Invaders… what??

Tämäkö tosiaan on Prodigyn paluu single? Heikko päänavaus jos minulta kysytään.

The feeling?

It's like you were promised for full body blowjob but all you got was being chewed up and spitted out...

Alkaa pikkuhiljaa hajoamaan pää. Toisin sanoen oli virhe lähteä vaihtamaan eilinen vapaapäivä työpäiväksi.

  • To celebrate the imminent arrival of the new album “Invaders Must Die”, The Prodigy are giving away an edit of the eponymous single exclusively on theprodigy.com. You can watch the “Invaders Must Die” video on theprodigy.com from 12 noon on Fri Wed 28th. (27/11/08 - 0  # )

Jaa niin miten niin minä olen hullaantunut tähän?

Dead Space

Joskus käy näin kun ei vaan saan tarpeeksi jostain asiasta (taitaa olla muutenkin tämän viikon teema mutta siitä myöhemmin lisää). Ei siinä mitään. Hyvä pelihän se toistaiseksi on ollut tarjoten kauhua, virnistystä ja parhaimmillaan naurunremakkaa sekä heilauttaen takaisin punteissa tutisevaan atmosfääriin. Harmi vaan ettei ole ollut yli viikkoon juurikaan aikaa vaellella Ishimuran synkillä ja sitäkin enemmän painostavilla käytävillä.

Niin mitä tässä on tullut hankittua? Viime viikolla britteinsaarilta tuli Dead Space: Downfall DVD joka kertoo planeetanmurtaja luokan aluksen eli juuri tämän kolme kilometria pitkän Ishimuran kohtalokkaan tarinan juuri ennenkuin pelaaja itse astuu sinne. Totta puhuen, DVD oli hieman laiskasti koostettu animaatio jossa vain vahvistettiin ne samaiset asiat mitä pelin aikana on tullut nähtyä logien kautta (kuten esim. kapteenin kohtalo). Mutta tänään amerikan mantereelta saapui sitäkin mielenkiintoisempi paketti. Kovakantiseen paketoitu kuusi osainen sarjakuva kertoo taasen hyvinkin perusteellisesti ja värikkäästi mitä planeetan pinnalla eli Aegis VII kolonnalle tapahtui. Oudon markerin löytö ja miten tämä alkaa vaikuttamaan heti ihmisten käyttäytymisessä. Planeetalla olevilla on joko vaikeuksia saada nukuttua tai näkevät jatkuvasti painajaisia - toisin sanoen ihmisten psyykkeet ovat murtumispisteessä ja se alkaa näkymään myös tilastoissa sekä ruumispussien määrissä. Unitology uskontolahkon ja sitä seuraavien fanaattisten ihmisten päätökset sekä toimintatavat pistävät rattaat pyörimään joka väistämättä luovat ainoan mahdollisen tuloksen. Lopullista sinettiä katastrofille joka vain odottaa tapahtumistaan. Toisin kuin DVD:llä tarjoiltu animaatio, sarjakuva itsessään on hyvin kirjoitettu ja persoonallisesti piirretty joka erityisesti osaa luoda vakuuttavan väylän itse pelin tapahtumiin.

Tämäkin kelpaisi tällä hetkellä

Ike Turner

  • Jos suomalainen Älymystö ja heidän industrial/drone/noise/whatnot pauketta sisältävä albumi “Atomgrad” onnistui jäämään pimentoon tuossa pari-kolme vuotta sitten, nou hätä. Kaverit ovat juuri pistäneet albumin ilmaiseen jakeluun joten nyt olisi viimeinkin oiva aika muidenkin tutustua tähän erinomaiseen julkaisuun. (23/11/08 - 1  # )

The Wrestler

Vakuuttavan oloinen traileri ja muutama tutunnäköinen kaverikin näyttäytyy.

