moldover on nimittäin rakentunut CD:n ympärille koostetun astian - musiikki-instrumenttina toimivan piirilevyn eli tässä tapauksessa yksinkertainen theremin-soitin jota voi soittaa albumin yhteydessä.

Unestani…

Tänään sain kuulla ja todeta että eräs tietty uneni on kasvanut jo legendaariseen statukseen ja kyllähän työkaverit jaksavat silloin tällöin muistuttaa minua että mitä tein unessani. Ei siinä mitään, siitä aina saadaan aikaiseksi mehevät naurut ja osaston vastaava yleensä tokaisee että "ihan normaalia suhtautumista - ihminen joka ei vihaa työtään, täytyy olla jollain tapaa päästään vialla".

Näin siis tämän kyseisen unen noin puolitoista vuotta sitten.

Olin matkalla töihin. Istuin bussissa ja katselin ikkunasta ulos. Tässä vaiheessa kummastelin että missä ihmeessä minä oikein olen kun en tunnistanut maisemia ollenkaan mutta kuitenkin tiesin sisimmissäni että olen menossa töihin.

Saavuin työpaikalleni. Outoudet jatkuivat. Se ei näyttänyt yhtään nykyiseltä työpaikaltani. Tarkoitan siis että kyllä siellä oli logot yms. paikallaan mutta muuten sisärakennus näytti tyystin erilaiselta ja siellä oli kuitenkin kaikki työkaverini töissä joista yksi alkoi motkottamaan minulle siitä että olin myöhässä. Vastasin hänelle:

"Joo joo, tiedän. Käyn vaihtamassa vaatteet ja tulen sitten takaisin."

Kävelin kohti pukuhuonetta ja kun pääsin viimeinkin kaappini eteen, avasin oven ja mitä sieltä kaappini perältä löytyikään...

Punainen bensakanisteri.

Seuraava asia minkä muistan unestani on se että istun ruohikolla. Olen selkeästi rakennuksen takapuolella eli varasto-alueella ja erityisesti silmiin pistivät sellaiset isot kontit jotka ovat ulkona paikoillaan.

Tai niin noh, se on se vähäpätöisempi asia näkymästäni sillä istuessani ruohikolla, bensakanisterin lojutessani vieressäni ja todistan kuinka koko paska palaa taustalla. Ja se tunne jonka koen ennen heräämistäni on vapaus.

  • Every year, thousands of adults decide to disappear, walking out the door with no plan to return and no desire to be found. (17/08/09 - 0  # )

Addiktioni, 33/09

Dub FX: Everythinks A Ripple (2009)

Dub FX: Everythinks A RippleKuten olen moneen kertaan todennut, drum and bass on tällä hetkellä sellainen elektroninen genre joka on selkeästi ollut pitkään tuuliajelulla. Vuoden 2000 jälkeen tämä musiikintyyli on ollut portaittan etenevässä laskusuunnassa luovuuden ja ideoiden puolella, tosin onhan siellä on aina välillä jonkinsortin piikkinä ilmestynyt uusia ehdokkaita kuten esim. Pendulumin debyytti-albumin joka sai massan ostamaan drum and bassia siihen malliin että tuntui hetken aikaa siltä kuin genre olisi liittynyt listan jatkoksi jossa kerrotaan asioita jotka ovat parasta viipaloidun leivän jälkeen. Mutta ei sitäkään riemua kauan kestänyt. Tuossa muutama viikko sitten meikätuubissa pyöriessäni, löysin tämän australialaisen Dub FX:n joka on lähtenyt purkamaan tätä syvälle kaivettua epämielenkiintoa vähintäänkin silmiä avaavilla tekniikoilla. Livetilanteessa mies nimittäin hoitaa kaiken instrumentoinnin suun kautta joita sitten pyöritetään onnistuneesti Rolandin looppi sekä efekti pedaalien avulla. Biisit rakentuvat silmien edessä looppi loopilta ja parin-kolmen videon jälkeen olin vähintäänkin myyty ja itse albumi oli pakko pistää tilaukseen. Everythinks A Ripple on siis miehen kunnollinen debyyttialbumi ja kuten livetilanteissa, albumin äänikirjasto on täysin rakennettu suun avulla, tarkoittaen että kaikki biitit, iskut, melodiat, bassot jne. on hoidettu taidokkaasti vastaamaan koneiden luomaa immersiota. Nyt tätä julkaisua kuunnelleessani voin todeta hieman huokaavaan sävyyn että Everythinks A Ripple albumilla Dub FX ei kiinnittänyt itseään pelkästään drum and bassiin sillä kaveri poukkoilee onnistuneesti genrien välimaastossa jossa kuulee downtempoa, hip-hopia ja taitaapa se olla tänäpäivänä hieman pakonomainen liike että jopa hittituotteeksi nostettu dubstep on myös edustettuna tämän albumin syövereissä.

