• Proving that size does matter: Andre The Giant. (31/07/09 - 0  # )
  • Vuonna 1996 FSOL toi uuden levynsä, Dead Cities, levy-yhtiön johtoportaalle. Tietenkin omalla tyylillään. Epic. (30/07/09 - 0  # )
  • Myöhässä ja krapulassa tuleminen töihin sekä pelko potkujen saamisesta oli Gordon Freemanin pienin murhe. Jatkuvaa suunsoittoa tarjoilee Freeman’s Mind. (28/07/09 - 0  # )

Queen: Bohemian Rhapsody (Old School Computer Remix)

Oh, whauw. Joillakin on vain liikaa aikaa ja kykyä soveltaa laitteita musiikki-instrumenteiksi.

Dub FX featuring Woodnote: Flow

Helvetin vakuuttavaa materiaalia. Ja kaikki hoidetaan suun kautta. Niin siis kuinka vakuuttavaa? Parin meikätuubi videon jälkeen olin täysin myyty ja oli pakko pistää levy tilaukseen.

Addiktioni, 30/09

Ebola: Mutant Dubstep Vol.1 (2008) / Cardopusher: Mutant Dubstep Vol.2 (2008) / Mobthrow: Mutant Dubstep Vol.3 (2009)

Ebola / Cardopusher / Mobthrow: Mutant DubstepKreikkalaisella Spectraliquid levy-yhtiöllä on kuluvan kesän aikana tällainen 'osta kaikki kolme Mutant Dubstep volumea huokeaan yhteishintaan' tarjous, joten päätin ottaa kauan kaivatun haasteen vastaan ja viimeinkin tarkastaa että löytyykö tästä musiikintyylistä minkäänlaista järjen hiventä. Eikös se vanha sanontakin mene että kaikkea pitää kokeilla paitsi omaa mummoa ja kansantansseja. Tässä sitä sitten ollaan. Dubstep ja minä vastakkain. Joten aloitetaan. Ensimmäisen volumen tarjoilee brittiläinen Ebola kahdella originaali raidallaan ja niistä tehdyillä remikseillä jotka ovat tuottaneet Enduser ja Shitmat. Ebola, joka tunnetaan enemmälti breakcore-tuottajana, ainakin ottaa kirjaimellisesti sen asenteen että monsterimaisesti vaappuva bassline on tämän EP:n tärkein ydin johon ei hirveästi aleta sekoittelemaan muiden genren ominaisuuksia. Tosin olen kuulevinani esim. iDM:n pikaista läsnäoloa mutta sekin hyvin minimaalista. Kuitenkin ensimmäiseksi osaksi tämä ei saanut meikäläistä vakuutetuksi. Ebolan originaali raidat "Painkillers" ja "Teledildonics" ovat kärjistettynä juuri ne pahimmat esimerkit miksi tämä genre ei ole alunperinkään saanut meikäläisen kiinnostusta nousemaan - asettelemalla pelkästään basson rytkyttämisen päärooliin tuo väistämättä sen tuloksen että kappaleet eivät saa minkäänlaista kehitystä alleensa ja kuuntelija väistämättäkin lankeaa haukottelevaan tylsyyteen minuuttien jälkeen. Eikä sekään auttanut että kaikesta odotuksesta huolimatta hänen maamiehensä Shitmat ei lähtenytkään raahaamaan omaa uudelleenmuokausta old school junglen tai 'ardkoren pariin vaan jatkoi laimennusta dubstepin merkeissä. Ainoastaan Enduserin remiksaus jossa napsautetaan täysin breakcoren poukkoileva mentaliteetti päälle pelasti tämän EP:n totaaliselta unohdukseen lankeamiselta.

