Rewind

Pitäisi varmaan tännekin alkaa taas jotain raapustelemaan. Mistä aloittaisi? Vaikka siitä että eilen sain todeta kuinka pelottavia raskaana olevat naiset osaavat todellisuudessa olla ja erityisesti kun he ovat ratin takana. Hormoonit jylläävät kehossa, aggressiivisuuskäyrä nousee jyrkästi ylöspäin ja jokainen edellä oleva kuski sattuu olemaan jotenkin esteenä. Korvia kuumottavaa kuunneltavaa. Ja kun siinä katselee ympäriinsä ettei vaan kävisi mitenkään pahasti, yhtäkkiä kuski saattaa lyödä kovaa käsivarteen, sanoa: "kuplavolkkari" ja vieläpä nauraa räkättäen päälle. Olisi pitänyt nauhoittaa edes pieni osa tästä psykopaattisten tunteiden vyörystä ja laittaa youtubeen. Esim. tunnustus siitä että naiset eivät osaa ajaa liikenteessä olisi ollut niin täydellinen.

No mut. Syy tähän hiljaisuuteen on ollut se että tässä on oltu sellaiset pari-kolme viikkoa väsyneenä mikä taasen aiheuttaa miltei katkaisimen kaltaisesti sen että pään sisällä naksahtaa tietyt ajatukset pyörimään eli ajatuksissa on alkanut taas roikkumaan irrallisia lankoja joita on alkanut katumaan ja siinä ohella on myös elvyttämään kaipuuta tiettyihin tunteisiin. Minä vihaan tätä puolta itsestäni jossa alan ruoskimaan itseäni että tein esim. väärän ratkaisun tietyn henkilön suhteen. Noh, me ollaan ihmisiä. Meidän pitäisi oppia elämämma aikana tehdyistä virheistä eikä näin ollen aina ajautua niiden samojen asioiden äärelle. Mutta mieli edellä ja keho perässä - alkaakohan tässä kroppakin haroa vastaan kun sitä on jotenkin alkanut käkimään räkää ja sylkeä kurkusta ulos vaikka tuntuisi että oksentaminenkin on hyvin lähellä. Paha sanoa mikä meikäläistä tällä kertaa todellisuudessa vaivaa mutta tiedän sen että en ole ollut juurikaan oma itseni viime aikoina. Jospa se siitä.

Leave a Comment