Löydettyäni henkilökohtaisesti albumilta muutaman erinomaisen teoksen (jopa dubstep toimii tällä kertaa) ja kumpuavan alkuinnostuksen jälkeen sitä kuitenkin huomaa hiljalleen astuneensa jokseenkin karkean yksiulotteiseen työhön. Vaikka konemusiikissa monet artistit käyttävät samoja analogisia sämplejä - loopeista virvelirumpujen iskuihin, hi-hatteihin yms., se ei kuitenkaan ole haitannut itseäni sillä jokainen hyvä tuottaja on osannut valmistaa ja yhdistellä oman tehokkaan cocktailin. Tällaisen täysin oraalisesti tuotetun äänimaailman myötä albumi kuitenkin menettää tehokkuutensa kun sitä huomaa kolmessa eri kappaleessa käytettävän samaa sämpleä. Saattaahan siinä olla myöskin se seikka että yhden ihmisen vokaali on skaalaltaan kuitenkin sen verran kapea-alainen ettei se taivu täydellisesti ihan kaikkeen ja tämän johdosta se näkyy myös ilmentävän huomattavasti nopeammalla tavalla sitä miten rajoittunut puhdas konemusiikki on pahimmillaan jos ryhdytään analysoimaan tätäkin asiaa pintaa syvemmältä. Toinen asia mikä meikäläisellä mättää on albumin pituus. Jos kokonaisuus vyöryy yli 50 minuutin rajan, itse olen sitä mieltä että siinä täytyy olla automaattisesti miltei maaginen elementti joka osaa pitää mielenkiintoa yllä alusta loppuun asti. Everythinks A Ripplen kellottaessaan 76 minuuttisena, albumin lävitse huokuva erikoinen konsepti ei kuitenkaan jaksa pitämään kokonaisuutta täysin kasassa. Everythinks A Ripple on toteutukseltaan kiinnostava ja paikoitellen puoleensavetävä albumi mutta se ei kuitenkaan loppupeleissä riitä nostamaan itseään täysin kuivalle maalle. Katsellessaan uudestaan noita youtube klippejä tajusin että Dub FX on livenä koettuna se oikea tapa kun hän rakentaa kaikki sämplet tyhjästä ja alkaa työstämään silmien edessä tiettyä kappaletta kuitenkin kuulostaen aina hieman erilaiselta. Levyltä kuunneltuna tulee siis väistämättäkin sellainen tunne että tästä puuttuu täysin livetilanteen yllättävyys mutta kaikesta huolimatta tämä on tutustumisen arvoinen julkaisu, kiitos erikoisemman konseptin.

  • 90% of people who see this won’t get the joke. (11/08/09 - 0  # )
  • A New Sith, or Revenge of the Hope. Reconsidering Star Wars IV in the light of I-III (06/08/09 - 0  # )

Leftfield and Afrika Bambaataa: Afrika Shox

Kaivoin tänään hyllystäni esiin näiden kaverusten kokoelman ja kuuntelin heidän musiikkia taas pitkästä aikaa. So good, so good... Ainoa harmi tässä on että hekin vain katosivat yhtäkkiä kahden albumin jälkeen. Niin ja videon on ohjannut Chris Cunningham.