Quantum Of Solace

Quantum Of SolaceOhjaus: Marc Forster
Käsikirjoitus: Paul Haggis, Neal Purvis, Robert Wade
IMDB: Quantum Of Solace (2008)

Quantum Of Solace jatkuu suoraan siitä mihin edellinen Bond-leffa Casino Royale jäi. James Bondin jääkylmää sydäntä sulattanut Vesper on kuollut jonka myötä Bond etsii syitä ja seurauksia tälle tragedialle sekä luottamuksen pettämiselle. Quantum Of Solacen käynnistyessään, koston kierre on siis vasta alkutekijöissään sillä MI6:lla ei ole ymmärrystä että minkälaisen organisaation kanssa he ovat todellisuudessa tekemisissä ja Bondin vakaa suuntavaisto on ainoa asia joka johdattelee heidät oikeille jäljille. Edellisen leffan aikoihin James Bond oli juuri saanut tuplanolla statuksen ylleensä eli jonkinsortin märkäkorvana aloiteltiin tässä vaativassa hommassa joka erityisesti näkyi siinä että mies oli suorastaan kylmä, tunteeton paskiainen jonka arvaamaton luonne aiheutti jatkuvaa närää esimiesten riveissä ja nyt Quantum Of Solacen myötä huippuagentin listaan voidaan lisätä sadistisuus jota värittää erittäin määrätietoinen asenne. Ja niin mitkä tärkeät johtolangat? Kuolleilta ei kannata edes kysyä ja elävänä nekin tunnustavat heikosti. Kuitenkin tilanteiden uudelleenarvointi ja täydellinen haltuunottaminen vie Bondin suoraan Bolivian valtataistelun keskelle jossa tämän mystinen Quantum-järjestö yrittää ottaa yksi tulevaisuuden tärkeimmistä luonnonresursseista haltuunsa kalliilla hinnalla.

Itselleäni ei ollut juurikaan minkäänlaisia odotuksia elokuvan suhteen, kiitos vaan erilaisten arvostelijoiden jotka joko ylipäätänsä haukkuivat tämän tekeleen tai se yksi henkilö joka jopa kehui tätä. Ristiriitaista sanomaa saatiin siis ennen henk.kohtaista kokemusta. Myönnän toki että elokuvan alkutunnari on sarjan historiassa yksi paskimpia räpellyksiä joten ehkäpä sen takia osa arvostelijoista käyttäytyivät kuin olisivat saaneet kuvaruudulta hiekkaa vaginaansa sillä kun alkutektit oli ohitettu, sitten alkoi tapahtumaan sellaisella vyörytyksellä joka suorastaan naulitsee jälleen leffateatterin pimeydessä olevaan penkkiin kiinni. Yllättävä petos, lisää vaarallisia ajojahteja, Bondin kyseenalaiset ratkaisut joka aiheuttaa luottamuksen puutetta ylemmällä taholla mikä tietenkin pistää taas kapuloita rattaisiin ja lopulta Bond löytää taas itsensä miltei lainsuojattomana agenttina. Mutta en taaskaan ymmärrä joidenkin journalistien itkemistä siitä että Quantum Of Solacen juoni on ripoteltu liialti harvakselteen kunnes kaikki kortit näytettiin viime hetkellä. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia tämän kanssa sillä juoni avautui erinomaisesti pikku hiljaa erilaisten toimintakohtausten siivittämänä kunnes sai loogisen päätöksen kahden ihmisen koston saavuttamisella. Minä siis viihdyin tämän leffan parissa. Quantum Of Solace on korkeaoktaaninen action pläjäys kuten vanhemmat Bond-elokuvat - ajojahteja, verisiä tappelukohtauksia sekä unohtamattakaan perskarvoja kärisyttäviä räjähdyksiä mutta kuitenkin ylläpitäen Daniel Craigin masokistisen synkän tulkinnan hahmossaan. Herranen aika että Daniel Craigin näyttelemä Bond on sitten hyvä. Tai paha. Siis tarkoitan että miten loistavasti Bondia osataan tuoda esiin täysin uudessa mutta hyvin erilaisessa valossa ja sen johdosta Quantum Of Solace ei jää kauas edellisestä leffasta.

