UNKLE, here we go again and in redux style

End Titles... ReduxOn 15th December, UNKLE will release 'End Titles... Redux' as a limited collector's edition of 3000 CDs that will only be available via UNKLE.com. This will also be available digitally from the 14th of December. The release will feature seven re-interpreted tracks from the album 'End Titles... Stories For Film', two new tracks and 'Trouble in Paradise (Variation on a Theme)'. The exclusive package is a 6 panel soft-pack with a 12 page booklet with images by Robert Del Naja.

UNKLE has always worked with classical musicians. In the last four years this has happened more frequently. For 'End Titles... Redux' UNKLE felt there was an opportunity to further work with the orchestral parts of 'End Titles... Stories For Film' by adding new arrangements and remixing to allow a more ambient sound to come through. This has resulted in a predominantly classical body of work.

Tracklisting:

01. When Once It Was
02. Cut Me Loose (Redux)
03. Can't Hurt (Redux)
04. Against The Grain (Redux)
05. 24 Frames (Redux)
06. A Perfect Storm
07. Heaven (Redux)
08. Nocturnal (Redux)
09. Clouds (Redux)
10. Trouble In Paradise (Variation on a Theme)

» UNKLE @ Myspace
» Ennakkotilaus @ UNKLE Shop

Niinpä tietysti... moneskohan kerta tämäkin on viimeisen vuoden aikana. Noh, kortti vinkumaan heti kun tuote on ennakkotilattavissa. Olihan kyseinen julkaisu mahtava paketti joten uskoisin että tämä uudelleen muokattu versiokin pitäisi olla vähintäänkin mielenkiintoinen.

Lääkitsen siis jo itseäni

Baltimorelaisen lääketieteellisen korkeakoulun tutkijat havaitsivat, että kun ihminen kuuntelee lempimusiikkiaan, hänen verisuonensa laajenevat samaan tapaan kuin nauraessa tai verisuonilääkityksen myötä. Kun verisuonet avautuvat, veri virtaa esteettä eikä esimerkiksi sydänkohtauksia ja veritulppia aiheuttavia tukoksia pääse syntymään.

» YLE.fi

Ilmainen dj-miksaus Amon Tobinilta

Amon Tobin: Foley Room Recorded Live In Brussels

"F*** visuals we're sinking every last penny into the sound system!" - Amon Tobin

Back in early 2007 Amon Tobin released his latest full length album titled Foley Room and put together a tour focusing on the sound and the music, rather then thinking too much about lights, projections and stage antics. After all, this is music.

It's about the sound and the shared experience of being immersed in waves of bass while dissonant collections of rhythm and melody move, confuse, annoy you a bit then move you again. a passionate affair this recording is an attempt to capture not just the music but the atmosphere of the show as a whole.

The long awaited, full-length, official recording of the legendary 2007 Foley Room tour is finally available at www.amontobin.com! Recorded by Studio Brussels at the world famous AB theatre in Belgium - which arguably has the best sound system in Europe. After months of back and forth and despite everyone’s best efforts the mix was in danger of being edited into the ground to accommodate big labels and publishers. Rather than release a compromised version commercially, the decision was made to give it away for free instead. you can download the mix as it was intended to be heard along with the full digital booklet at www.amontobin.com.

That's right, we could have sold you half of it, but instead we are giving you all of it, for free!

Addiktioni 45/08

The Chemical Brothers: Brotherhood (Deluxe Edition) (2008) Exit Planet Dust (1995)