Jos Ebolan työnäyte oli pääasiallisesti vain perkeleenmoista matalan ääniaallon jurruttamista ja läskin jyrryttämistä, espanjalainen Cardopusher ottaa tyystin erilaisen suunnan ja tuo tällä trilogian keskimäisella osalla mukanaan melodisuuden ja leikkimielisen asenteen. Viiden biisin EP käynnistyy "Toothsmasher" kappaleella joka tuo mukanaan henkisesti 80-luvulle kurkottavan melodian ja julkaisun edetessä voi kuulla miten paljon rikkaamman tunnelman tämä Vol.2 sisältää verrattuna ensimmäiseen osaan. Tarkoitan sitä että melodisuuden mukaantulon lisäksi Cardopusher osaa kurkottaa muihin genreisiin ja ottaen mukaansa vaikutteita drum and bassista reggaesiin muokaten omasta työstään hyvin hybrimäisen jännän sekoituksen joka parhaimmillaan osaa paukkua äänekkästi ja olla hyvin nokkela samanaikaisesti. EP:n lopuksi kuultavat remiksit Innasektilta ja Pachekolta eivät tuo juuri mitään uutta pöytään mutta kuitenkin tämä Vol.2 on kokonaisuutena huomattavasti mielenkiintoisempi kuin ensimmäinen osa.

Spectraliquidin yhtenä pyörittäjistä, Mobthrowin luotsaama kolmas osa tässä trilogiassa on selkeästi aggressiivisin joka suorastaan murhaa suorilla ja osuvilla pistoksillaan. Vol.3:n aloittava "Jazz Monsta" ainakin ottaa heti kuuntelijan kiitettävästä haltuunsa drum and bass/dubstep yhdistelmällään jossa kuten tittelikin kertoo kuuluu myös kevyt jazz-henkisyys. "Breakstar" ei ainakaan ota yhtään rennompaa asennetta eli sama hyväksi havaittu tekniikka jatkuu myös tässä ja "Deathstep" viimeistään pistää typerän virnistyksen naamalla nautinnon merkiksi. Ainakin nämä Vol.3:n kolme ensimmäistä teosta osaavat positiiviisesti kääntää kytkimen tuolla pääkopasssa siihen asentoon joka antaa hyväksyttävän merkinnän kahdella peukalolla. Tai noh, tätä hyväksyntää jatkuu kunnes vastaan tulee Mobthrowin tekemä uudelleenmuokkaus yhdestä The Future Sound Of Londonin yhdestä klassisesta teoksesta, "My Kingdom". Varsinkin kun itse ostin "My Kingdomin" sisältäneen Dead Cities albumin uudestaan tuossa yli kuukausi taaksepäin, tämän johdosta FSOLin musiikki on pyörinyt vahvasti viimeaikaisessa rotaatiossa joten remiksin kuuleminen aiheutti suoranaisen kakomisreaktion itselläni eli tuotettu remix alkaa olla vahvasti siinä pisteessä että miksi vaivautua? Alkuperäinen työ on kolmentoista vuoden jälkeenkin upean lumoava teos ja tämä 'päivitetty' "My Dub Kingdom" remix on karkeasti vain dubstep biitti liimattuna vanhan klassikkon päälle. Ajan haaskausta ja alkuperäisen raiskausta näin suorasti sanottuna. Mad EP:n tekemä remix "Jazz Monsta" kappaleesta taasen vie tätä teosta enemmän absurdimaiseen jazz-tunnelmointiin joten sen puolesta saa kiitosta ettei menty siitä mistä aita on matalin kuten monet tämän trilogian muut remiksaajat ovat laiskuudessaan langenneet.

Kuunneltuani näiden kolmen julkaisun rymisevää takomista, en edelleenkään ole täysin vakuuttunut dubstepin olemassaolosta. Tarkoitan siis tällä toteamuksella ettei minusta tule millään tämän genren suurinta ystävää ja minä olen täysin tyytyväinen siihen että vedän selkeän rajan ja pysyttelen korkeintaan satunnaisena kuuntelijana. Toisaalta kun tätä trilogiaa nyt tarkkailee etäämmältä, kyllähän nämä kolme teosta toimii erinomaisesti eräänlaisena päänavauksena ja tarjoten kolme hyvin erilaista työtä niille jotka eivät ole vielä tutustuneet tähän helvetin paljon hypetettyyn musiikintyyliin.

The Avalanches: Frontier Psychiatrist

Loistava biisi joka pääsee oikeuksiinsa sekopäisen videon myötä.