Addiktioni 46/08

Tarmvred: Subfusc (2001)

Tarmvred: Subfusc Jos tietty asia ei tullut tässä vaiheessa selväksi, minä pidän erityisesti sellaisista julkaisuista joka osaa tarjota jossain määrin haasteellisen ympäristön ja joka ei pyri takertumaan tietyn genren sisäsiittoiseen perusluonteeseen sekä sitä siivittäviin ideoihin. Toisin sanoen Subfusc ei ole sellainen industrial genren tyypillinen "wham-bam-thank you ma'am" rykäisy jossa pyritään täyttämään jokainen avonainen reikä monotonisesti hakkaavalla paukkeella ja taustalla riipaisevasti värisevälla noise-seinämällä joiden pääasiallinen tarkoitus on antaa päänsärky kyvyttömin maneerein tuotetulla ja täysin sieluttomalla kirjoutustaidolla tehtyä konehelvetin pulssimaista pyyhkäisyä. Sehän on kuin kuuntelisi vanhan pesukoneen räminää sekä putkiradion suhinaa ja fiilistelisi niiden luomaa yhteissoundia absinthin kanssa. Anteeksi nyt vaan tämänkin aligenren kuuntelijoita mutta minun on pakko kertoa teille totuus - tämä ei ole kiinnostava juuri millään tasolla. Joten ruotsalainen Jonas Johansson a.k.a. Tarmvred on siinä mielessä eloisasti sykähtelevä uudempi tuttavuus meikäläisellä sillä kaveri selkeästi haluaa erottua massasta luomalla totutusta kaavasta hieman vasempaan päin kallellaan olevaa prosessointia jossa ei edes tarvitse kuunnella kertaakaan kliseisen huonolla maulla lisättyjä puhesämplejä elokuvista.

Subfusc koostuu kuudesta eri palasesta jotka heilahtelevat neljän ja puolen minuutin etenemisestä viidentoista minuutin mammuttimaiseen mittoihin kohoavalla äänivyörytyksellä sekä yhdestä remiksistä jonka tarjoilee industrial genren vakionaamahauki eli Converter. Levyn aloittava "Part 01" on jo heti sellainen niskakarvoja positiivisesti nostattava aloitus albumilla että tässähän jo miltei heittää hanskat tiskille huutaen samalla että "eihän tässä ole enää mitään järkeä kun kaikki oleellinen on jo nyt saavutettu". "Part 01" aloittaa siis liikehdinnän ambientimaisella tunnelmalla joka muistuttaa jossain määrin Iszoloscopen Audient Void albumin alien-maailman kristallimaisen hämäriä maisemia kunnes saavuttaessaan kolmen minuutin rajan, Subfusc kutsuu sisäänsä myrskyisästi kohoavan ryminän jonka myötä albumi muuntautuu vallitsevaksi yleisilmeeksi tarjoten runsaasti vääristynyttä signaalia joka kasautuu läpäisevästi eteneväksi hyökyaalloksi tuoden myös mukanaan rytmikästä ja raskaasti takovaa perkussiota joka tässä vaiheessa suorastaan imaisee räiskyvästi luotuun tunnelmaan jossa kuuntelijaa pyöräytetään vähän väliä ylösalaisin. Tai kuten minä olen päätynyt käyttämään yksinkertaisempaa termiä tästä kokemuksesta - progressiivista rytmistä noisea. Juurihan tätä Subfusc on läpeensä täynnä. Kuuntelijaa kohti paiskataan jatkuvalla syötöllä raskasta materiaalia samalla kun eri elektronisen genren rajoja pyritään tuomaan muutamamaa askelta lähemmäksi mutta yksi tärkeä aspekti kokonaisuudessa taitaa olla se että Subfusc ei pyri olemaan sellainen nenänvartta pitkin tuijottava, vakavamielinen ja yhden ilmeen levy. Nimittäin senkin huomaa viimeistään siinä kun "Part 01:n" viimeisellä minuutilla kaiken kaaottisuuden sekä halkeilevasti rahisevan äänivallin keskelle yllättäen porautuu kasibittisyyden luoma soundi tarjoten menneisyyksien rakkaita melodioita. Itselläni ainakin lapsuuden ajan eli 80-luvun kepeä mutta riemukas tunnelma tulee heti mieleen. Mainitsin myös hieman tuosta genren rajoja rikkovasta mentaaliteetista. "Part 02" alkaa väistämättä esitellä kuuntelijalle että rhythmic noisea osataan kehitellä ja kaavailla alusta asti uudestaan tuomalla esim. drum and bassin puolelta tech-steppimäistä breakbeattia jota muovataan ja muotoillaan jatkuvalla energisyydellään sopivaan muottiin joka kuulostaa jopa luonnolliselta jatkolta kaiken muun perinteisyyden keskellä. Jotta tämä ei nyt kuitenkaan kuulostaisi täysin albumilta joka antaa loputtomasti liikkumavaraa, "Part 04" viimenkin tuo pääosaan bassorummun karhean jykevän olemuksen jonka värähtelevä liikehdintä aloittaa vakaasti mutta varmasti hampaiden paikkojen irroituksen.

