One more time

The Dark Knight

Oli kieltämättä sellainen kyselevä fiilis tyyliin "mitä vittua minä olen nyt oikein tilannut" kun äimistelin tänään postilaatikossa ollutta jättimäistä lähetystä. Amazonilta tullut paketti ei siis voinut olla muu kuin 'rahat pois tyhmiltä' eli collectors edition painos The Dark Knightin soundtrackista sisältäen 44-sivuisen kirjasen sekä lisäten toisen CD:n kokonaisuuteen mukaan. Pistin ihan piruuttani viereen normaalin digipakin jotta voitte huomata eron koossa. Nyt on vaan sellainen dilemma että mihin helvettiin minä pistän tämän kun levyhyllyssä ei ole enää oikein tilaa noin isoille julkaisuille.

SAW V

Ohjaus: David Hackl
Käsikirjoitus: Patrick Melton, Marcus Dunstan
IMDB: SAW V (2008)

Tämän sarjan viidennes osa jatkuu suoraan siitä mihin SAW IV:n juonenkäänteet lopulta johdattelivat. FBI:n agentti Hoffman on ainoa eloonjäänyt, tai näin hän olettaa. Kuten muistamme, SAW IV onnistui lopulta paljastamaan että hän on myös Jigsawin kauan piilossa pysytellyt apulainen ja luotuaan ansat joista ei pitäisi olla juurikaan minkäänlaista mahdollisuutta päästä elossa pakoon mutta kuitenkin myös agentti Strahm onnistui selviytymään henkilökohtaisesti hänelle räätälöidystä ansasta. Näistä puitteista siis lähtee tämänkertainen ajojahti. Selviydyttyään kuolettavasta koettelemuksesta, agentti Strahmin mieltä alkaa vahvasti vaivaamaan se että miten ihmeessä Hoffman selviytyi Jigsawin pelistä ilman minkäänlaista naarmua. Kissa ja hiiri leikki käynnistyy kun Hoffman yrittää johdatella kaikki viitteet Strahmin syyllisyydestä Jigsaw murhiin ja samaan aikaan Strahm yrittää löytää tarvittavat kytkökset ja todisteet siihen että Hoffman on kuin onkin Jigsawin apulainen.

SAW IV onnistui lopulta pyrkimyksissään olla mukaansa tempaava ja katsojan aisteja harhauttava tapaus mutta tämä viides osa oli jo niin groteskia masturbaatiota ettei tästä saanut edes minkäänlaista tyydytystä. Kokonaisuudessaan elokuva on siis kahden eri osasen epämuodostunut yhteenteippaus - toisella puolella vaakaa heiluu vanhojen tapahtumien uudelleenkertaamista jossa Jigsawin läsnäolo on kuihtunut mitättömäksi ja toisessa päässä esiintyy taustalla pyörivä viiden hengen ryhmäpeli joka pahimmillaan tuntuu roikkuvan loppuun asti täysin irrallisena palasena. Toisin sanoen SAW V yrittää epätoivoisesti liittää Hoffmanin läsnäolon neljään edellisen leffaan jättäen kuitenkin taakseensa sekavan ja epäuskottavan tapahtumaketjun. Jopa elokuvan trademark eli mieltä sorkkiva loppukohtaus oli ennalta-arvattava jättäen vielä pahemman maun suuhun. Sarjan fanina tämä oli siis pahimman luokan pettymys jota kuitenkin osasi odottaa jossain vaiheessa tulevan. Ensimmäinen SAW on edelleenkin se mestariteos jota mitkään miljoonan budjetin omaavat jatko-osat eivät tule koskaan ohittamaan.

Totuus pilkistää esiin

...eivät huumeiden käyttäjätkään valita myyjille että heidän tuotteet maksavat liikaa.

Tuon toteamuksen ironia on siinä että sen sanoi henkilö jolla tiedetään olevan ongelmia mutta hän ei itse uskalla myöntää sitä. Ehdin jo pidemmän aikaa olla sellaisessa tilassa jossa lukee "act like normal/business as usual" mutta silmäparien alaisuudessa ollut henkilö itsessään yllättäen muistutti miksi ja miten meidänkin oma asenne on muuttunut häntä kohtaan. Ikävä totuus on myöskin se että joku päivä tämä koko paska tulee räjähtämään silmille ja sitten on vaikea selittää miksi me ei tehty mitään. Mutta kuten elämä yleensä onkin, se ei ole helppoa.

Vittuako minä tässä alan hiuksia repimään irti päästäni. Kuten olen aina sanonut, kaikki lähtee ensimmäisenä omasta tahdosta. Kukaan ei pakota. Ihminen itse päättää lähteä siihen oravanpyörään ja jos hän ei myöskään tajua omaa virhettään, auttaminen on vaikeaa.

  • Vuosi 2009 tarjoaa heti alkuunsa uutta tavaraa itävaltalaiselta Photophobilta, tällä kertaa julkaisu nimeltään Memplex. (04/01/09 - 1  # )

(Untitled)

Tälläistä päivää en muista tapahtuneen moneen, moneen vuoteen. Nimittäin olin selvinpäin uutenavuotena. Ei siinä etteikö alkoholia olisi ollut, mutta jotenkin tällä kertaa ei vaan ollut minkäänlaista halua ja mieltä sekoittaa päätä ja turruttaa itseäni siinä samalla. Kun joulupäivänkin vietti paskassa olotilassa pelkkiä elokuvia katsellessa, sitä taas onnistui herättämään ne ajatukset että miksi minä teen tätä itselleni. Huonot tekosyyt eivät kata huonoa olotilaa millään tavalla. Eikä sekään ollut ensimmäinen kerta kuluneella vuonna kun olin löytänyt itseni samojen kysymysten ääreltä, mutta siitä pyrin kirjoittamaan joskus paremmalla ajalla.

Muutenkin eilinen oli taas niitä harvinaisempia koko päivän kestäviä hyviä päiviä. Edellisenä vuorokautena ja sanoisinko jopa että viimeinkin postilaatikkoon saapui yhden frendin joululahja Amerikan mantereelta jonka pääsin toimittamaan henk.kohtaisesti. Ja se reaktio joka syntyi kun annoin sen lahjan - hyvä ettei hän hyppinyt seinille kun oli niin innoissaan. On sanomattakin selvää että kyllähän se kummankin mieltä kirkasti varsinkin kun meillä kummallakin ne on omat ongelmat joiden kanssa kamppaillaan päivittäin ja tällaiset pienet hetket pyyhkäisevät ne kaikki pois mielestä. Edes pariksi tunniksi.

No mut, nyt on vuosi 2009. Jos kaikki loksahtaa paikoilleen, tämä vuosi pitäisi tarjota mielenkiintoisia suunnan muutoksia mutta niistäkin sitten avaudun paremmalla ajalla.