  • Esimerkkitapaus jossa uutinen suorastaan kirjoittaa otsikon. (24/07/09 - 0  # )
  • Plumbers Don’t Wear Ties. Possibly the hilariously bad game ever. (22/07/09 - 0  # )
  • “As everyone here in Dubai is, here in this lovely little melting pot, all these races gathered together, loathing one another. “ (20/07/09 - 0  # )

FSOL DVD

The Future Sound Of London transmit live to Athens via ISDN 'in 2 minds of the electronic brain' May 2009. This is an excerpt from the forthcoming DVD available at fsoldigital.com.

All reports give the show top marks, with an hour and a half performance including new tracks, variations on old ones and ambient interludes. The setup, featuring a massive screen in the shape of Brian and Gaz's faces, was performed to a large crowd, sent in over ISDN cables from Brian's studio in Somerset.

» secondthought.co.uk/fsol/

Addiktioni, 29/09

Bad Sector: CMASA (2009)

Bad Sector: CMASAEi ole vähään aikaan tullutkaan taplattua uuden Massimo Magrinin aka italialaisen Bad Sector julkaisun parissa. Tosin eihän häneltä ole tullut pariin vuoteen mitään täysin uudenveroista materiaalia eikä tämä alunperin miehen omilla webbisivuilla julkaistu ja nyt pidennettynä CD formaattina julkaistu CMASA ole muutenkaan ihan normitapaus. Mistähän kulmasta tätä julkaisua alkaisi purkamaan? Noh, lähdetään vaikka siitä liikkelle että vuoden 2005 keväällä Massimo Magrini kutsuttiin säveltämään ambient teoksia Pisassa sijaitsevaan M3M taidenäyttelyyn. Näyttelyn teemana oli joen äärellä sijaitseva Pisana jossa aikoinaan sijaitsi lentokoneita valmistava tehdas nimeltään CMASA. Näistä lähtökohdista herra Magrini alkoi siis kaivertamaan menneitä aikoja kaipaavaa äänimaailmaa jossa yhdistyivät paikkaa koristavat teollinen rakennelma ja merellinen näköala. Tällaisen näyttelyyn osallistuminen ei ole ihan ennenkuulumatonta, onhan monet muutkin eurooppalaiset kokeellisen elektronisen musiikin tuottajat tehneet tätä samaa. Se mikä tekee tästä poikkeuksellinen on se että CMASA on selkeästi tähän päivään mennessä helpoiten lähestyttävin julkaisu Bad Sectorilta mutta kuitenkin tarjoten myös uudistautumista ja yllättävän tuoretta näkökulmaa niille jotka ovat roikkuneet pidempään tämän miehen musiikin äärellä. Tosiaan ne jotka tuntevat paremmin miehen julkaisujen sisällöt löytävät helposti parikin pientä referensiipistettä vanhoihin töihin, ainakin osa "CMASA 2/3" kappaleesta saa helposti sellaisen vaikutuksen että se kuuluisi suoraan Reset / Rebis Periferiche albumin rauhallisempaan ääripäähän. CMASA lähestynee kuitenkin enemmässä määrin ambient genren standardeja jonka ytimessä on käsin kosketeltavan hienovaraista, geneettistä ja syvää drone-virtausta johon yhdistellään miehen trademarkiksi luonnehdittua yllätyksellistä signaaliprosessointia ja äänimaisemallista ohjelmointia sekä pitkälle käsiteltyjä, säröiseksi muunneltuja akustisen kitaran ja pianon soitantaan jotka luovat tästä hyvin tarkasti tasapainotetun työn jossa kuulee ensimmäistä kertaa jopa ailahtelevaista melankolisuutta. Mainitettujen lisäksi julkaisua ympäröi luonnon hengittävä olemus ja sitä siivittävän veden lipsatus luoden yhdessä jopa nostalgiaa ylentävää tunnelmointia. Tasan tarkkaan 40 minuutin työksi CMASA on hyvin vapautuneen oloinen, jopa hurmaavaksi luonnehdittava pieni teos joka ennenkaikkea osoittaa musikaallista muuntautumiskykyä itse maestrolta ja on näin ollen vähintäänkin erinomainen lisäys miehen moniulotteisessa discografiassa.