Subfusc osaa siis parhaimmillaan tarjota myös tyrmäävää iskua raskaasta lekasta joka pistää läskit tummumaan ja tuo veren suolaisen maun suuhun eli tarjoten sellaista vyörytystä isomman kaliiberisen aseen kera joka kuuluu genren perusluonteeseen. Kuitenkin kauneus on vain katsojan omissa silmissä tai siis korvissaan. Tarmvred näyttää vahvalla osaamisellaan että juuri tälläinen konevetoinen industrial-julkaisu pitää olla - rohkean monipuolinen jossa valovoimaisen liikehdinnän myötä osataan luoda uutta tilaa ja liikkuvuutta myös kaaottisessa ympäristössä jonka aikana teokset laajenevat ja kasvavat kuin kuuntelija olisi teipattuna suoraan loputtomasti virtaavaan syöttöputkeen jonka aikana monesti huijataan melkein onnistuneesti siihen tunteeseen ettei tämä voisi enää mitenkään kehittyä kunnes yllättäen jälleen uudet maut ja värit alkavat vyörymään taustalta esiin. Jos jotain jotain negatiivistä pitää sanoa tästä albumista, ainoastaan Converterin oma näkemys originaaleihin versioihin verrattuna on suorasti sanottuna laimea esitys joka selkeästi pyrkii samanlaiseen kaliiberiin liikkuvuudessaan mutta lopulta jää sellaiseksi keskinkertaiseksi suoritukseksi. Miehen luoma uudelleenmiksaus olisi ehkä toiminut Converterin omalla julkaisulla mutta ottellessaan Tarmvredin omaa materiaalia vastaan, se on selkeä altavastaaja joka suorastaan jää jalkojen alle poljettaviksi.

Fuck it then

Se siitä ryyppäämisestä sitten. Neljä-viitisen tuntia ehdittiin tankata alkoholia sisään mutta se ei (onneksi) mennyt juurikaan päähän. Nyt ollaan kotona ja mietitään seuraavaa liikettä. Tänään olisi ollut myös työpaikan pikkujoulut mutta päätin jo hyvissä ajoin etten osallistu niihin ollenkaan. Olen joskus kännissä sellainen turpavärkki joka sanoo ja pläjäyttää kaikki ulos. Joten päätin että mielummin vietän aikaa vaikka hyvän ystävän kanssa ryypäten, puhuen paskaa ja selvittäen ihmissuhteiden väkinäisiä solmuja. Mutta kuten asian laita on elämäni tarinassani, vituiks mäni. Ystävälleni oli kehittynyt aamun tunneilla flunssa joka vain paheni päivän edetessä kohti iltaa - tai kuten hän itse totesi tullessaan tupakalta: "vittu, kaikki maistuu paskalta". Noh, joku toinen kerta sitten.

Taidanpa keskittää tänä iltana tarmoni tuon toisen tekstin viimeistelyyn. En tiedä, jospa tämä suonissani virtaava polttoaine onnistuisi tuomaan uusia ajatuksia pääkoppaan.

  • The world’s most super-designed data center. (15/11/08 - 0  # )