The Chemical Brothers: Brotherhood (Deluxe Edition) Taidanpa poiketa jollain tapaa rutiinistani. Normaalisti kirjoittaisin viikon aikana postiluukkuun kolahtaneesta levystä miltei intohimoisen nuoleskelevaan sävyyn, mutta todellisuuden ruma nyrkki iski tällä kertaa päin näköä. Tämä äskettäin julkaistu Tom Rowlandsin ja Ed Simonsin luotsaaman The Chemical Brothersin uraa summaava kokoelma Brotherhood on ensimmäisen CD:n myötä sellaista ylivuotavaa schaissea että taas nähdään, ehkäpä liiankin selkeästi miten jälleen julkaistaan markkinamiesten sanelemaa uudelleenkierrätystä. Unohtuiko joku siis kertoa tälle välähtävän idean isälle levy-yhtiön sisällä että The Chemical Brothers julkaisi vasta viisi vuotta sitten mittavan kokoelman urastaan eli tämä "tyhmennetty" painos ei tarjoa juurikaan mitään mullistavaa. Päinvastoin. Vuoden 2003 jälkeiset singlet kaivertavat syvempää koloa aivojen etulohkoon jonka myötä pää alkaa halkeilemaan sen merkiksi että ettei tässä enää miltei löydä minkäänlaista halua kuunnella koko orkesteria. Kokoelman toinen puolisko on pidempään roikkuneille faneille juuri ja juuri sellainen ostokynnyksen ylittävä herätys - The Chemical Brothersin white label testipainokset tulevista tuotoksistaan eli Electronic Battle Weapon numerosta yhdestä kymmeneen on nyt viimeinkin saatu kasattua yhdelle CD:llä mutta ei nämäkään onnistu pelastamaan The Chemical Brothersia siltä toteamukselta että heidän maaginen kirjoituskynä alkoi tylsistymään kolmannen albumin myötä jonka huomasi myös siitä ettei singlen b-puoliltakaan löytynyt minkäänlaisia piilotettuja helmiä. Minun viestini on siis se että unohtakaa nämä sensaatiota hakevat ja orkesterin tuotantoa hyppivästi edestakaisin leikkaavat kokoelmat sillä monissa tapauksissa tällaiset yhteen pakettiin ängetyt singleista koostuva kokoelma kertovat vain pintapuolisesti mistä orkesterista on todellisuudessa kyse.

The Chemical Brothers: Exit Planet Dust Joten haluankin mielummin hakeutua The Chemical Brothersin innovatiivisimman julkaisun pariin, nimittäin heidän vuoden 1995 debyyttiin Exit Planet Dust. Jos minun pitäisi jollakin tapaa kuvailla Exit Planet Dustia, ensimmäiset sanat olisivat varmaan että tämä on yksi 90-luvun parhaimmista elektronisen musiikin albumeista. Nyt eläessämme vuotta 2008, toisin sanoen kolmetoista vuotta myöhemmin tuntemus albumin voimakkuudesta vain vahvistuu enemmän kun palasin tämän pariin määrätietoisemmalla asenteella. Parhaimmillaan Exit Planet Dust on SE albumi joka määrittelee The Chemical Brothersin todellisen luonteen ja asenteen. Tämä viime vuosien kaupalliseen päin nojautuvat tuotokset ovat vain niin kuvottavaa kuuntelijan aliarvioimista että niissä ovat kaukana todellinen innovativiisuus, vallitseva tunnelma raa'asti tarjoiltuna sekä se massiivisuutta ympärille levittävä tunne äänivallissa joka pistää kuuntelijan liikehtimään ja haluamaan pakonomaisesti lisää. Levyn aloittavat "Leave Home" ja "In Dust We Trust" ovat juuri näitä paljon puhuttuja malliesimerkkejä kuuntelijan haltuunottamisesta jossa varsinkin matalalta iskostuva ja luotaavasti ilmassa värisevä basso yhdistettynä tasaisella ryöpyllä biittejä sylkevään tykistöön sekä syntikoiden huutavasti repivään lataukseen jotka luovat yhteyttä kohti valtaväylää joka odottaa albumin myöhäisemmässä vaiheessa. Kuitenkin miltei alusta lähtien Exit Planet Dust on yllätyksiä täynnä joiden tarkoituksena on herätellä kuuntelija siihen ajatukseen miten monipuolinen The Chemical Brothers parhaimpina päivinä oli. Edetessämme albumin miellyttävästi koostetusssa biisirakenteessa, kolmantena vuorossa on live-versio "Song To The Sirens" kappaleesta joka on alunperin myöskin tämän duon ensimmäinen työ vuodelta 1992 kun he vielä käyttivät nimeä The Dust Brothers. Sämplätty Dead Can Dance vokaali käänteisenä versiona kuulostaa hyvinkin seireenimäisen korruptoivalta ja kun suoraan takapuskuriin kiinni miksattu "Three Little Birdies Down Beats" aloittaa hommansa sähäkällä acid-kylvyllään, The Chemical Brothers on alkanut muokkaamaan ja astuttamaan soundiaan kohti 4/4 maailmaa jonka sireenimäinen kierrätys suorastaan elävöityy hymniksi jonka palvojat uskovat ettei huomisella ole jälleen mitään merkitystä. Salamahyökkäyksenä toimiva "Fucked Up Beats" on lyhyt, puolentoista minuutin hard-as-nails asenteella koostettu breakbeat jyrä joka kuitenkin ajaa asiansa seiniä kaatavalla tyylillään jättäen vain hävitystä ja tomua taakseensa kunnes "Chemical Beats" jatkaa taas siitä mihin alun myötäilevällä linjalla hipovasti syöksyttiin: BRING THE FUCKING NOISE! Eli volyymit kaakkoon ja nautitaan siitä kun The Chemical Brothers tarjoilee äpärämäisesti puuroutunutta näkemystä acid-virtauksesta joka suorastaan käristää aivojen synapseja nopeasti loppuun.

