“…sulla taitaa olla sitten hyvä päivä.”

Prodigy: Invaders Must Die Deluxe Box Set

Kieltämättä meikäläisen naamalta näkyy tällä hetkellä helvetinmoista tyytyväisyyttä. Deluxe pakki oli ilmestynyt työpaikan viereiseen postiin ja nyt kun viimeinkin pääsin töiden jälkeen kotiin ja koko päivän jatkuneen kovan polttelun jälkeen käsiksi itse lähetykseen, täytyy myöntää että avauksen jälkeen olin myyty mies. Taitaa mennä viime vuoden alkupuolelle kun viimeksi olin näin innoissani paketista joka on kääritty julkaisun ympärille. Löytyy CD, DVD, bonus CD sekä viisi oranssin väristä seiskatuumaista vinyyliä täydentämään kokonaisuutta. Fuck yeah! Enää ei kaduta yhtään että maksoin suolaisen hinnan tästä.

Seuraamus

Jotenkin on taas ollut sellainen avuton olo. Tarkoitan sitä että tuossa viime perjantaina eräs puhelu oli hyvinkin vaikeata kuunneltavaa. Hyvä ystäväni alkoi kertomaan elämästään laajemmalla/syvemmällä mittakaavalla ja siinä kolmen tunnin aikana käytiin laaja kirjo eri tunteita - naurusta itkemiseen. Mielipidettäni kysyttiin monestakin asiasta vaikka joistakin asioista minulla ei ole mainitsemisen arvoista kokemusta, yritin kuitenkin miettiä kaikkein loogisinta vaihtoehtoa. Avuton siis sen takia etten voinut muuta kuin tarjota sanani siitä että kaikki kyllä tulee muuttumaan parempaan suuntaan.

Se esitelty tietomäärä kutisti myös oman elämäni vähäpätöiseksi. Vittuako minä valitan jostain asiasta kun ystävälläni se on edelleenkin jatkuvaa kamppailua - rahan tai aiemmin elämässä tehtyjen päätösten suhteen. Toisaalta yksi keskustelun aihe herätti sen kysymyksen että olenko itse todellisuudessa purkanut omat pääni sisällä valloneet tuntemukset oikealla tavalla. Olen yksin läpikäynyt sairauteni jossa harva on vaivautunut kysymään että miltä minulta todellisuudessa tuntuu. Tässä tosiaankin alkaa pieni pelon tunne hiipimään tuonne niskan päälle että jossain vaiheessa elämässäni saattaa jokin arvaamaton tilanne tai eteen törmäävä elementti laukaista kaikki pelot ja pieneen tilaan sullotun raivon jonka jälkeen keräillään irtopalasia aiheuttamasta vahingosta.

Raivosta puheenollen. Yksi keskustelun aiheena oli minulle täysin tuntematon ihminen mutta sen kolmen tunnin jutustelun aikana teki parikin kertaa mieli että menisin mainitun ihmisen ovelle ja yksinkertaisesti vetäisin kunnolla olan takaa päin näköä. En ole väkivaltainen ihminen mutta sitä ihmittelen että miten tuollainen ihmiskunnan pohjasakka joka kusettaa lähiomaisia sekä muita lähelleen sattuvia ihmisiä, voi jatkaa tällaista ilman minkäänlaista kunnollista välienselvittelyä. Luulisi että joku olisi jossain vaiheessa mennyt katkomaan raajoja kyseiseltä ihmiseltä kun kyseessä on kymmenien tuhansien eurojen velkojen sysäämisestä niskaan. Sitä on meinaan pienemmästäkin syystä katkottu kaikki raajat ja minulla on yksi elävä esimerkki siitä. Enkä puhu yhdestä, kahdesta tai edes kolmesta eri henkilöstä jotka ovat joutuneet tähän ansaa. Uhrit, paikat, yritykset ja tekotavat tulivat tutuksi kun ystäväni avautui tästä. Harmi vaan etten voi mainita suoralta kädeltä kyseisen paskiaisen nimeä, sillä saisin todennäköisesti syytteet valehtelusta, kunnianloukkauksesta ja yms. Kaiken lisäksi hänen nykyinen muijansa saisi aihetta lähettämään sekopäisiä viestejä myös minulle.

Noh, nimi on pistetty muistiin ja pitäisiköhän tässä alkaa miettimään hakeutumista jääkiekon pariin.

Kuolleen kukan nimi

Tuossa pari päivää sitten luin Kotiteollisuuden uuden albumin arvostelua. Kirjoittaja aloitti tekstin että tietyt orkesterit tekevät sitä yhtä ja samaa levyä vuodesta toiseen jossa junanraiteilla kulkeva mentaliteetti voi jatkua jopa vuosikymmeniä. Joillakin se toimii ja jotkut piruparat ovat unohtaneet täysin kokeilunhakuisuuden. Onhan se myöskin tuottajastakin kiinni - varsinkin jos on sellainen "jaahas, lähdetäänpäs studiolle ja vedetään sitä samaa mitä ollaan aina vedetty" asenne päällä. Ehkäpä sitä hieman itselleen valehdelleen ajatellaan myös että kun toimiva resepti on löytynyt, niin miksi vaihtaa. Tekstissä myös mainittiin Kotiteollisuuden vuoden 2002 albumi, "Kuolleen kukan nimi" jossa yhdyn siihen mainittuun mielipiteeseen että se on ehdottomasti Kotiteollisuuden uran huipentuma ja sen jälkeen ollaan toistettu hiilipaperikopioita. No mut pointti on se että kun luin tuota arvostelua, heti tuli sellainen fiilis että on pakko kuunnella kyseinen julkaisu koska en edes muista milloin viimeksi olen pistänyt kyseisen levyn soittimeen.

