Rikki

Seison vessassa nojautuen lavuaariin ja tuijottaen omaa peilikuvaa.

Kasvoiltani näkyy että olen väsynyt, turhautunut ja suorastaan pinnistelen etten löisi peiliä rikki nyrkilläni. Tämä hiljaisuus tekee tästä vieläkin pahemman asian sillä en tiedä onko vika todellisuudessa minussa vai jossain muussa.

Olen kuitenkin selkeästi muuttumassa näkymättömäksi. Kaikki kontaktimuodot langattomista viestimistä tekstien kirjoittamiseen eivät tunnu menevän perille. Kuitenkin tunnen kuinka nimeäni kutsutaan ja aina kun käännän päätäni, se on pelkkä katoava varjo.

Minä en enää jaksa tätä sanojen ylösalaisin kääntämistä jos ne ei alunperin merkitse mitään. Minulle on henkilökohtaisesti tärkeää pitää kiinni omista lupauksistaan. Jos ihminen ei pysty lunastamaan omia sanomisiaan, mikä se tekee hänestä?

Tiedän vastauksen mutta en tohdi sanoa sitä ääneen. Kun rikkinäiselle ihmiselle luvataan liiankin paljon, pettymyksen tunnetta on huomattavasti raskaampi purkaa ja luottamus muihin kutistuu entisestään. Jatkuva väisteleminen vain kasvattaa kuilua ja minä en enää tiedä mikä oli totta, mikä oli puhdasta valhetta.

Minä en kerta kaikkiaan jaksa toista kertaa tätä samaa bullshittiä.

Leave a Comment