Levyn puoliväli on jo ohitettu ja tässä vaiheessa rauhallisemmat häivähdykset dubin, ambientin ja trip-hopin saralta alkavat ottamaan isompaa jalansijaa levyn äänimaailmassa ja sen purkamisen aloittaa "Chico's Groove" jonka seksikäs, muotoja myötäileva kosketus suorastaan piirtää kohovia ääriviivoja horisontissa jotka venyvät, taipuvat ja muuttavat jatkuvasti muotojaan. "One Too Many Mornings", kuten titteli varovaisen hennosti vihjailee, on just sellainen kohti auringon nousua tuijottava ja jumiuttava kokemus. Väsynyt mieli hakeutuu jonkinlaiseen kiinteään pisteeseen johon tarttua vielä viimeisillä voimillaan. "Playground For A Wedgeless Firm" on nyt jälkikäteen helppo ristiviitata heidän urallaan ensimmäiseksi kipinäksi psykedeelisesti viriteltyyn kokemukseen joka sitten suorastaan räjähti ennennäkemättömiin lukemiin ja monimuotoiseksi orgasmiksi nimeltään "The Private Psychedelic Reel" heidän heidän seuraavalla julkaisullaan. Vaikka Exit Planet Dust on pääasiallisesti instrumentaalityö, albumilta löytyy myös kaksi vierailevien vokaalien kanssa tehty yhteistyötä jotka antavat lisää elävyyttä lainatessaan ääntänsä The Chemical Brothersin konemaisesti tuotettuun visioon. Ensimmäinen näistä on levyn loppupuolella kuultava ja singlenäkin julkaistu "Life Is Sweet", jolla esiintyy The Charlatansin Tim Burgess, yhä edelleenkin jatkaa The Chemical Brothersin riipaisevaa kykyä jalostaa biitti sekä kokovaltaista tuotantopuoltaan ennenkuulumattomalla tavalla ja samalla jättäen tunnistettavat pulssimaiset jäljet vuodesta 1995. Julkaisu on aina hyvä jättää sellaiseen tunnelataukseen jossa ei jää enää mitään epäselvyyksiä. Albumin viimeistelevä teos eli Beth Ortonin haikeasti mutta kuitenkin eläväisesti tulkittu "Alive Alone" on downtempon alaisuuteen käärittynä se erinomainen viimeistely - leikkausinstrumentin tarkasti kurveissaan pitävän kyydityksen jälkeen on hyvä antaa tilaa hengittää. Kunnes uusintakierros alkaa...

