Addiktioni, 13/09

Anhedonia: Ontology (2009)

Anhedonia: OntologyValehtelisin jos en väittäisi etteikö Anhedonian (a.k.a. Vojtech Smetana) toinen julkaisu olisi yksi odotetuimmista julkaisuista tänä vuonna. Omalla kohdallani tämän tsekkiläisen kaverin päänavauksena toiminut eli kolmisen vuotta sitten ulos tullut Destructive Forces oli yksi näistä julkaisuista jotka valoivat uudelleenherätettyä uskoa iDM:n nykypäiväisessä hitaasti loppuunpalavassa kehityskaaressa ja ennenkaikkea jatkoi onnistuneesti Gridlockin luomalla päällystetyllä tiellä jossa iDM, ambient ja industrial sulautuvat yhdeksi saumattomasti aaltoilevaksi massaksi. Musiikki itsessään ja vihjailevasti kylmän sodan raameihin sovitettu tunnelma sämplien kautta edesauttoivat puskemaan julkaisun siihen pisteeseen että se on edelleenkin omalla ranking listalla erittäin korkealla. Musiikillisesti Ontology sisältää siis samat elementit mitä käytettiin hyvin edukseen debyytillä ja yrittää nokittaa tällä toisella albumillaan tarjoamalla vierailevien artistien kanssa tehtyä neljä erilaista kollaboraatio tuotosta. Ontology albumilla kuulee heti että paljon yritystä on pistetty peliin ja ehkäpä siinä on pohjimmillaan se ongelma miksi albumi alkaa erittämään pettymyksen karvaista makua hiljakseen. Ensimmäisenä hankaa vastaan melodiat joiden koostumukset ovat liialti kaikumaisia jäänteitä verrattuna debyytin paikoitellen ankarankin kuuloisen ytimeen istutettujen synteettisten kauneuksien purkauksiin jotka onnistuivat luomaan montakin unohtumatonta hetkeä Destructive Forces albumilla ja muutenkin tämän jatko-albumin biittipolitiikkasta puuttuu täysin sellainen kaksin käsin rinnuksista kaappaava yllättävyys. Se pään sisällä vieläkin muistuttava tuntunoloinen hektisyys on myös kääntynyt itseään vastaan sillä nyt tuodaan esiin liian paljon vaisua kalastelua jolla kurkotetaan moneen eri suuntaa, Autechren abstraktimaisuudesta jopa kurkottaen syvemmälle EBM:n puskevasti toteutettuun tunnelmointiin että tässä alkaa herkeämättä miettimään pohjimmaista syytä albumin todellisesta luonteesta. Tämä passiivinen tunne alkaa myös näkymään vierailevat artistien panostuksissa sillä hekään eivät myöskään onnistu langettamaan toivottua tuoreutta tämän julkaisun ylle. Ontology ei suinkaan ole täysin tuhoon tuomittu yritys - albumin puolessa välissä nousevat esiin mm. "Empty Visions" sekä "Iinstincts" jotka muistuttavat ja onnistuvat herättämään jossain määrin ne fiilikset jota kohtasin debyytin aikana kun todistin ensimmäistä kertaa miten vaikuttavasti pienet, yhteensopivat komponentit voivat yhdessä nostattaa tunnelman todella korkealle. Hmmm... En tiedä mitä yritän edes sanoa. Ja niin siis kuinka paljon odotinkaan tältä julkaisulta? Niin paljon että tämä karvas pettymyksen tunne on lopulta sen verran sietämätön että kun luin levy-yhtiön kirjoittaman promotekstin, tästä hetkestä lähtien minä alan kyseenalaistamaan heidän jokaista sanaa. Tämä ei ole seuraava askel. Tämä on se epätoivottu askel taaksepäin. Kaikissa suhteissa. Nyt tämä on vain tyypillinen genren julkaisu josta tuntuisi puuttuvan se yhteen sitova elementti eli toisin sanoen kädessä on vain kasa irrallisia palasia joilla ei saa mitenkään luotua jatkuvuutta albumin keskuudessa. Joillekin se saattaa kelvata mutta minä odotin niin paljon enemmän tältä.

1 Comment »

  1. eskolaah said,

    Rough translation after a request.

    I would be lying horrible if i didn't claim that Anhedonia's (a.k.a. Vojtech Smetana) second release is one of the most anticipated releases in year 2009. I can only say on my behalf but this artist from Czech Republic delivered three years ago Destructive Forces which is one of these releases that managed to bring some newly awaken shining hope to the modern day of iDM where we are arguably experiencing end of slowly burning learning curve of this genre and he also archieved to continue succesfully where Gridlock left in 2003 by using same kind of methods to melt iDM, ambient and industrial to seamless waving mass. Music itself and cleverly used samples which hinted and created paranoid cold war atmosphere pushed the album to this point in today where it's still standing very high on my ranking list. Musically Ontology contains same elements what were used very elegently on debut release and this time he's clearly trying to raise the stakes by serving four different collaboration tunes which he wrote with guest artists. You can pretty much hear from the start in Ontology that there are plenty of attempts to up the ante and maybe that's the problem which starts to discharge the bitter taste little by little. The first thing which rubs on my skin is the melodies which consist too much of washed-out, echoed leftovers in contrast to debut albums harshly built environment where these synthetic beauties bursted and created many memorably moments in Destructive Forces. Beat politics is also clearly missing moments where it would suddenly grab your throat with two hands and pick you up. The hectic style which still reminds inside of my head has also turned againts itself because now Ontology brings too many reaching angles, from abstractly constructed style of Autechre to the far more deeply reaching and pounding feeling of EBM, so you start to wonder about the true meaning of the album and search its identity. This passive instinct also starts to unravel on tracks done with guest artists because they don't seem to bring any kind of freshness to the table. Ontology isn't doomed all the way down - halfway to the album (especially "Empty Visions" and "Iinstincts") you're being reminded and successfully wake the feelings which i personally encountered in Destructive Forces. It's these kind of moments where you see all the little consistent bits and pieces fit together and bring together uplifting tone which lifts you higher. Hmmmm... I don't know what i'm trying to say here. How much did i anticipate this release? In fact so much as this bitter, nasty disappointment of feeling is so unbearable that when i read the promo text, it created mistrust towards the label and from now on i'm starting to questionize every word they spill out for a release. This is not the next step. This is the unwanted step backwards. In every proportion. Now Ontology sounds like it is just another average release in this genre which is lacking the one important conclusive part that would bind all the tracks together and create continuum inside the album. I bet some people will say they're happy with current solution but i expected so much more.

Trackbacks

Leave a Comment