Seuraamus

Jotenkin on taas ollut sellainen avuton olo. Tarkoitan sitä että tuossa viime perjantaina eräs puhelu oli hyvinkin vaikeata kuunneltavaa. Hyvä ystäväni alkoi kertomaan elämästään laajemmalla/syvemmällä mittakaavalla ja siinä kolmen tunnin aikana käytiin laaja kirjo eri tunteita – naurusta itkemiseen. Mielipidettäni kysyttiin monestakin asiasta vaikka joistakin asioista minulla ei ole mainitsemisen arvoista kokemusta, yritin kuitenkin miettiä kaikkein loogisinta vaihtoehtoa. Avuton siis sen takia etten voinut muuta kuin tarjota sanani siitä että kaikki kyllä tulee muuttumaan parempaan suuntaan.

Se esitelty tietomäärä kutisti myös oman elämäni vähäpätöiseksi. Vittuako minä valitan jostain asiasta kun ystävälläni se on edelleenkin jatkuvaa kamppailua – rahan tai aiemmin elämässä tehtyjen päätösten suhteen. Toisaalta yksi keskustelun aihe herätti sen kysymyksen että olenko itse todellisuudessa purkanut omat pääni sisällä valloneet tuntemukset oikealla tavalla. Olen yksin läpikäynyt sairauteni jossa harva on vaivautunut kysymään että miltä minulta todellisuudessa tuntuu. Tässä tosiaankin alkaa pieni pelon tunne hiipimään tuonne niskan päälle että jossain vaiheessa elämässäni saattaa jokin arvaamaton tilanne tai eteen törmäävä elementti laukaista kaikki pelot ja pieneen tilaan sullotun raivon jonka jälkeen keräillään irtopalasia aiheuttamasta vahingosta.

Raivosta puheenollen. Yksi keskustelun aiheena oli minulle täysin tuntematon ihminen mutta sen kolmen tunnin jutustelun aikana teki parikin kertaa mieli että menisin mainitun ihmisen ovelle ja yksinkertaisesti vetäisin kunnolla olan takaa päin näköä. En ole väkivaltainen ihminen mutta sitä ihmittelen että miten tuollainen ihmiskunnan pohjasakka joka kusettaa lähiomaisia sekä muita lähelleen sattuvia ihmisiä, voi jatkaa tällaista ilman minkäänlaista kunnollista välienselvittelyä. Luulisi että joku olisi jossain vaiheessa mennyt katkomaan raajoja kyseiseltä ihmiseltä kun kyseessä on kymmenien tuhansien eurojen velkojen sysäämisestä niskaan. Sitä on meinaan pienemmästäkin syystä katkottu kaikki raajat ja minulla on yksi elävä esimerkki siitä. Enkä puhu yhdestä, kahdesta tai edes kolmesta eri henkilöstä jotka ovat joutuneet tähän ansaa. Uhrit, paikat, yritykset ja tekotavat tulivat tutuksi kun ystäväni avautui tästä. Harmi vaan etten voi mainita suoralta kädeltä kyseisen paskiaisen nimeä, sillä saisin todennäköisesti syytteet valehtelusta, kunnianloukkauksesta ja yms. Kaiken lisäksi hänen nykyinen muijansa saisi aihetta lähettämään sekopäisiä viestejä myös minulle.

Noh, nimi on pistetty muistiin ja pitäisiköhän tässä alkaa miettimään hakeutumista jääkiekon pariin.

Leave a Comment