Ja tulos on? Kyllä se albumi edelleen vuoden, ehkäpä parin hiljaiselon jälkeenkin kuulostaa mahtavalta. Ne riffit, koukut ja se miten albumi huipentuu lopussa pelottavasti maalailevaan ja tunnelmalliseen "Satu peikoista" kappaleeseen. Ehkäpä Kotiteollisuus ottaa joskus itseään niskastaan kiinni ja lähtee taas kokeilemaan uusia uria. No mut, sitä ennen meillä on kuitenkin aina "Kuolleen kukan nimi".

I also got the omen

Omen 12

Tänään postiin oli ilmestynyt tämän vinyylin lisäksi myös CD-single tästä samaisesta kappaleesta ja juuri äsken lukaisin myös sähköpostini jossa eräässä viestissä ilmoitetttiin että "Invaders Must Dien" Deluxe Box Set on matkalla Britteinsaarilta. Tässä voi siis alkaa hieromaan karvaisia käsiä yhteen. Okei, myönnän. Olen jo hieman ennakkoon tutustunut uuteen "Invaders Must Die" albumiin ja tämä pieni pintaraapaisu on jo aiheuttanut pientä kaksijakoisuutta omaan ymmärrykseen kyseisestä julkaisusta. Noh, odotetaan kunnes itse levy on kädessä ja aletaan vasta sitten tosissaan purkamaan pään sisältä sitä paskan tärkeää mielipidettä.

I got the poison

Poison 12

Töihin on palattu, tosin ei ihan täysin olla 100% mut' kuitenkin viikon ensimmäinen päivä on hyvä päättää samaisena päivänä saapuneen vinyylin kuunteluun (tietenkin kuulokkeiden kautta ja pelkät kalsarit jalassa). Tällä kertaa Prodigyn kovaksi keitetty ja klassinen single "Poison" muistuttaa niistä hyvistä ajoista jolloin puskettiin tuoretta tavaraa. This was a good day.

Escape From City 17 – Episode One

Directed by The Purchase Brothers, The Escape From City 17 short film series is an adaptation based on the Half-Life computer game saga by Valve Corporation. Originally envisioned as a project to test out numerous post production techniques, as well as a spec commercial, it ballooned into a multi part series. Filmed guerilla style with no money, no time, no crew, no script, the first two episodes were made from beginning to end on a budget of $500.

Ja silti näyttää helvetin vakuuttavalta. Tahtoo lisää ja perkele, noiden kyttien kuolon korinat saa jo miltei sormenpäät etenemään kohti WASD-näppäimiä ja pelaamaan tätä peliä uudestaan lävitse.

About Filth and more

I think good music has got to kick the shit out of you unless you're listening to Burt Bacharach eating Valium and Doritos all the way on the floor to the point where you are so lethargic you slide off the sofa.

[...]

It's an acid album in a new way. I love it. It has really great titles on it like Kimberly Clarke and Deep Dicking. I'm running my 303s through distortion boxes. It's filthiness to the nth degree.

» Aaron Funk @ Uptown Magazine

Denez Prigent & Lisa Gerrard: Gortoz A Ran (J’attends)

Kerta kaikkiaan ilmoja keuhkoista imevä ja muutenkin ajan pysäyttävä tuotos. Jälleen hakkaan itseäni takaraivoon kun en ole saanut hoidettua sellaista pientä asiaa kuin ostaisin viimeinkin tämän Black Hawk Downin soundtrackin itselleni.

Filth / Horsey Noises

Alkaa pientä informaatiota tulla esiin Aaron Funkin tämän vuoden suunnitelmista. Uusi biisikin on uploadattu viemäristöön.

FilthArtists: Venetian Snares
Title: Filth
Label / Cat.#: Planet-Mu / ZIQ222
Format: CD / 2x12"
Released: Apr 20, 2009

Tracklisting:

01. Deep Dicking
02. Crashing The Yogurt Truck
03. Labia
04. Mongoloid Alien
05. Chainsaw Fellatio
06. Kimberly Clark
07. Calvin Kleining
08. Kakarookee Hates Me
09. Splooj Guzzlers
10. Pussy Skull

Horsey NoisesArtists: Venetian Snares
Title: Horsey Noises
Label / Cat.#: Planet-Mu / ZIQ233
Format: CD / 12"
Released: Jun 1, 2009

Tracklisting:

01. Horsey Noises
02. Horsey Vag Island
03. Pig Dync
04. Horsey Noisers

Latest stupid piece of shit