Exit Planet Dust on 49 minuuttia säihkyvästi heijastuva timantti - siis täydellinen jonka raivokkaasti toteutetussa soundeissa on tuhdisti jämäkkyyttä mutta kuitenkin osaa kurkottaa kohti tasoittavaa tunnelmaa jolta löytyy pehmeä, humaanimaisempi puoli. Toisin sanoen kaaosmaista breakbeattia, sykkivästi mukaansa tempaavaa big beattia sekä persoonallisesti tuotettua trip-hopia jonka myötä albumi on kokonaisuudessaan jännittävästi sekoitettu tulisen väkevä cocktail jonka pariin vetäytyy yhä näiden vuosienkin jälkeen enemmän kuin mielellään. Exit Planet Dust on myöskin selkeästi king of the hill tyylinen julkaisu duon uralla jota he eivät tule koskaan ylittämään ja sen nyt viimeinkin ymmärtää kun katsoo ja kuuntelee mitä he ovat julkaisseet viime vuosina.

Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi

En muutenkaan ole minkäänlainen kauhupelien ystävä. Toisin sanoen inventaario nysväykset ja pelin tallentaminen vain tietyssä pisteessä tyylin Resident Evil on kieltämättä iso turn off meikäläiselle mutta tässä Dead Space pelissa on sitä jotain. Ehkäpä se on Event Horizonista vahvasti lainailtu juoni tai ehkäpä se on siinä ettei tämä tunnu niin "hirveältä" kuin pitäisi. Tokihan siinä on koko ajan sormi liipaisimella kun etenee synkissä, jatkuvasti ääntä pitävissä käytävillä mutta sitten kun aluksen kuolleet ja uudestaan henkiin herännyt miehistö alkaa marssia kohti pelaaja, itselläni ainakin repeää riemu. Nimittäin en muista milloin viimeksi on ollut näin hauskaa pelissa jossa tarkoituksena on ampua hirviöiltä jäsenet irti sillä osuma keskelle kehoa ei tee minkäänlaista tuhoa. Toisin sanoen Dead Space osaa koukuttaa oikealla tavalla myös sellaisia jotka eivät normaalisti pelaa kauhupeleja.

Invaders must die

Lisää infoa Prodigyn tulevasta albumista:

Invaders Must DieTHE ALBUM IS DONE. It is called INVADERS MUST DIE as you probably know by now. 11 tracks. Its a band album mostly so we can play all the tunes live if we want. Didnt want to have any guest vocalists on this record even though we did do 3 collabs but they didnt feel part of this record -- they may come out later. Dave Grohl plays on "Run with the wolves". He approached me and we pulled that tune out the bag at last minute, fast ferocious tune with evil big electronic riff with Keef on vocals. I also got James from 'Does It Offend You, Yeah?' in to do a bit of additional production on a couple of tunes. "Warriors dance" is on there sounding massive in its final form. Got lots of other beats and pieces left over including a couple of live tunes i know people buzz off so the plan is to put that shit onto an additional disc that will be part of a box set or deluxe - not sure yet but those beats that didnt make the main album need to break out.

» Liam H. @ Prodigy Myspace

"Invaders Must Die" on myös ennakkotilattavissa. Ching-ching...

Uutta Prodigya ensi vuonna

Tällainen viesti pamahti sähköpostiin:

It's the news we have all been waiting for. We can now tell you the new album is called "Invaders Must Die" and will be released on The Prodigy's imprint, Take Me To The Hospital, through Cooking Vinyl, on March 2nd. Liam Howlett, Keith Flint and Maxim all feature on the album, which is the first time since the release of Fat Of The Land in 1997. The result is back to their bone shaking best, a collision of old skool rave noise with the stratospheric limits of new technology.

Jos muukin materiaali on yhtä hyvää kuin Warriors Dance, tässähän voi jo alkaa hieromaan karvaisia käsiään yhteen. Hieman poliittiselta haiskahtava titteli näinä päivinä mutta sen näkee sitten mikä on albumin todellinen idea.